Mieheni, tyttäremme ja minä muutimme kesällä omakotitaloon, takaisin kotiseudullemme päin.
Kesän mittaan meillä kävi hyvin paljon vieraita, nautin siitä. Olen muutenkin hyvin sosiaalinen luonne. Tämä sosiaalisuus kummiskin kostautui. Mieheni murrosikäinen pikkuveli aloitti opiskelun ja käytännön syistä otimme hänet elokuusta lähtien meille asumaan, hyvää hyvyyttämme. Näin siksi, koska hän kulkee meidän kyydillämme kouluun, kuljemme itse samaan suuntaan töihin.
Aluksi oli ihan hauskaa, kun pikkuveli asui meillä. Hän on kummiskin mukava ihminen, ajattelin tuolloin.
Nyt on kulunut kolme kuukautta ja minusta tuntuu, että pääni halkeaa! Olen niin lopen kyllästynyt siihen, ettei meillä ole ollenkaan omaa rauhaa. Oma koti ei tunnu omalta kodilta, kun nurkissa kämpää murrosikäinen poika. Hänen käyttäytymisensä on alkanut kovasti ärsyttää minua, hän on hyvin ylpeä. Kuten varmaan tiedätte, suurin osa murrosikäisistähän on asenteeltaan: "minä teen mitä haluan, minä VOIN tehdä mitä haluan". No tämä pikkuveli on juuri tuollainen. Häneltä ei heru mitään kunnioitusta eikä vieraanvaraisuutta. Hän levittelee tavaroitaan, makoilee sohvalla kuin Euroopan omistaja ja... on kuin kotonaan kuvitellen, että äiti hoitaa. Eli olettaa minun "palvelevan" häntä. Jota en silti todellakaan tee mistään hinnasta.
Onneksi hän menee viikonlopuiksi kotiinsa, mutta se ei tunnu juuri missään. Viikonloppuna on niin paljon touhuilemista ja tekemistä, että se menee hyvin nopeasti. Juuri viikolla niitä rauhallisia iltoja kaipaisi enemmän raskaan työpäivän jälkeen.
Näin kuvainnollisesti sanottuna joskus tekisi mieli kuristaa tämä pikkuveli aivan kuin Homer Simpson kurittaessaan Bartia. Tuntuu etten kohta siedä edes hänen pärstäänsä edessäni.
Miehelläni on jotakuinkin samoja tuntemuksia, mutta lievempänä, onhan kyseessä hänen veljensä. Silti, tässä on sellainen ongelma, että poika asuu meillä vielä kesälomaan saakka. Näin siksi, koska hän on vielä 16 eikä saa opintotukea. Ja kun hän asuu meillä, hän saa sentään matkatukea. eli taloudellisista syistä emme "voi" potkia häntä vielä asuntolaan.
Tuntuu oikeasti, että olen kohta niin hermona koko ajan, että tästä alkaa pian kärsimään koko perhe omaa tytärtäni myöten. Tämä pikkuveli on jo aiheuttanut sen, etten halua enää vierailla mieheni kotona, en halua nähdä hänen muita sisaruksiaan, enkä oikeastaan haluaisi olla heidän kanssaan edes tekemisissä. Pidän kovasti mieheni vanhemmista ja muista sisaruksista, mutta saan vain jotenkin tietynlaisen yliannostuksen koko mieheni puoleisesta suvusta hänen pikkuveljensä muodossa.
Olisko ketään kohtalotovereita... Miten tästä voi selvitä kunnialla loppuun eli kesään saakka?
Kesän mittaan meillä kävi hyvin paljon vieraita, nautin siitä. Olen muutenkin hyvin sosiaalinen luonne. Tämä sosiaalisuus kummiskin kostautui. Mieheni murrosikäinen pikkuveli aloitti opiskelun ja käytännön syistä otimme hänet elokuusta lähtien meille asumaan, hyvää hyvyyttämme. Näin siksi, koska hän kulkee meidän kyydillämme kouluun, kuljemme itse samaan suuntaan töihin.
Aluksi oli ihan hauskaa, kun pikkuveli asui meillä. Hän on kummiskin mukava ihminen, ajattelin tuolloin.
