Mikä tästä elämästä tekee niin vaikean??? Tai miksi minun piti rakastua varattuun mieheen?? Ja miksi sen miehen piti rakastua minuun???
Nyt jätin miehen, en halua rikkoa hänen 10 vuotta kestänyttä avoliittoaan. Sydän on ihan syrjällään, ja kamala ikävä tuota miestä on.
Mutta teinhän oikein? Eikö minun kuulunutkin tehdä näin?
Eihän minun kuulunut kyseenalaistaa mitään?
Kunpa tuo mies edes herättäisi minussa vihaa tai katkeruutta..mutta ei, päinvastoin. Pelkkää hellyyttä ja rakkautta.
Miten voi olla näin ikävä?
Nyt jätin miehen, en halua rikkoa hänen 10 vuotta kestänyttä avoliittoaan. Sydän on ihan syrjällään, ja kamala ikävä tuota miestä on.
Mutta teinhän oikein? Eikö minun kuulunutkin tehdä näin?
Eihän minun kuulunut kyseenalaistaa mitään?
Kunpa tuo mies edes herättäisi minussa vihaa tai katkeruutta..mutta ei, päinvastoin. Pelkkää hellyyttä ja rakkautta.
Miten voi olla näin ikävä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
,,, miksi, miksi ,,,
Ihminen on jännä otus; tietää hyvinkin mitä on edessä; vaikka se olisikin raakaa, rehellistä ja raadollista, eiku täysillä päin.
Sitten kuitenkin,
itse on nuoltava haavansa,
kävi miten kävi.
Tahdoin vain kertoa, että meitä on muitakin ihan vastaavassa tilanteessa.
Loppuviimeksi näissä tilanteissa se varattu on se, jonka pitäisi kyetä tekemään päätöksiä oman elämänsä suhteen. Eroamiseen tarvitaan paljon tahtoa ja usein melkein sokeaa rohkeutta. En tiedä, mitä "jättäminen" tarkoittaa sinun tilanteessasi, mutta teet joka tapauksessa hienosti antaessasi toiselle tilaa. Sekään ei ole helppoa.
Itse yritän kaikin voimin keskittyä etsimään ilon aiheita omasta elämämästäni. Tiedän, että tunteeni eivät tule loppumaan itsekseen, mutta, muuten kuin aivan synkimpinä hetkinä, tiedostan elämässäni olevan paljon hienoja mahdollisuuksia, jotka voivat vähitellen tulla tilalle.
Yritä haaveilla muista asioista, tee mekaanisesti asioita, jotka väkisinkin vievät eteenpäin. Tapaa muita ihmisiä. Tiedän, munkin on ikävä - aivan sanomattoman ikävä. Voimia.