Mitähän hyötyä on olla positiivinen jos kaikki on päin hanuria ja menee aina vaan pahemmaksi? *MÖKS*
Positiivisuus
kahjovaakutin
341632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 45 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
..tästä tulin hyvälle tuulelle:)))
*viittaan lapasella edelliseen kommenttiini*
"Aina kun ystäviä onnistaa, jokin minussa kuolee". (hajatelma)
Sitä pelkoa ei nyt ole! *möksöttää*
Jotta ainainen nousu vain innostaa? Urpon (tuon taviksen sillan alla) kanssa pohdimme hetken asiaa ja annamme taas mennä. Heleijaa vaan ja liuku jatkuu...
mikäs alamäkeä on lasketellessa, se menee ihan omalla painollaan. Vaan kun tulee se pysähdys jossain vaiheessa, mihis sitä sitten... täytyy kait ruveta positiiviseksi. Voi vihtu taas kun ajattelenkin asiaa!
Kun sulla menee oikein huonosti, ajattelet et se on vain väliaikaista, (eli positiivisesti) ja joku kaunis päivä huomaat et sulla meneekin vaihteeks paljon paremmin :=))
just ketjussa puhuttiin ettei hyvistä ajoista osaa edes nauttia, kun seuraava katastroohvi odottaa kulman takana. Eli ei mitään hyötyä. Kuinka pitkä aika on väliaikainen? Entäs kun väliaikaisia aikoja on enemmän kuin hyviä aikoja, eikös pitäisi pikemminkin nauttia katastrofeista jos ne kuitenkin muodostavat suurimman osan elon tiestä? *pyörittelee ajatusta*
Silloinhan sitä olisi aika positiivinen persoona, sen perään kun nykyään hihkutaan joka mutkassa.
tyypillistä ajattelua, et jos menee hyvin vähän aikaa, ajatteleekin , et ei hitto tää ole ihan normaalia, kun menee näin hyvin. Ja auta armias, jos uskaltaa vielä ääneen sanoa, et hyvin menee, niin viimeistään silloin se hyvä säkä loppuu :=)))
Ei niistä hyvistä ajoista silloin ehdi paljoo nauttimaan. ellasia aikoja pitää melkein epänormaalina :=)
olekaan, ainakaan mulla.
Nyt olen hankkinut uuden espressokeittimen, varmaan rikon sen samantien. Minkä halvatun takia ohjeessa sanotaan maidon määrä grammoissa? Taas alkoi vihtuttaa.
rikki. Älä huoli. Oo
than jo etukäteen päättänyt mielessäs, et se menee rikki :=)))
Olisko se 100g maitoa saman kuin yks desi tai 100 ml?
Näin minä aina mittaan :=))
on sellainen mittakannu, jossa on asteikko paljonko neste on grammoissa. Tämä sentään onnistui, ellei kannu mene kohta rikki. Keitin menee kyllä *on varma*
Heti kun aloin hymyillä vähän yksinkertaisen näköisenä kaikille happamille mitä tahansa muuta kuin itseään haukkuville ääliöille ja siinä sivussa itsellenikin selitellen ettei tuo nyt niin pahaa ole, rennosti vaan, ainakin rintakivut ovat hävinneet ja verenpainekin laskenut varmaan kolmannekseen entisestä. Ja kun sanon hyvää päivää kaikille puhelinpylväistä alkaen, joku muukin on alkanut örähdellä vastaan jotakin eikä heittele pelkkiä sormimerkkejä.
On siitä hyötyä! *hymyilee ääliömäisellä ilmeellään, hyvä ettei ääneen naura*
ole hyötyä kuin muille, ne saa sitten nauraa mun kustannuksella eikä se ole tarkoitus. Voin kyllä hymyillä vihtumaisesti ympärilleni, mutta puhelinpylväitä en ala moikkaamaan, en varmana. :(
Eivät ne ole niin jyskiä kuin miltä äkkiseltään näyttävät.
Muuten jos joku on käynyt katsomassa Hesassa Toukolan kirjastoa vastapäätä istuvaa lapinpöllöä, on ollut sijoillaan jo aamuvarhaisesta asti, dementoitakoon alkuunsa huhut siitä että se olisin minä. En ole, vaikka se hymyilisikin jotenkin oudosti. Kävin kirjastossa jo männäviikolla ja nyt on urakkaa lukemisessa, kunhan töiltä ehtisi.
hyöty, että on mukamas kivampaa.
mutta oikeasti vihtuttaa aina vaan. Espressomaidot roiskui ympäri keittiötä kun harjoittelin, joten ei onnistunut sekään.
jos et yritä olla kuiteski positiivinen,niin se on sama sit,vaikka menis ostamaan ittelleen hirttonarun....
melkein kaikki muutokset, jotka on johtaneet parempaan mun elämässä, olen tehnyt käsittämättömän vihtutuksen vallassa. Hirttonaru ei ole kuulunut niihin muutoksiin. :)
..on hyvä metodi silloin kun elämä kaipaa muutosta, mullakin on ollut muutamia säätöjä joita olen tehnyt synkän murhanhimoisen vihtutuksen vaikutuksenalaisena ja ne säädöt on oikeastaan olleet kaikkein parhaita jälkeenpäinkin arvioituna, ja monia hankkeita joihin olen rynnännyt yltiöoptimistisena olen saanut haudata hiljaisuudessa ja yön pimeydessä pois mieltä kummittelemasta.
