No niin ja nyt olen sitten erossani siinä vaiheessa, että pakkaan tavaroitani entisessä kodissani. Itken ja pakkaan ja hommasta ei tahdo tulla oikeen valmista. Miten olette oikeen selvinneet tästä....itse vaivun aina vaan syvemmälle suruun ja ahdistukseen. Kerrottaneen tässä vielä, että en olisi itse todellakaan halunnut eroa. Mies löysi uuden ja nuoremman.
Vaikka kuinka yritän ajatella uutta kotiani ja tulevaisuuttani, näen vain mustaa pimeää. En tunne mitään ja millään ei ole mitään väliä. Toimin kuin kone ja tunnen itseni joka paikassa ikäänkuin ulkopuoliseksi.
Voiko tämä enää tämän pahemmaksi muuttua...en tiedä. Mitä kaikkea tässä vielä saa kestää, tuntuu että hajoaa ja melkein toivookin sitä.
Erostani on nyt viisi ja puoli viikkoa, eikä yhtään helpota...pakko vaan jaksaa
Vaikka kuinka yritän ajatella uutta kotiani ja tulevaisuuttani, näen vain mustaa pimeää. En tunne mitään ja millään ei ole mitään väliä. Toimin kuin kone ja tunnen itseni joka paikassa ikäänkuin ulkopuoliseksi.
Voiko tämä enää tämän pahemmaksi muuttua...en tiedä. Mitä kaikkea tässä vielä saa kestää, tuntuu että hajoaa ja melkein toivookin sitä.
Erostani on nyt viisi ja puoli viikkoa, eikä yhtään helpota...pakko vaan jaksaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
en uskonut minäkään - että kyllä erosta sittenkin selviää. Minulle kävi ihan samalla tavalla kuin sinulle, mieheni löysi minua 13 vuotta nuoremman naisen ja sille tielle jäi. Omasta erostani on nyt kulunut reilut kolme kuukautta ja vähitellen alan jollakin tavalla selvitä päivä kerrallaan. Itse jouduin ottamaan avukseni lääkkeet, ne varmaankin ovat osaltaan auttaneet ja asian sureminen, läpikäyminen, puhuminen, puhuminen ja vielä kerran puhuminen auttaa. Onko sinulla ketään ystävää jonka kanssa voisit puhua asiasta?
Tiedän tarkkaan tunteesi, muista että et ole yksin!! Paljon voimia sinulle, kyyneleet kuivuu aikanaan, anna niiden nyt vain tulla.
on uskoa. Olen joutunut itsekin turvautumaan lääkkeisiin niin, että pysyy toimintakunnossa. On niin paljon asioita, joita pitää kaiken tämän keskellä hoitaa. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voin puhua. Ilman heitä en tästä selviäisi....Kiitos lohduttavista sanoistasi. Vielä en ole voiton puolella, mutta jos parin kk kuluttua niin, ehkä jaksan tätä tuskaa sen aikaa.
kauhea asioitten hoitaminen, velat, asunto-osakkeen vastikkeet, eronkin hommasin käräjille, ajokortin, postiosoitteen, uuden asunnon , pakkauksen. Mitä mies teki, meni matkoille Tallinnaan. Voi hyvä Jumala sitä vitutusta. Sain kotini kuntoon, uuden, raivostuin, raivo ei lukenut lakeja ja olin kohta käräjillä solvauksesta ym. Onneksi oli niin ymmärtäväisiä konstaapeleitä, että viittasivat kintaalla uusio akan tekemälle rikosilmoitukselle ja sanoivat vaan minulle, ettei täällä sinusta mitään ilmoitusta ole. Hoitakaa homma itse, on tässä meilläkin muuta hommaa. Samooin sanoi asianajajani, olisi pitänyt nostaa siviilikanne ja siinä nyt ei tiedä miten sille akalle ja entiselle huoripukilleni olisi käynyt. Minullaoli kyllä suunnitelmat valmiina mutta asianajani sanoi, että parempi antaa olla.
Muuton aikoinani ukko aikoi olla siinä kotona kun pakkailin tavaroitani mutta sanoi, että painu vituun ja sen huorasi luo, että saan rauhassa ottaa roinani. Olen toiminut järkevästi, kun purin tavaroita uudessa asunnossani , katsoin että olin ottanut kaikenen mitä MINÄ tarvitsen enkä mitään muutan. Muista yhden gragiikko ystäväni sanonnan, kun muutat , älä ota mitään vanhasta, Piti paikkansa, koti on kuin uusi, aivan kuin olisin uuden elämän alussa. Nyt viihdyn enkä kaipaa entiseen. Aikasi sinäkin kärsit ja ruinaat ja masennut ja aina vain joskus alho kohtaa mutta kyllä se siitä. On pärjätty ennenkin ja pärjätään nytkin ja minä luulen että ainakin minun exälläni on asiat paljon huonommin kuin mulla. Tsemppiä!
Mun ex-mieheni meni taas lappiin hiihtelemään uuden ämmänsä kanssa silläaikaa kun mä pakkasin taikka pakkaan edelleen. Mies hoitelee uutta suhdetta niin täysillä kanssa, ettei ehdi mitään käytännön asioita hoitelemaan. Juu, kyllä viha ja suuri nostaa täälläkin päätään.
Ainut asia minkä mies hoiti ja vauhdilla oli avioeropaperi. Luuli ressukka, että nimet vaan siihen ja hän on vapaa kaikesta. Vaikka minulla on äärettömän paha olo, niin nyt muuton kynnyksellä taittaa olla niin, että vain viha jää jäljelle. Odotan vain aikaa, että saa kaiken muunkin hoidettua, eikä tarvitse olla vierestä seuraamassa miehen uutta suhdetta. Tämän jälkeen en halua nähdä enkä kuulla koko kusipäästä mitään ja toivon hänelle kaikkea pahaa elämässä. Harmittaa vaan niin pirusti, että on ollut niin kiltti koko avioliiton ajan. Olisi pitänyt itse hankkia uusi suhde ja jättää tuo petollinen paska niin tietäisi sekin miltä tämä tuntuu.
Olkoonkin niin, että vuodatukseni kuullostaa katkeralta ja sitä se varmasti onkin. Menihän minun koko elämäni jokaista tuntia myöten uusiksi ilman ennakkovaroitusta ja uskoni sekä elämään että ihmisiin. Itsetuntoni saan rakentaa uusiksi ja kaiken muunkin kotia myöten. Vihassa on kyllä paljon helpompi elää kuin pohjattomassa surussa.
olisit antanut tuntomerkit niin olisin opastanut niille taivaanmerkit! :))))))))))) Olisi tullut ikimuistoinen hiihtoreissu. Muuten tiedätkö, että täällä nauretaan kuoliaaksi henkilökunnan toimesta itsensä. Kaikki on hankkineet henkivakuutuksen jos sattuisi käymään niin, että nauraa itsensä kuoliaaksi. Sillä suoraan sanoen psytynaintia on baarien nurkissa, seinänläpi naapurit kuulevat rytyytykset??? Ja se meno? Ei varmaan exäijäni menossa Tallinassa paljon kehumista varmaan ole ollut koska se uusioakka ei ole voinut olla mukana. Se oli työmatka. Tuliaisia toi... näin pusseista. Mulle ei koskaan tuonut mitään jos en ruinannut. Vitun kusipää. Toivottavasti sai tuliaisiksi HIV:n. Joo sinulle kaikkea hyvää... Mulla pyyhkii nyt oikein hyvin, kas kun olen huomannut että on muitakin miehiä olemassa...