Suomi-sanan alkuperäinen muoto on yksinkertaisesti Suoli. Onhan tunnettua, että suomalaiset vieläkin ulostavat kansainvälisesti ottaen huomattavia määriä kerrallaan. Se todettiin jo ikimuistoisina aikoina, siitä nimitys. Perä-Suomen nimi muutettiin sittemmin vain häveliäisyyssyistä Pohjois-Suomeksi.
Suomi-sanan alkuperä
Akateemikko
11769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomi-sanan alkuperähän on sanoissa suomu sekä kalannahka! Luulisi nyt akateemikon ymmärtävän enemmän kuin tällaisen yksinkertaisen työläisen, mutta luulo ei olekkaan tiedoo väärti
Et tainnut sinäkään olla tosissasi ;o)
SUOMI -sanan alkuperä on balttilaista alkuperää zem-, (Latvian) zeme 'maa'. Samasta sanasta ovat kehittyneet NS saami ja häme.
Lähde: Riho Grünthal, Livvistä liiviin. Itämerensuomalaiset etnonyymit. Castrenianumin toimitteita.
Siinä näit. Itsekin mainitsit jopa otsikossa suolesi sisällön. Onneksi Suomen mnimi ei ole sentään Paska!
"Et tainnut sinäkään olla tosissasi ;o)"
...Puoli liekillänhän minä kirjoitin, mutta kyllä Suomi suomu sanasta tulee. Lähteinä mainittakooon Martti Lingen muinaisuuden merivallat sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisu sanojen sanottavaa. Jälkimmäisessä kirjassa kerrottiin vielä, että viime vuosisadan alkupuolellakin puhuttiin kalan suomuista suomina.
Olen Topiaksen kannalla. Tuossa hänen mainitsemassaan julkaisussa kerrotaan näin:
"The most prominent theory for Suomi was suggested by Koivulehto (in Virittäjä 1993). In his opinion the same Baltic word (Lithuanian) zem-, (Latvian) zeme 'land', often considered to be at the origin of the words (Finnish) Häme and (Sami) N sabme 'Sami, Lapp; Lapland; Sami language', sabmelas 'Sami, Lapp(ish)', can also be seen in the origin of Suomi. Koivulehto suggests that Proto-Finnic *^sämä had a parallel form in early Proto-Sami. The Proto-Sami form (later *saamee) was later re-borrowed by the Baltic languages (*saama-s). Koivulehto suggests that in the next stage the word was borrowed again by Proto-Finnic, where it began to take on the meaning South-West Finland, the territory closest to Sweden. The Proto-Baltic long a was substituted by Proto-Finnic long o as in the case of certain other Baltic loan words: (Finnish) huone, tuohi, vuohi, vuota."
http://www.helsinki.fi/jarj/sus/julkaisut/ct/ct51grunthal.html
Tuo on tosin vieraall kielellä ja voi olla että olemme tulkinneet sen väärin. Miltä vuodelta nuo mainitsemasi julkaisut ovat? Koivulehdon artikkeli Virittäjässä, johon Grünthal viittaa, on vuodelta 1996. Ovatko mainitsemasi julkaisut tuoreempia?
Ruuansulatus pääsee helpolla, kun ei tarvitse materian olomuotoon eikä edes nimeen kajota:
http://www.wagnersbakery.com/_Products/Breads/paska.htm
Niinhän se Lapin Kultakin poistuu elimistöstä nopeammin kuin mikään muu juoma, kun ei tarvitse edes makuun kajota, väristä puhumatikka.
Heititpä lystikkään provon! Vai että isopaskojia tai suurulostajia tässä ollaan...
Eräs kansanomaisuutta (vai kansan omaisuutta?) tavoitteleva kansanedustaja taisi saada taannoin varoituksen puhemiehistöltä kielenkäyttönsä johdosta. Hän puolusteli puheenvuorossaan poissaoloaan eräästä äänestyksestä jokseenkin seuraavin sanoin: "Arvoisa puhemies. Olin vessassa. Täytyyhän ihmisen vessassakin käydä. Ja kun siellä vilkaisin taakseni, niin huomasin, ettei käyntini ollut lainkaan turha!"
Voihan perseen suti ja muut pienet siveltimet!
Tuleepa mieleeni myös yksi episodi Velmu-Veikko Huovisen kirjallisesta tuotannosta. Sota-aika, suomalaiset sissit ovat hiihtäen liikkeellä metsässä. Löytyy merkkejä siitä, että muitakin on ollut maisemissa. Kokenut sissi vetää heti johtopäätökset: "NKVD-miehiä! Vain niillä on ruokalistallaan vesipuolukoita."
Heititpä lystikkään provon! Vai että isopaskojia tai suurulostajia tässä ollaan...
Eräs kansanomaisuutta (vai kansan omaisuutta?) tavoitteleva kansanedustaja taisi saada taannoin varoituksen puhemiehistöltä kielenkäyttönsä johdosta. Hän puolusteli puheenvuorossaan poissaoloaan eräästä äänestyksestä jokseenkin seuraavin sanoin: "Arvoisa puhemies. Olin vessassa. Täytyyhän ihmisen vessassakin käydä. Ja kun siellä vilkaisin taakseni, niin huomasin, ettei käyntini ollut lainkaan turha!"
Voihan perseen suti ja muut pienet siveltimet!
Tuleepa mieleeni myös yksi episodi Velmu-Veikko Huovisen kirjallisesta tuotannosta. Sota-aika, suomalaiset sissit ovat hiihtäen liikkeellä metsässä. Löytyy merkkejä siitä, että muitakin on ollut maisemissa. Kokenut sissi vetää heti johtopäätökset: "NKVD-miehiä! Vain niillä on ruokalistallaan vesipuolukoita."
Täyttä nonsenseä! Maamme nimi juontuu siitä, että vuosisatoja sitten tänne vaelsi Intiasta eräs yksittäinen erakkoSWAMI (valaistunut opettaja), joka asettui maahamme asumaan. Hänen mukaansa nimettiin ensin nykyisellä itärajalla sijaitseva pikkukylä SWAMINMAAKSI, josta nimitys siirtyi koskemaan koko nientämme ja muuttui vähitellen muotoon SUOMENMAA.
SWAMI meni sitten eteläiseen Afrikkaan kun täälla oli sen verta galsa. Niinpä siellä on nyt Swasimaa.
Minulla oli parikymmentä vuotta sitten Sveitsissä uusi, unkarilaissyntyinen asiakas. Hra Balint oli tietenkin kiinnostunut unkarilaisten ja suomalaisten kielisukulaisuudesta ja mahdollisesta etnisestä taustasta. Kerroin, että unkarilaiset ja suomalaiset lähtivät tosiaankin yhtä matkaa liikkeelle Volgan mutkasta silloin joskus kansainvaellusten aikaan. Tulivat sitten tienhaaraan, jossa oli kyltti "SUOMEEN". Ne esi-isistämme, jotka osasivat lukea, kääntyivät kyltin osoittamaan suuntaan, pohjoiseen, kun taas lukutaidottomat painelivat siihen toiseen suuntaan päätyen Pannonian tasangoille.
Enpä taida kertoakaan, oliko minulle sen jälkeen unkarilaissyntyinen asiakas vai ex-asiakas...