On optimistisuudessa hyviäkin puolia, aina sitä vaan ajattelee ettei jostakin kommelluksesta kannata kummosesti paineita nostaa kun seuraava kommellus on kuitenkin sellainen että jopa itseäni punastuttaa ;)
voi kääntää voimavaraksi siinä kuin myönteisyydenkin, ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavoin eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Minä saan yltiöpositiviisuudesta näppylöitä.
En mää kommelluksista ja mokista paineita ota, kaikki niitä tekee. Mutta joskus vaan ottaa niin armottomasti kaaliin kun tekee kaiken voitavansa, eikä silti onnistu. Ei väkisin-positiivisuus mitään auta, kun asia ei ole enää omissa käsissä. Siksipä lähden heti huomenissa taas etsimään elämää vähän toiselta suunnalta. Kun en odota liikoja niin en pety, hatutus pysyy samana ja kaikki on muutenkin ennallaan. :) Sitten lähden kolmanteen suuntaan jne., ja lopuksi tulen tänne märisemään. Vihtuttaa pelkkä ajatus, saakohan edes nukutuksi.
..kohdaltani uskon että tuo kielteisyys on iso voimavara tietyissä tilanteissa, siinä hurmoksessa kaikki epäoleellinen tulee huiskaistua sivuun ja tähtäimessä oleva tavoite on vain näköpiirissä ja tavoittelemisen arvoinen.
Samaa tekoa kun lähtee tekemään optimistisena niin homma alkaa rönsyilemään jo alkumetreillä ja lopputuloksen ainakin sivulliset tietää oikeastaan jo ennalta.
Sitähän minun pitikin kysyä että mihis se sinun elämäs sitten on kadonnut?
Ja vielä poonuskyssärinä millaisen elämän haluaisit itsellesi löytyvän?
mihin mun elämä katosi, jotenkin vaan se hukkui. Lähinnä olen hakemassa elämää ammatillisesti toiselta suunnalta, mutta se jää nähtäväksi. Tänään oli parempi päivä, siinäs nähdään että kun ei mitään hyvää odota niin se tulla tupsahtaa pyytämättä. Ja vielä yllättävältä suunnalta. Murjotan kuitenkin varmuuden vuoksi vielä vähän aikaa.
..elämänlangan katoaminen ajoittain ei ole minun yksinoikeus, taidan hakea kuitenkin sille lifestylemallisuojan jos ei kukaan muu ole ennättänyt sitä tehdä aikaisemmin, saatan tehdä hyvä pisnesksen kun alan haastamaan oikeuteen kaikkia niitä jotka ovat kadottaneet elämänsä joko väliaikaisesti tai kokonaan.
Olet rohkean valinnan edessä jos elämää etsit uudesta ammatista, varoitan sinua että se tie on kivinen ja kaita mutta kun olet sen tien kerran käynyt uskon että olet kokemuksesta innoissasi.
Murjotus on taitolaji, se pitää osata suhteellistaa ja kesto ei saa olla niin pitkä että läheiset ehtivät täydellisesti vihtuuntua olotilaasi ja olemassaoloosi, murjotuskauden päätteeksi kunnon maaninen vaihe jolla hyvitellään läheisiä ja sitten onkin jo taas aika murjottaa tai vaihtoehtoisesti voi mököttääkin..
ei kuulu kenenkään muutoksiin..:) Aina pitää muistaa,että alamäen jälkeen tulee se ylämäki..
"Ihmisen elämä täällä murheen laaksossa on vaarallista, murheellista, typerää ja tylsää. Sitä pätkii vain keinotekoinen ilo, kemiallisten aineiden tai unen tuoma tajuttomuus. yhteiskunta on sietämätön paikka elää, vankila ilman kaltereita, bordelli ilman asiakkaita."
Jooooopa joo....
uutta päivää.Tänään on hyvä päivä.Ainakin vielä ollut.Ulkona 5 eikä vettä sada
tulin heti paremmalle tuulelle. Melkein yhtä hyvä kuin satutädin auton tankkaus. :) Kiitos!
bordelli ilman asiakkaita kuin ilotalo ilman huoria. Aurinko paistaa! Sitä on heti pirteämpi.