Nyt on kulunut kolme kuukautta ja minusta tuntuu, että pääni halkeaa! Olen niin lopen kyllästynyt siihen, ettei meillä ole ollenkaan omaa rauhaa. Oma koti ei tunnu omalta kodilta, kun nurkissa kämpää murrosikäinen poika. Hänen käyttäytymisensä on alkanut kovasti ärsyttää minua, hän on hyvin ylpeä. Kuten varmaan tiedätte, suurin osa murrosikäisistähän on asenteeltaan: "minä teen mitä haluan, minä VOIN tehdä mitä haluan". No tämä pikkuveli on juuri tuollainen. Häneltä ei heru mitään kunnioitusta eikä vieraanvaraisuutta. Hän levittelee tavaroitaan, makoilee sohvalla kuin Euroopan omistaja ja... on kuin kotonaan kuvitellen, että äiti hoitaa. Eli olettaa minun "palvelevan" häntä. Jota en silti todellakaan tee mistään hinnasta.
Onneksi hän menee viikonlopuiksi kotiinsa, mutta se ei tunnu juuri missään. Viikonloppuna on niin paljon touhuilemista ja tekemistä, että se menee hyvin nopeasti. Juuri viikolla niitä rauhallisia iltoja kaipaisi enemmän raskaan työpäivän jälkeen.
Näin kuvainnollisesti sanottuna joskus tekisi mieli kuristaa tämä pikkuveli aivan kuin Homer Simpson kurittaessaan Bartia. Tuntuu etten kohta siedä edes hänen pärstäänsä edessäni.
Miehelläni on jotakuinkin samoja tuntemuksia, mutta lievempänä, onhan kyseessä hänen veljensä. Silti, tässä on sellainen ongelma, että poika asuu meillä vielä kesälomaan saakka. Näin siksi, koska hän on vielä 16 eikä saa opintotukea. Ja kun hän asuu meillä, hän saa sentään matkatukea. eli taloudellisista syistä emme "voi" potkia häntä vielä asuntolaan.
Tuntuu oikeasti, että olen kohta niin hermona koko ajan, että tästä alkaa pian kärsimään koko perhe omaa tytärtäni myöten. Tämä pikkuveli on jo aiheuttanut sen, etten halua enää vierailla mieheni kotona, en halua nähdä hänen muita sisaruksiaan, enkä oikeastaan haluaisi olla heidän kanssaan edes tekemisissä. Pidän kovasti mieheni vanhemmista ja muista sisaruksista, mutta saan vain jotenkin tietynlaisen yliannostuksen koko mieheni puoleisesta suvusta hänen pikkuveljensä muodossa.
Olisko ketään kohtalotovereita... Miten tästä voi selvitä kunnialla loppuun eli kesään saakka?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos poika ei voi muuttaa enää vanhempiensa luo niin sitten sinne asuntolaan. Mihin hän tarvitsisi matkatukea jos kerran asuisi asuntolassa?
Yksi vaihtoehto on se, että poika asuu vanhempiensa luona ja tulee teille aamulla, josta voi kanssanne jatkaa matkaa. Koulun jälkeen menee tietysti kotiinsa.
Voittehan miehesi kanssa käydä arkisin vaikka elokuvissa. Tottahan hyyryläisenne lastanne vahtii...
Onhan teillä siivous- ja ruuanlaittovuorot? Mainitsitkin, ettet passaa poikaa, mutta kotityöt ovat kaikille yhteisiä. Joten ei muuta kuin työvuorolistaa jääkaapin oveen, jollei poika ala koota kamppeitaan.
Kyllä tuon ikäinen jo pärjää itekseen...
Jos tilanne on mahdoton, voit kai jutella pojan kanssa? Kerro selvin sanoin, mitä sinä edellytät häneltä. Pyykit, ruuanlaitto, roskien vieminen... Tee vaikka lista asioista, joita hänen täytyy hoitaa päivittäin/viikoittain. Kyllä 16-vuotiaan pitäisi jo ymmärtää (tuskin oma-aloitteisesti, mutta selitettäessä) ettei hän voi asua teillä "kuin pellossa".
