Sukuni, perheeni ja tyttöystäväni pitivät armeijaa luonnollisena vaihtoehtona palvelusiässä olevalle nuorelle miehelle. Mutta kaikki eivät kulje ilman kyseenalaistamista. Kyseenalaistin armeijan tarpeellisuuden itselleni ja totesin, etten tarvi sitä.
Kaikki painostivat minua armeijaan(paitsi ystäväni). Menin sinne ja huomasin, etten voi olla siellä. Myönnän etten kestänyt sitä armeijamaisuutta. Päätin, että en jää sinne.
Edellisenä iltana ennen lähtöäni soitin kyyneleet silmissä rakkaalleni, että haluan täältä pois. Hän ei tätä voinut hyväksyä, koska vain raukat eivät käy armeijaa. Pysyin aiemmassa päätöksessäni ja lähdin. (Olen teostani ylpeämpi kuin mistään muusta mitä ikinä olen tehnyt.)
Suku ihmetteli(naureskeli) ja syyttelivät, kun lähdin pois. "Armeijan käynyt voi kutsua itseään vasta mieheksi.....kun puolestaan sivariin menevät ovat *piip*...." tuon tyylisiä kommentteja kuultuani katkaisin yhteydet kokonaan sukuuni.
Elämäni on katkeraa. Seurustelen yhä saman ihmisen kanssa, mutta en tiedä kestänkö enää kovin kauaa(vaikka hänen ajatukset on muuttuneet), koska en pysty antamaan hänelle anteeksi ettei hän ollut minun tukenani kun eniten häntä tarvitsin.
Kohtalon tovereita, muiden saman tyyppisten kokemusten omaavia ja/tai neuvoja otetaan vastaan.
Kaikki painostivat minua armeijaan(paitsi ystäväni). Menin sinne ja huomasin, etten voi olla siellä. Myönnän etten kestänyt sitä armeijamaisuutta. Päätin, että en jää sinne.
Edellisenä iltana ennen lähtöäni soitin kyyneleet silmissä rakkaalleni, että haluan täältä pois. Hän ei tätä voinut hyväksyä, koska vain raukat eivät käy armeijaa. Pysyin aiemmassa päätöksessäni ja lähdin. (Olen teostani ylpeämpi kuin mistään muusta mitä ikinä olen tehnyt.)
Suku ihmetteli(naureskeli) ja syyttelivät, kun lähdin pois. "Armeijan käynyt voi kutsua itseään vasta mieheksi.....kun puolestaan sivariin menevät ovat *piip*...." tuon tyylisiä kommentteja kuultuani katkaisin yhteydet kokonaan sukuuni.
Elämäni on katkeraa. Seurustelen yhä saman ihmisen kanssa, mutta en tiedä kestänkö enää kovin kauaa(vaikka hänen ajatukset on muuttuneet), koska en pysty antamaan hänelle anteeksi ettei hän ollut minun tukenani kun eniten häntä tarvitsin.
Kohtalon tovereita, muiden saman tyyppisten kokemusten omaavia ja/tai neuvoja otetaan vastaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Etkö tajua, että armeija on vain hyväksi? Syy miksi hylkäsit sukusi ei ole armeija vaan huono itsetuntosi. Ota niskasta kiinni ja tee elämällesi muutos!
Miten armeija on vaan hyväksi?
Itsetunto kohoaa. Kunto paranee. Miehet osaavat pitää asuntonsa paremmassa kunnossa, kun kerran on pinkat ja punkat kunnossa.
Ootkohan ajatellut asian loppuun asti? Tai oletkohan edes ollut armeijassa? Armeijassa päinvastoin, yritetään tehdä itsetuntoon säröjä, ei tosin suomessa enää niin pahasti kuin sotien jälkeen, mutta sama periatte toimii yhä.
siellä armeijassa pinkat ja punkat on kunnossa... Kotona ihan miten sattuu, ellei vaimo korjaa.
siitä, että kuka kestää. on sentään jotain mikä osoittaa oman nahan kovuuden.
(huom. itse olen spolle)
Kaiken maailman pellet yrittää jättää armeijan väliin, mutta ei oman maan perinteet saa unohtua noin nopeasti.