...mitään hyötyä ole. Mä inhoan kaikkea yltiöpositiivisuutta. Sellaista ihmejenkkikeepsmilinghömppää. Toisaalta taas: mikään ei puhdista ja tee niin hyvää kuin nauraminen omalle hölmöydelleen ja sille Myrphylle. Vaikka tietysti itku ja mitalin kääntöpuolena.
Sitä paitsi mulle tulee tämmösistä posipositiivista joteskin semmonen olo, ettei ne tätä maailmaa oikein tajua. Esim. lähes kaikki filosofit Hegelistä Kierkegaardeen ovat kärsineet depressiosta. Josta mennään taas siihen, että jalostaako käsimys ja ei varmasti jalosta...vihtu kun menee liian vaikeeksi näillä putkiaivoilla.
Siis, mitä yritän sanoa, että jos ihan oikeasti tätä elämää elää, niin depressiivisen puolelle vetää. Nykyisen lääketieteen diagnostiikan mukaan voipi vaan toivoa, että vastapainoksi saisi edes joskus nauttia maanisistakin vaiheista, joka taas tietenkin on ihan eri jutska se.
Mitä mä höpäjän?
mitä horiset. :)) Mutta kyllä olen vakaasti sitä mieltä minäkin, että multisuperpositiivisuus on ihan hanurista, en saata uskoa että joku oikeasti olisi sellainen. Ja miksi pitäisi edes olla, jos menee oikein heikosti niin menee ja kanssaihmiset ovat siitä iloisia, ainakin salaa. Eli oikeastaan siinä tuottaa hyvää mieltä muille.
Sitäpaitsi pieni ripaus itsesäälissä kieriskelyä, kammottavaa vihtutusta ja märinää tekee välillä ihan hyvää. Joskus tuntuu, että ihmisiltä halutaan pyyhkiä pois kaikki kielteiset tunteet ja tuntemukset. Miksi hitossa sellaisia sitten jokaiselle on siunaantunut jos niitä ei saa käyttää.
Mitähän minä nyt horisen?
taidat olla nuori vielä. Me vanhukset olemme oppineet vaihtamaan suuntaa kun joku uhkaa tökkiä. Jos työpaikalta saa potkut, se on mahdollisuus kokeilla jotakin uutta. Jos perhe lähtee lätkimään, on mahdollisuus rauhoittua.
Äitini oli kyllä positiivisin kaikista tuntemistani ihmisistä, ja hänelle oli sentään sattunut kaikenlaista, veli oli kuollut syliin lapsena, isä tapettiin silmien edessä, kaksi kertaa häädettiin evakkoon, lapsi kuoli käsiin, pari kertaa jäi auton alle ja invalidisoitui täysin ja kun lopulta sai lääkäreiltä tiedon että elinaikaa on kaksi kuukautta, sanoi että hyvä, ehtii käydä kesällä mustikoita poimimassa niin siihen väliin ehti vielä tulla miehen hautajaiset. Silti oli iloinen viimeiseen minuuttiin kunnes kivut veivät tajun päivää ennen kuolemaa.
Sitä vain vanhemmiten oppii suhteellistamaan vastoinkäymiset.
nuorihan minä, täytän joka vuosi 18. :)
Tietysti vastoinkäymiset pitää suhteellistaa, mutta ikävä kyllä omaa oloa ei (ainakaan mulla) helpota yhtään että jollain menee vielä huonommin, tai on joskus mennyt. Mutta oikeasti, suuntaa tässä olenkin muuttamassa ja olen vaan sen luontoinen että mulla se sujuu parhaiten silloin kun vihtuttaa kuin viittä miestä. En kerta kaikkiaan pysty olemaan positiivinen silloin kun siihen ei ole aihetta, vaan möyrin murheen aallossa sen aikaa kun siltä tuntuu. Vihtutus katoaa aikanaan, onnistuu muutos tai ei, piristyin jo kovasti Satutädin tankkausyrityksistä ja ajatuksesta, että hikoilu lakkaa kun heiluu hirressä. Kyhnytetäänkö? *lähestyy vaivihkaa*
Tuon kuullessani minä olen oppinut muuttamaan suuntaa ja lentämään puhelintolpan latvaan *Morjens, tolppa!*
Mutta ihan totta, minusta kiukuttelu on vain oman nilkan potkimista, enkä mä tykkää että sitä kukaan muukaan potkii, miksi siis minäkään.
tässä masentuu, tule alas sieltä! *vetää tolppakengät jalkaansa ja aloittaa kiipeämisen*
Aattele vaan että pöllö on pöllö eikä se mitään tajua, saati omaa parastaan. *lentää appeen perään kohti putiikkia*