Olenko rakastunut vai riippuvainen: tilanne on se, että kun olen mieheni(emme asu yhdessä) kanssa tunnen itseni iloiseksi ja positiiviseksi, mutta kun joudun olemaan hänestä erossa tunnen ahdistusta ja odotan vain milloin saan taas nähdä hänet, tuntuu pitkältä ajalta odottaa aina että saan taas nähdä hänet ja olla hänen kanssaan vaikka näemme aika usein, monta kertaa viikossa ja muutenkin vietämme aikaa paljon yhdessä. Luulen että mies haluaisi myös omaa aikaa vieläkin enemmän kuin minä joka vain haluaisin olla hänen kanssa koko ajan, pelkään että tukehdutan miehen tähän "rakkauteen" vai onko tämä riippuvaisuutta vai mitä ihmettä.Olisiko kellään hyviä neuvoja, miten voisin olla vähemmän riippuvainen tästä miehestä, etten karkoittaisi häntä sen takia.
rakastunut
vai riippuvainen
6862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä hätää. Tuo tilasi vaikuttaa rakastumisen symbioosivaiheelta, se kuuluu asiaan. Parisuhdedynamiikka etenee kyllä omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Tulee vielä sekin aika, kun suhteessa halutaan - terveellä tavalla - olla erikseenkin...
Toivottavasti miehesi kokee samalla tavalla ja haluaa olla kanssasi paljon. Nykyään toitotetaan tuota läheisriippuvutta, vaikka termiä ei ymmärretäkään. Kyllä parisuhteessa on AINA riippuvuutta - ja niin kuuluu ollakin! Emme me täällä kukaan yksin selviä, vaikka aikakautemme niin kovasti itsenäisyyttä ihannoikin. Itsenäisyys ei sulje pois rakkautta ja toiseen ihmiseen liittymistä...
Elä ja rakasta!
Rakastunut olet,kuten minäkin. Alussa se on tämmöistä huumaa. Olin 16 v naimisissa ja nyt eron jälkeen "löysin" ihanan miehen. Ex miehen kanssa oltiin teini-iästä yhdessä enkä oikein edes tämmöistä tunnetta muista.
Mekään emme vielä asu yhdessä, seurusteltu 9 kk ja päivittäin nähdään, monta kertaa viikossa vierekkäin nukutaan ja muutenkin tekee mieli paljon halia ja suukotella. Toki sujuu kaikki kotityöt yms, rakennustyötkin yhdessä.
Minusta myös tuntuu koko ajan, että kaipaan häntä.
Luulen, että hän myös poikamiehenä, aina yksin asuneena kaipaa enemmän omaa aikaa kuin minä, ja varsinkin nyt kun opiskelee tarvitsee aikaa lukemisellekin. Olen hänelle sanonut, että pitää reilusti sanoa, jos haluaa enemmän omaa aikaa. Välillä järjestän itselleni paljonkin omia menoja, harrastan monenlaista liikunta, tapaan ystäviäni jne, ettei hänelle tule tunnetta, että odottaisin vain häntä kotona istuen.
Oleinkin ajtellut, että kauanko tälläinen hellyys ja läheisyys jatkuu... toivottavasti aina. Exän kanssa olin viikkoja ilman mitään kosketusta. Eron syynä monenlainen henkinen väkivalta.
Ollaan vaan onnellisia!
Sinä olet rakastunut ja siitä pitää nauttia.
Mutta älä missään tapauksessa luovu omasta elämästä, käy lenkillä, tapaa ystäviäsi.
En muista kuulleeni miehestä/pojasta, joka haluaisi vain kyhnyttää tyttöystävän kainalossa kaiken aikaa.
Se todella ahdistaa, karkoittaa, jos ei ole yhtään omaa aikaa tai jos mukana on vielä syyllistämistä. Eli vältä ainakin sellaisia lauseita, että onks sun pakko mennä treeneihin, kun mä niin haluaisin, että vain oltais tai mulla meni koko päivä pilalle, kun et soittanutkaan klo13.
Minä ainakin olin samanmoinen silloin suhteemme alussa, olin vain niiiiin ihastunut... Kyllä se sitten muutamassa kuukaudessa hieman lieveni tuo "riippuvuus"... Mutta sitten sanoisin jos vuosia kestäneessä suhteessa vielä tuntee ahdistusta niin se ei sitten ole enää "normaalia" :)
Ole vaan onnellisesti rakastunut : )
Itsellä tilanne toisinpäin kun rakkaus loppunut, eli miehen kanssa ollessa ahdistaa ja en malta odottaa että ei tarvitse olla missään tilanteessa kahdestaan, vain yksinolo tai ilman hänen läsnäoloaan tuo positiivista energiaa.
Itse olen tapaillut tässä tovin erästä tyttöä. Aluksi sanoin, etten ole varma asiasta ja taisin sanoa etten ole aloittamassa seurustelua vielä.. Nyt kuitenkin tunteeni on lämmennyt, ja tyttö on koko ajan mielessä. Samalla tuntuu, että tyttö on ruvennut viilenemään.. Aikaisemmin viestiteltiin vähän väliä, nyt minä olen aloitteen tekijä, ja tyttö vastailee kysymyksiin, mutta ei sen enempää juttele.. En tiedä mikä tässä nyt on.. tai olenko vaan vainoharhainen.. Onkohan hän tullut toisiin aatoksiin. Vai luuleeko hän ehkä, että leikin hänen tunteillaan........... hjälp..