Samoilla linjoilla tän Teron kaa ollaan. Joo kyl se niin vaan on, että en mäkään voi sivariutta ymmärtää... Sikäli ajatuksena ja aatteena kaunis, mutta täysin epärealistinen. Ei sitä peace merkkiä näyttämällä selvitä, jos rajan takaa meinataan tulla. Luuleks sä tosiaan, et meän sotaveteraanit on aikoinaan tykänny olla sodassa, mutta se on ollu pakko ja heidän takiaan me saadaan asua itsenäisessä valtiossa, josta mä oon ainakin helvetin pollea.. Ainoa miinus on tää EU - hässäkkä, et me ollaan luovuttamassa nyt vapaaehtoisesti tää itsenäisyys. Tietysti yhteistyötä tarvitaan, mutta rajansa silläkin... Eli armeija on ennenkaikkea isänmaan ja sotaveteraanien kunnioitusta, ja uskottava puolustus pitää säilyttää... ja sivarius on vaan pelle hommaa, ei miesten... Ota säki ittiäs niskasta kiinni ja oo onnellinen et sun tyttös pysty hyväksyyn lopulta tän päätöksen
Luuletko että Venäjä meinaa tänne hyökätä?!?
Ei armeijaa Suomi enää tarvitse...tai no tietty, että vapaaehtoiset saavat mennä jos haluavat. ARMEIJA VAPAAEHTOISEKSI!
PS. Oma ukkoni meni, mut tuli pois josta olen iloinen. En näet ole armeijan kannalla.
Ne ovat vaikeimpia kuin mikään muu!
Jos menee armeijaan niin menee, mutta voi sinne olla menemättäkin! Välillä on hyvä tehdä niin kuin itse tuntee oikeaksi eikä kulkea valtavirran mukana.
Isäni on sotaveteraani, joka ei periaatteessa hyväksy esim. siviilipalvelusmiehiä. Ymmärrän näkökannan. Ei hän siitä huolimatta nimittele ketään sen takia, etteivät ole armeijaa käyneet.
On sääli, ettei tyttöystäväsi tue sinua silloin kun eniten sitä kaipaat. Tiedän täsmälleen miltä tuntuu, kun kumppani ei tue.
En käsitä mikä armeijassa voi olla sellaista, että sen vuoksi pitää syrjiä sellaisia ihmisiä jotka eivät mene sinne.
Linjani olen pitänyt enkä enää kumarra ketään "sivarivihaajia". Minulle oli tarpeeksi hirveää viettää aikaa sukulaisteni seurassa, joten olen ainakin sen kärsimys osan jo kestänyt.
Nykyään on miehissä herkempiä yksilöitä jotka eivät halua armeijaan. Vastaavasti on naisissa kovempia luonteita jotka haluavat sinne. Eikö jokaisella ole oikeus tehdä kuinka itse tahtoo, riippumatta mitä jalkojen välistä löytyy? Itseäni ottaa päähän, kun minulta naisena koko suku odottaa perillistä, "sehän on naisen TEHTÄVÄ", vähän kuin miehillä tuo armeija. Kai nyt jumankauta jokainen saa omilla aivoillaan ajatella, eikä vaan seurata muiden esimerkkiä!?
Mies saa olla herkkä ja pitääkin olla, mutta se on eri asia kuin olla nyhverö. Viestiketjun aloittaja osoittaa tekstillään kuuluvansa siihen joukkoon, jota voi pompotella miten sattuu. Armeijan käyminen ehkä olisi voinut pelastaa jotain. Nykypäivän asevelvollisuus on niin lepsua hommaa, että on naurettavaa väittää kenenkään menettävän itsetuntoaan tai identiteettiään armeija "kurin" tai muiden seikkojen vuoksi. On melkoisen todennäköistä, että luuseri, joka ei muka pysty käymään armeijaa, ei selviydy nykyajan kovassa kilpailun täyttämässä työyhteisössä alkuunkaan kunnolla. Tai ehkäpä näillä vetelehtijöillä ei olekaan tarkoitus tehdä töitä, vaan elätyttää itsensä veronmaksajien rahoilla?!
Omilla aivoillaan ajattelu on jumankauta suorastaan välttämätöntä, mutta armeijan laistaminen ei ole ajattelua, vaan pinnausta. Reipas ulkoilmaelämä ja toimiminen ryhmässä - terveellistä ja sosiaalisia taitoja kasvattavaa. Näkyy monelle olevan aika epäselvää sekin, mitä tarkoittaa kuri ja sovittujen sääntöjen mukaan pelaaminen. Armeija opettaa. Vai olenko kenties kotoisin dinosaurusten ajalta, kun arvostan ryhtiä ja kunniallisuutta?
