Mitä tehdä, kun kihlattuni tuntuu lähinnä nukkuvan tähän vuodenaikaan; päivärytmi on minuun nähden täysin vastakkainen!! Hän toimii portsarina kolmena iltana/yönä viikossa, joten on tavallaan ymmärrettävää, että rytmimme ovat melko erilaiset (itse olen päivätöissä, ja herään joka aamu klo 06). Ärsyttää SUUNNATTOMASTI, kun äijä saattaa herätä vasta miltei iltauutisten aikaan, joskus harvoin iltapäivällä töistä palatessani hän saattaa olla ylhäällä ja silloinkin nojatuolissa TV:n ääressä. TV:tä hän voi tuijottaa vaikka kuusi tuntia putkeen, mikä myöskin raivostuttaa aivan järjettömästi... Tietenkin räjähdän aika ajoin ja sanon tosi ilkeitä asioita, kun taas hän ei juuri reagoi kiukunpurkauksiini. Siippani on tosin masentunut, mutta mielestäni hänen tulisi tehdä asialle jotain eikä vain odottaa avun löytyvän punkan pohjalta. Olen itsekin kärsinyt masennuksesta, eikä siitä selviäminen ole tietenkään lastenleikkiä. Lisäksi rakastan puolisoani äärettömästi, mutta kuvailemani touhu ei kyllä pidemmän päälle aiheuta välillemme mitään muuta kuin kitkaa, itkua ja raivonpurkauksia. Olenkin päättänyt, että elän vain omaa ja lasteni elämää, tehköön hän mitä tekee (ja milloin...). Auttakaa ihmiset minua tässä perin kurjassa ja kiperässä tilanteessa!!!
Lisään vielä tähän, että mieheni ei harrasta tätänykyä enää mitään, eli jollen häntä usuta mukaani johonkin aktiviteettiin, hän makaa tasan tarkkaan sohvalla eväidensä kera. Suru puserossa=(
Lisään vielä tähän, että mieheni ei harrasta tätänykyä enää mitään, eli jollen häntä usuta mukaani johonkin aktiviteettiin, hän makaa tasan tarkkaan sohvalla eväidensä kera. Suru puserossa=(
Vastaukset 10
Vanhimmat
paljon ole lisättävää. mitä sä luulet, että jaksaa tehdä kun aamuyöllä tulee töistä. tottakai se, erkki. on eri rytmi. ääää-vittu mieti.
minä ite olen kanssa yötöissä aina välillä tai no aika useinkin ja olen tosi väsynyt kun tulen töistä . Saatana jos joku rupeis valittaa etten saa nukkua niin ei helvetti... Voisit vähän ajatellA.!
Ette oikein tainneet tajuta jutun pointtia, mutta eipä sillä väliä. Tänäänkin äijä nukkui 12 tuntia putkeen, tekee töitä siis vain kolmena yönä viikossa, ei mitään muita töitä lisäksi. Itse painan tukka putkella aamukuudesta iltaan asti, hoidan kotityöt, kuntoilen, harrastan yms. eikä mulla todellakaan jää aikaa tuijottaa telkkua tuntikaupalla päivässä. Lisäksi omat yöunet ovat aika risaiset, kun mies menee joka aamu nukkumaan vasta kun minä lähden töihin. Eli kannattaa miettiä, ennen kuin kommentoi noin jyrkästi. Eihän minulla todellakaan ole mitään nukkumista vastaan, nukun itsekin päikkärit harva se päivä kunnon yöunien päälle. Mies kuitenkin kärsii jo itsekin tilanteesta, en vain minä. Sori nyt jos ymmärsitte mua vallan väärin.
Muuten muuttaa unirytmiään täysin päinvastaiseksi muutaman päivän ajaksi ja sitten taas takaisin.
"Lisäksi omat yöunet ovat aika risaiset, kun mies menee joka aamu nukkumaan vasta kun minä lähden töihin."
Metelöikö se kaikki yöt, vai minkä takia yöunesi ovat risaiset?
Kyllä vain, ts. heräilen pitkin yötä hänen kolisteluunsta ja liikkeisiinsä. Toki voisin yrittää käyttää korvatulppia tai hankkia erilaisen asunnon, jossa jokaisella olisi oma rauha=). No, elämää tämä vain on; kaikesta selvitään puhumalla ja sopimalla, eikö? Mainittakoon vielä, että miehelläni on ADHD, joka myöskin vaikuttaa pitkälti näihinkin mainitsemiini asioihin... Eli toki minun pitää ottaa sekin huomioon hänen käytöksessään, mutta joskus sitä on vain niin väsynyt/hermostunut, että tulee päästettyä suusta monenmoista---
Eipä se ihme ole, että ärsyyntyy, jos ei saa nukuttua kunnolla. Varmaan kannattaa pidemmällä tähtäimellä yrittää löytää asunto, jossa saat nukuttua. Unilääkkeitäkin voi kokeilla jonkin aikaa käyttää, muttei niistä tietenkään pidempiaikaista ratkaisua löydy.
et vähän ärähdin. mutta olin just sillon menossa yö töihin ku kirjoitin ton ja väsytti niin perkuleesti. Mielummin oisin jäänyt kotiin nukkumaan!