Jos ongelman on oma kyllästymisesi, et voi kai asialle mitään. Ymmärrän että on raskasta, kun vieras ihminen asuu oman katon alla, mutta sitä olisi pitänyt miettiä jo ennen kuin poika muutti teille. Kai te voitte hänet kotiin passittaa, jos tilanne äityy hirvittäväksi, mutta mutta...
Käytös- ja asenneongelmat voit vaatia korjattaviksi. Ja sinun pitääkin vaatia. Hän ei ole kotonaan ja se täytyy ymmärtää.
Kuitenkin, te olette hänet teille kutsuneet asumaan. Jos hän noudattaa yhteisiä sääntöjä, olisi hiukan töykeää passittaa hänet takaisin kotiinsa. (Toki tämäkin kai on mahdollista äärimmäisessä tapauksessa)
Elikkäs, hän varmasti olisi alunperinkin muuttanut asuntolaan, mutta hän ei saa rahaa mistään, jos hän sinne menee. Millä hän silloin eläisi? Äitinsäkin on suurperheen äiti ja elää niukoilla tuilla, joten hänellä ei ole varaa kauheasti autella.
Nyt taas, kun hän saa matkatukea, siitä jää hiukkasen ylikin, koska maksamme polttoainekustannukset kolmeen osaan.
Ja tosiaan sekin vaihtoehto on miltei mahdoton, että hän joka päivä kulkisi kotoaan meille eli olisi siellä aina yöt. Välimatka on aika pitkä (20km)
Pahinta on oman rauhan menetys. Esim en voi kävellä alasti/pikkarit jalassa (kuten normaalisti teen) iltamyöhään vessaan, en voi enää puhua henk koht asioita miehelleni ennen kuin illalla peiton alla, en saa rauhassa touhuilla, mitä nyt kaikkea kotona touhuillaankaan. Huoh.
Olen usein miettinyt, miten ihmeessä ovat pärjänneet ne, jotka ovat asuneet appivanhempiensa kanssa vuosikaudet samassa talossa....
Mulla nyt ei ihan samanlainen kokemus, mutta...vuosi sitten vanhempani lähtivät pidemmälle matkalle (melkein puoli vuotta olivat poissa maasta, isäni työn takia) silloin itse työttömänä ollessani lupauduin sitten kotivahdiksi ettei pikkuveljen tarvitse isovanhempien luokse muuttaa.
Tiesin jo alusta asti että tullaan vielä nokat vastakkain olemaan, veljeni kun on perheen kuopus(iltatähti) ja hieman hemmoteltukin :)
Eipä siinä kestänytkään kuin pari viikkoa, kun mulla paloi päreet siihen ettei velikulta saanut mitään kotihommia aikaseks...pistin sitten kovan kovaa vastaan että loppuu ruoka- ja vaatehuolto kokonaan jos ei ala tapahtumaan,lisäksi nappasin netin poikki (ilkeetä myönnän kyllä) mutta toimi, ei teinipoika kauaa kestäny ilman nettiä ja kiltisti kaivo imurin kouraan ja alko imuroimaan. Sen jälkeen tehtiin lista kuka tekee ja milloin tekee,ja miten käy jos hommia ei tehdä...loppuaika sitten menikin mukavammin, ainut oli kyl toi mainitsemasi yksityisyys ei siellä tosiaan kehdannu alusvaatteisillaan heilua ku veljen kavereita talo täynnä :)
Tuo 20km ei ole kauhee matka kulkea, jos vaan esim bussi kulkee sen välin (lähes) säännöllisesti, aikoinaan luokkakaverini kulki n.60km/suunta kouluun..
Mutta teidän pitää tosiaan saada taloon säännöt, muuten ei tuu mistään mitään. Vaikka vieraana onkin, niin pitää tuossa iässä jo jotain hommia talossa tehdä varsinkin kun siitä saa katon ja ruoan pöytään.
Hänen ongelmansa ovat hänen ongelmiaan, hän ei kuulu teidän kahden suhteeseenne eikä hänen asiansa ole pilata teidän suhdettanne. Teet asian selväksi miehellesi, joko broidi lähtee tai sinä lähdet. Ei sinun tarvitse leikkiä korvikeäitiä teinille, teini kyllä perheensä kera hoitaa itselleen asumuksen mistä sitten lienee. Se on hänen ongelmansa, ei sinun.
