Ärsyttävää...Mikähän siinä on, kun en osaa ottaa vastaan miesten huolenpitoa ja huomiota? Oon ollut sinkkuna pari kolme vuotta. Sitä ennen seurustelin pitkään vakavassa suhteessa. Siis ihan tommoset, että kun mies vaikka haluaisi viedä kahville, leffaan ja sen jälkeen vielä lasilliselle jonnekkin. Niin kylläpä alkaa ahistamaan. Tulee tunne, että siinä on liikaa kaikkea, ja ettei sen miehen tarvi noin paljoo hyysätä kaikkea. Ja jos se vielä tarjoutuu heittämään autolla kotiovelle niin meikällä alkaa nousta epämukavuuskerroin aika korkealle. Mitä ihmettä? Suurin osa naisista huokailisi, että miten ihanan miehen ovat löytäneet, kun minä taas mietin epämukavuuksissani että "Ei sen tarttis noin paljoo tehdä kaikkea".
Aina en edes tajua, että mies tarjoutuu auttamaan. Sanon vaan totuudenmukaisesti, että "Mulla on tos aikaa huomen illalla hoitaa se homma, no problem". Sitten seuraavana päivänä vasta alkaa raksuttaa, että niin joo, mies tarjosi varmaan apuaan...ja miltäköhän siitä miehestä tuntuu kun en ottanut apua vastaan vaan kieltäydyin kunniasta. Onkohan mun aivoissa jotain vikaa :/ tai naisellisissa taidoissa vielä jotain perustavanlaatuista oppimatta?
Aina en edes tajua, että mies tarjoutuu auttamaan. Sanon vaan totuudenmukaisesti, että "Mulla on tos aikaa huomen illalla hoitaa se homma, no problem". Sitten seuraavana päivänä vasta alkaa raksuttaa, että niin joo, mies tarjosi varmaan apuaan...ja miltäköhän siitä miehestä tuntuu kun en ottanut apua vastaan vaan kieltäydyin kunniasta. Onkohan mun aivoissa jotain vikaa :/ tai naisellisissa taidoissa vielä jotain perustavanlaatuista oppimatta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei siinä mittää,sinä olet yksinkertaisesti vain niin tyhmä,ja sillehän ei voi mitään,se on varmasti perimässä.
No mut hei, sähän sen sanoit - tyhmä mikä tyhmä ;) Ja tietysti se menee suvussa ;).
...se sama likka joka vaivautui kun autoilija pysähtyi suojatien eteen tai mies avasi oven? Oisko sulla melkosen paha itsetunto-ongelma?
miksei tuon itsetunnonkin voisi ottaa syyniin. Epäilen kyllä, että kyse on jostain sellasesta, etten kauheesti tykkää hössöttämisestä...ja siitä että ollaan (suvun kanssa ;) totuttu tekemään asiat halki-poikki-ja-pinoon -periaatteella. Silleen, että "Ei tartte heittää autolla - pääsen mä pyörälläkin", you know. Eli samalla logiikalla sitten menee sekin, että "Puhdistimpa tänään lavuaarin hajulukon - ääh ihan hyvin se työ sujui - turhaa sä nyt sieltä asti lähdet tänne työkalupakin kanssa ku siinä ajassa mä oon ssanu putken jo avattua ja työkalutkin löytyy". Ei kukaan varmaan hauku mua prinsessaksi ;).
Tää kyssä on ajateltu lähinnä muille naisille vastattavaksi.
Oman kokemukseni mukaan todella harva nainen osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia. Näin sekä Suomessa että ulkomailla. Syytä siihen en tiedä, ja sitä on myöskään turha kysellä naisilta, koska he yleensä sanovat että haluavat ottaa vastaan kohteliaisuuksia... mutta kun totuuden hetki koittaa, niin vóila, nainen menee paniikkiin.
Kiitos kivasta vastauksesta. Saakin mennä tyytyväisin mielin nukkumaan :) Juu, tuntuis itelläni olevan niin, että mitä tutumaksi mies käy niin sitä paremmin osaan ottaa vastaan kohteliaisuuksia. Tietty ihan sitä voi vähän odottaa ekoilla tapaamisilla (tai arkena tuntemattomilta miehiltä) sellasta, että avataan ovia tai annetaan mennä ovista ensin jne.
Ymmärrän kyllä. Ehkä se on jopa tervettä varovaisuutta, ettei oteta niitä kohteliaisuuksia ihan suoralta kädeltä. Kun kuitenkin ne ns. pelimiehet voivat olla jopa ylikohteliaita. Oli niin tai näin, hyviä unia, älä menetä toivoasi :)