Saat anteeksi=) Hyviä vinkkejä olen saanut, kiitos kaikille vastanneille. Mieheni syö masennuslääkkeitä, joten siltä osin asia on kunnossa. Sovimme myös, että herätän hänet töistä tultuani, jottei päivä mene pelkäksi nukkumiseksi (hän tavallaan itse pyysi tätä minulta). Olemme niinikään pyrkineet tekemään enemmän asioita yhdessä, ja lapsetkin ovat jo kouluikäisiä, joten heidät voi mainiosti jättää kaksin pariksi tunniksi esim. leffassa käynnin ajaksi. Lisäksi siippani on todennut väsymyksen/masennuksen johtuvan osittain siitä, että liikunta on häneltä jäänyt liki tyystin; toivottavasti vuodenvaihde tuo uutta potkua tähänkin seikkaan... Yötöistä palattuaan hän kertoo mielellään vuoronsa sujumisesta, ja minä kuuntelen ihan mielenkiinnolla hänen kokemuksiaan, vaikka herätys onkin minulla tosiaan klo 06 arkiaamuisin - mutta saahan sitä viikonloppuisin nukuttua univelat pois. Pyrin myös nukkumaan tarvittaessa yhden, kahden tunnin päikkärit päivittäin, jotten ole töissä kuin nukkuneen rukous. Tsemppiä kaikille, jokaisessa parisuhteessa lienee totuttelua suuntaan tai toiseen--- Etenkin kun on elellyt kolme vuotta yksin lasten kanssa, on tottunut tekemään asiat omalla tavallaan, eikö? Onneksi kihlattuni ei ole koskaan kuulemma loukkaantuntut kimpaantumisistani, ja pitkät keskustelut ihan mistä vain parantavat aina parisuhdetta kummasti=)(viimeksi aamuyöllä viiden maissa...)
Otat tuossa kirjoituksessasi esiin mahdollisen masennuksen. Sanoit, että olet itsekin kärsinyt masennuksesta ja tiedät, millaista se on, mutta veikkaan, että olet kärsinyt enemmänkin alakuloisuudesta tai lievästä tilapäisestä masennuksesta. Masennus on vakava sairaus ja vaikea masennus varsinkin. Se pitää muistaa selvästi erottaa vuodenaikaan tms. liittyvään tilapäiseen muutamista päivistä muutamaan viikkoon kestävään alakuloon. Sairastan itse vakavaa masennusta ja puolisosi oireet kuulostavat tutuilta. Oikeasti masentunut ei tosiaankaan saa itse itseään liikkeelle. Pelkkä sängystä nouseminen voi olla oikeasti aivan järjettömän uuvuttavaa ja viedä kaikki voimat. "oikeasta" masennuksesta ei parane ns. ottamalla itseään niskasta kiinni. Masentunutta ja masennusta on hyvin hyvin vaikea ymmärtää, jos itse ei ole kokenut vastaavaa. Toisen moittiminen ja kehottaminen "tekemään jotain" ajaa häntä vain syvemmälle. Sinua neuvoisin lukemaan asiasta ja tutustumaan sairauteen, mikäli puolisosi on oikeasti sairas. Masentuneen kanssa eläminen on äärimmäisen vaikeaa ja haastavaa, eikä masennuksesta parane hetkessä. Etsi vaikka näin ensihätään tietoa netistä ja kirjoita hakukoneesen vaikka "vaikea masennus". Saat vähän tietoa asiasta ja siitä miten sinun tulisi toimia tukeaksesi parhaiten puolisoasi.
Ja tämä kaikki vain siinä tapauksessa, että hän sairastaa masennusta. En tunne häntä, joten en tietenkään tiedä varmasti. Kuulosti vaan siltä tuo kirjoituksesi... Mikäli kyseessä on vain tilapäinen alakulo tai pelkästään väsymys, niin siihen tepsii sitten hiukan eri lääkkeet ja viimeistään kevään korvilla luulisi hellittävä:)
tuttu juttu, vaikka ei te yötöitä. Auttaisiko, pyri huolehtimaan ulkonäöstäsi ja pukeutumaan viehättävästi. Joapa kiinnostus heräisi, näkee varmaan työssään viehättäviä yksilöitä. Ota asia puheeksi sopivassa tilanteessa, kerro, rakastat häntä suuresti ja olet huolissasi hänestä, miettikää tarvitsetteko kolmatta osapuolta keskustelemaan asiasta. Harrastatteko yhdessä jotakin, ellette, sopikaa vaikka yksi yhteinen ilta ja hankkikaa sille illalle lapsenvahti ja sopika joku harrastuslaji, vaikka uiminen samalle illalle viikottain. Lykkyä