Olen ollut naimisissa kaksi kuukautta. Nyt vaimoni kertoo vihaavansa minua ja kieltää rakkautensa. Ikuisena romantikkona en voi elää sellaisessa suhteessa. Hätiköinkö? Olemme kolmenkympin molemmilla puolilla, vaimoni viisi vuotta vanhempi. Olemme akateemisia ja yhteiskunnallisissa ammateissa ja molemmat aiemmin useissa, pitkissä suhteissa. Olemme seurustelleet kaksi vuotta ennen avioitumista.
Eroon jo 2kk
UKK-
7970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaimosi kanssasi vaikka parisuhdeterapiaan tai jotain
mutta jos tämä olikin selkeä virhe, joka täytyy peruuttaa. Näin nopea surkastuminen tuntuu siltä. Olen äärimmäisen surullinen, siellä murheen alhossa.
nainen haluaa jo uutta suhdetta.... on saanut sinulta jo kaiken mitä voit antaa...
ja instituutio nimeltä avioliitto on menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa :-(
En millään tavalla halua loukata alkuperäistä kirjoittajaa, enkä ottaa kantaa hänen elämäntilanteeseensa, vaan enemmänkin filosofoida parilla sanalla aiheesta.
Miksi monille ihmisille tulee pakon omainen tarve "sitouttaa" itsensä ja kumppaninsa toisiinsa tilanteessa, jossa ei välttämättä vielä edes tunneta kunnolla? Onko taustalla kuitenkin suuri epävarmuus ja huoli suhteen jatkuvuudesta?
Toisaalta, jos molemmat osapuolet aidosti molemmat että ovat löytäneet "sen oikean", niin silloinhan elämä kumppanin kanssa on nautinnollista ja kiirettä ei ole mihinkään.
Avioliittoon meno on käytännössä juridinen prosessi, jonka perusteella lain voima astuu mukaan suhteeseen. Laki ei kuitenkaan voi määrätä osapuolien sitoutumista toisiinsa. Näinollen se saattaakin kääntyä kriisitilanteissa itseään vastaan ja silloin ääriratkaisu, eli avioero, saattaa tuhota muotoaan vielä hakevan mutta kuitenkin "kehittymiskelpoisen" suhteen.
Omalla kohdallani ex-vaimo oli ollut ennen liittoamme jo kerran aviossa. Hänen ensimmäisen avioliittonsa onnistuminen oli tulkintani mukaan tuomittu epäonnistumaan jo sen alkumetreillä, sillä liiton hän solmi tilanteessa, jossa yhteisiä vuosia oli jo monta takana, ja tavoite oli lujittaa rakoilevaa suhdetta.
Meidän eromme siemenet kylvettiin jo sen alkumetreillä, sillä ryhdyimme täysillä rakentamaan suhdetta kumpikin vasta erottuamme edellisistä suhteista. Hauskaa oli pari vuotta ja vähemmän hauskaa loput 8. Nyt se on onneksi loppu ja omalla kohdallani opin sen, että hyvä ja toimiva suhde ei tarvi tuekseen lain voimaa.
tuli tehtyä.
Jotain vinossa... mutta mitä.
Mulla on lähes sama tilanne. Olemme vaan nuorempia. Vaimo sai päähänsä n.3 vk:oa sitten että avioliitto olikin virhe. Nyt kohtelee mua kuin paskasta sukkaa ja toivoo omaa elämää ja kyselee nimensä takaisinsaamisesta. Aivan älyttömän kauhea tilanne. Vaimon menokenkä voitti sitte mun rakkauden. Näin kävi. Avioero varmaan kohta edessä... On tämä elämä raskasta.