Meillä "asuu" tällä hetkellä 17 v tytttären poikaystävä. Poika on ihan fiksu, mutta kun sitä omaa rauhaa ei ole hetkeäkään, aina pitää miettiä onko tarpeeksi vaatteita päällä jos vaikka tulee suihkusta, tykkäisin joskus vaan olla omassa kotonani?
Sanot että se on joko broidi tai sinä. Etsit itsellesi vaikka halvan yksiön siihen kesään asti. Ettekä enää kesän jälkeen ota sitä takaisin, vaikka mikä olisi. Kesään on vielä yli kuusi kuukautta aikaa. Puhu nyt sen äijäs kanssa ja tehkää sotasuunnitelma.
Mikä teidät aikanaan sai ottamaan hänet luoksenne asumaan ? Ymmärrän kyllä aika hyvin nämä raha-asiat (matkatuki yms.), mutta tokihan te eikusina ihmisinä ymmärsitte, että murrosiän vuosissa ja kasvukivuissa "riehuva" teini vie teiltä parisuhteellenne kuuluvan yksityisyyden ja itsenäisyydeen.
Vai oliko, etä vanhempi veli aivan hyvää hyvyyttään lähti jeesaamaan nuorempaa veljeään ?
Hieno provo, täytyy sanoo!
Ja JOS ei ole, niin potkaise tämä teini pellolle teidän kodista!
Pakko kysyä: Missä ihmeessä oikein asutte? Koska kyllä mä olen saanut opintotukea 16 - vuotiaana, kun opiskelin.. Missä tämä tämmöinen ei ole mahdollista?
Ja kuten sanoit: Kuten varmaan tiedätte, suurin osa murrosikäisistähän on asenteeltaan: "minä teen mitä haluan, minä VOIN tehdä mitä haluan". No tämä pikkuveli on juuri tuollainen.
Ihan pakko ihmetellä: Sun puheestasi saa selville sen että haet ymmärtäjiä.. Juu, mutta sanot että ihmiset varmasti ymmärtävät millaisia nuoret ovat.. Saman voisi sanoa / kysyä sinulta: ymmärrät varmasti millaisia nuoret ovat.. jne jne.
Miksi otit tämän pikkuveljen kotiisi? Mikset juttele hänen kanssaan näistä asioista tai mikset juttele miehesi kanssa näistä asioista??
Siispä: OLE NYKYAIKAINEN NAINEN JA PUHU NÄISTÄ ASIOISTA ENNEN KUIN NE KARKAAVAT KÄSISTÄ!!
saamaan opintolainaa,vieläpä valtion takauksella. Lopeta se hyysääminen ja patista pankkiin,ja siksi aikaa kun lainapäätös kestää,kotihommat tasan ja säännöt sille kersalle. Sinähän se aikuinen siinä olet!
opintotukea, eikä taida saada opintolainaakaan.
Itselläni on 16-vuotias, joka asuu omillaan, eikä saa kuin asumislisän(muistaakseni 60% asumiskuluista).
jos vanhempi tienaa 30tuhatta,opintolainaa saa 169e kuussa. Pitää ottaa selvää eikä luottaa mutu-tuntumaan. Kotona asuva on eri juttu,mun poika sai vain 40e kuussa,mutta nyt sai jo opintolainaa kun lapsilisä loppui.
puhuttiin, opintorahaa. Kävin laskurilla ja tulos oli 0€. Eli sama tulos kuin silloinkin kun tytär aloitti opinnot syksyllä. Miten se menikään? "Pitää ottaa selvää..."
OpintoLAINA on ihan eri juttu.
Niin opintorahaa ei kait saa alle 17-vuotias, joka saa lapsilisää.
Tehkää nyt ihan kunnon diili siellä kotona, että miten toimitte,jotta elämä voi jatkua - tai sitten se nuorimies ulos talosta.
Onko tälle nuoremmalle veljelle esimerkiksi oma huone,jossa hän asuu ? Jättäköön tavaransa (sukat, paidat ja muut vermeet) sinne pitkin poikin - ei siis teidän sohvalle, lattialle, olohuoneeseen yms.
Sanot pojalle, mikä hänen asemansa on siellä teillä ja annat ymmärtää, että sinua perheen äitinä hän ei voi komennella tai että et ryhdy palvelijaksi.
Kerrot, että hän on vieraana teillä, vaikka asuukin useita kuukausia. Te kohtelette häntä hyvin ja odotatte, että hänkin osaltaan kohtelee
perheen jäseniä asiallisesti.
Annat tietyn tehtävälistan, joka hänen on hoidettava voidakseen asua teillä. Tehtäviin voisi kuulua vaikka imurointia, tiskausta, lautasten kattamista pöytään jne. Tämä vain esimerkkinä. Itse tiedät paremmin millaisia töitä kodissanne tehdään päivittäin ja viikottain.
Jos mitkään ehdotukset eivät mene jakeluun eikä parannuksia asioiden tilaan tule, niin nakatkaa kundi ulos. Pitäkään välivuoden opinnoistaan ja jatkakoon myöhemmin, kun järkeä on tullut lisää.
Tiedän tilanteen. Ei sitä välttämättä osaa kuvitellakaan etukäteen, millaista on kun joku ulkopuolinen tulee hääräämään omaan huusholliin. Alussa ehkä kaikki tuntuu olevan OK, mutta vähitellen tilanne alkaa rassata. Vaikka tuo ulkopuolinen olisi kuinka kiltti ja mukava tahansa, ei se paljoa lohduta silloin kun oma rauha on mennyttä. Minulle ainakin yksityisyys on tärkeintä, ei niinkään se että tekeekö tuo ulkopuolinen "hyyryläinen" mitään täysihoitonsa eteen. Tuntuu varmaan masentavalta ajatella, että tätä täytyy vielä kestää puoli vuotta, ehkä pitempäänkin. Tilanne on aina pahempi, mitä pienemmät tilat huushollissa on. Ongelman tajuaa vasta kun sen itse kokee. Usein siihen vaan ajaudutaan (puolison lähisukulainen, hyvä ystävä jne.). Tähänkin keskusteluun osallistuneista monesta huomaa, että eivät ole koskaan joutuneet elämään vastaavassa tilanteessa.
Joka tapauksessa oman kotinsa asioista täytyy itse saada määrätä, koskee se sitten ulkopuolisia hääräilijöitä, tai mitä muuta tahansa.
Keskustele ensin tästä kaikesta miehesi kanssa ja kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu ja minkälaisen ratkaisun itse haluat. Koittakaa sitten sen jälkeen saada aikaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.
Vaikka kysymyksessä onkin miehesi veli, ei se saa häiritä teidän perhe-elämäänne.
Voishan sitä sitten organisoida sitä omaa elämäänne vähän toisin. Eihän tässä enää montaa kuukautta kesään ole.
Jos vaikka omaa viikonloppuelämäänne muokkaisitte siten, että saisitte sinne rauhallista kahdenkeskeistä aikaa?! Se on mahdollista, kun haluaa tehdä kompromisseja.
Murkun kanssa kun on aivan turha koettaa neuvotella mitään. Murkut ovat mitä ovat.
Voisitteko pojan vanhempien kanssa jakaa kuukautiset vuokrat ja hankkia hanelle on vuokra-asunto? Eihan sen tarvitse mikaan luksupaikka olla, tuon ikaiselle riittaa vaikka alivuokralaisasunto, siis vaikka yksi huone.
Sailyttaaksenne oman koti- ja mielenrauhanne plus lampimat suhteet miehesi vanhempiin pojan todellakin pitaisi paasta pois kotoanne.
Ehdottakaa etta han voisi sitten lomiensa aikana korvatakseen maksamanne vuokran, autta teita ulkotoissa tai mita tahaansa apua tarvitsettekin.
et voi tehdä asialle mitään se on sun miehesi veli ja sun miehesi asia hoitaa parhaaksi näkemällään tavalla sun pitää tossa asiassa vaan sopeutuu miehesi tahtoon
Muistapas nyt sinä edellisen viestin kirjoittaja, että suomalainen nainen EI vaikene, ainakaan omaan kotiinsa, kotitalouteensa ja elinympäristöönsä liittyvissä asioissa.
Varsinkin,jos hän itsekin on niiden ylläpitämisestä ja huolehtimisesta jokapäiväisessä vastuussa.
luit sitten vaan provoksi tarkoitetun otsikon tietenkin minä tarkoitin että joson kyseessä miehen veli niin kyllä kaikki toimet pitää lähteä miehestä(jos kyseessä olisi naisen veli niin sitten toisinpäin)
Tyhmä taidat olla, kun siellä mesoat. Kaikki toimet lähtevät avioparin (perheen) hyvinvoinnista ja perheen ehdoilla. Ei siinä jaotella, kuka on kenenkin veli tai sisar.
Luuletko, että suomalaiset naiset ovat jotain luutturättejä,joita mies päsmäröi. Tiedoksesi, ei olla - eikä mies päsmäröi, vaan yhteinen hyvinvointi määrittele ratkaisut. Selvä ?
Oletteko tulleet viela yksimielisyyteen nuorukaisen asuntojarjestelyista?
Oletteko edelleenkin sita mielta etta kaikille olisi parasta jos han asuisi eri paikassa kuin kotonanne?
Minulla on hieman samantyylinen tapaus...
Asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Hänellä on aikuinen veli (26v.) joka asuu eri paikkakunnalla. Viime kesänä hän tuli pariksi päiväksi yökylään luoksemme.
Olen katunut kyseistä ajatusta päästää häntä ollenkaan kylään sillä koko velipojasta on tullut yksi maan päällinen helvetti elämääni! Inhoan koko ihmistä sillä tämä haiseva olio tulee "kylään" ihan milloin haluaa. Hän ei koskaan ilmoita tulostaan yhtään mitään ja saattaapa tämä tuoda muutaman kaverin mukanaan! Kaikkein eniten ärsyttää se että hän on laiska, työtön, kaljaa kittaava tollo, jolle ei minkäänlainen työnteko näytä onnistuvan tai miellyttävän. Hän on näin rumasti sanottuna yhteiskunnan elätti. Tätä on kestänyt lähes jo vuoden eikä tällaista hullun myllyä kestä enää kovin kauan...
Asun siis liian "hyväsydämisen" poikaystäväni kanssa. Saatan olla tyhmä ja olenkin. Minä vain rakastan miestäni niin paljon. Elämä olisi täydellistä jos saisi pysyä erossa koko hänen painajaismaisesta perheestä ja suvusta. Syy siihen että tällaista voi kestää, on se että meidän ns. "matkustajakoti" on vain väliaikainen asunto... haaveena olisi muuttaa vähän isompaan kotiin. Toiveena olisi myös muuttaa kauas pois koko mieheni suvusta...
Kaikkea hyvää perheellesi. Joskus sitä miettii, mitä kaikkea sitä rakkauden vuoksi joutuu kestämään ja uhrautumaan. ;)
Tee jotain hyvän sään aikaan. Tiedän kokemuksesta, mitä on elämä, kun sukulaiset alkaa pompottaa. Onneksi siitä on kauan, mutta ei se silti unohdu, kun anopin anoppi muutti meille asumaan. Ihan mukavasta mummosta paljastui passauttava uskonkiihkoilija. Sitä ihanuutta kesti 8 kk.Sukulaiset pois nurkista ja eletään omaa elämää.
Moikka. Mulla on asiat täysin samalla tavalla. Emännän veli ei saa järjestettyä asioitaan niin et häipyis tyttöystävän kämpässä, jossa käytännössä itsekin asun nykyään tai ainakin mielellään asuisin, voi olla et en enää mene sinne.. Tyttöystävä puhui jo melkein puoli vuotta sitten et se on väliaikaista, mutta edelleen se on siellä. Jotenkin mua on alkanut jo häiritsemään sekin et mua häiritsee se asia. Ei ole ollenkaan kiva mennä sinne ku toinen aikuinen mies on siellä ku itse haluais olla rennosti siellä, mut mulle vaiks oonkin sosiaalinen niin ei onnistu tollainen.. Olis todella kivaa purkaa jollekin tätä vyyhtiä jolla on samanlainen ongelma..
Kirjoita [email protected]