Suku on pahin: naisen pitäisi lisääntyä kuin kaniini ja miehen edetä uralla ohjustakin nopeammin. Kyllä ympäristöllä riittää aina aihetta painostukseen. On se nähty ja koettu. Raivostuttavaa. Nämä ovat kuitenkin asioita, joihin kenelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta kajota, vaan jokainen tekee omat ratkaisunsa... mikäli sattuu olemaan itsetuntoa tehdä oman kiinnostuksensa mukaan.
Asevelvollisuus on eri sarjassa kuin henkilökohtaisen elämänsä järjestely. Kyllä kelpaa elää itsenäisessä maassa, mutta sitten kun pitäisi itse hiukan antaa omaa panostaan sen jatkuvuuden takaamiseksi, alka kitinä ja rutina. Hyi hemmetti !!
Nykyisin on paljon nuoria jotka eivät kestä kuria kun ovat mm. kotona saaneet kaiken periksi. He ahdistuvat kun pitäisikin tehdä käskyjen mukaan.
Toisaalta armeijan käyminen ei vaadi kovuutta, isänmaallisuutta se vaatii enemmänkin.
Olen täsmälleen samaa mieltä kuin eräs korkea-arvoinen upseeri kirjoitti taannoin lehdessä. Keskeyttäneiden määrä on suuri mutta niin on itsekkyys ja minä-minä-henkikin. Ymmärrän tyttöystäväsi reaktion ja oletan hänen häpeävän sinua. Se ei ole hyvä ennuste suhteellenne.
Häpeä hänelle on sitä, että ei kulje normien mukaan. Selvästi sanottuna hän ei tunne mitä todella tarkoittaa, jos rakastaa toista.
Toisilla on uskonnollinen olla menemättä, toiset eivät pidä armeijaa ratkaisuna. Itse nostan hattua kaikille, jotka eivät mene armeijaan. Mokoma laitos on kaikkea muuta kuin hyväksi niille, jotka eivät sinne halua mennä.
Nykyään telkku syöttää minuuden vahvuutta/itsenäistymistä, josta sen on voinut huomata. Todellisuudessa minä-minä -keskeisyys on ollut ihmisissä aina!
Pidä pääsi! Älä anna sukusi pakottaa sinua mihinkään minne et halua. Äläkä myöskään anna sukusi musertaa itsetuntoasi ääliömäisellä käytöksellään!
Oma sukuni pitää myöskin naurettavana sivarin käyneitä. Monet kaverini ovat sivarin käyneitä ja paljon fiksumpia kuin monet alokkaat(en tarkoita yleistää=).
Heikot menevät ajattelematta ensin itseään, omaa kykyä kestää vaikeita asioita. Mieti mitä itse haluat tehdä seuraavaksi.
Ehkäpä kaikki nykynuorison ongelmista johtuu kotioloista. Esimerkiksi vanhemmat eivät kykene läheisyyteen, koska heidän on kasvatettu ankaremman käden mukaan. *ajatus jäi ilmaan noukittavaksi*
Sivariksi vaan ja säilytät mielenrauhasi! =)
Ps. Puhu ensin naisellesi ja sitten tee päätös.
Olen 23-vuotias nainen, itse harkitsen armeijaan menemistä. Miesten KUULUU käydä armeija, se ei todellakaan Suomessa ole niin rankka etteikö siitä selviäisi. Vai haluatko olla isänmaanpetturi?! Vähän hei selkärankaa oikeasti!!!
..oli sen verran ajattelematonta, että olen yhä ylpeämpi, etten mene sinne. =)
Suomi elää niin vanhoilla arvoilla, että venäläistä yhä (jotkut, kenties useat) ajattelevat vihollisena. Huh huh..
Selkäranka -huutosi oli huvittava. Aivot jätetään siis pois....ei kiitos.
Helvetti mitä sotahulluja joka paikka täynnä. Muistappa sinäki ne naisen velvollisuudet, jos niin kovasti miesten velvollisuuksista huutelet!
Ei se armeija kovin kummonen paikka ollut. Jos on niin heikkoluontoinen että ei kestä niin ei voi mitään. Itsekin muistan sieltä yhden tyypin joka vain istui ja tuijotti eteenpäin itku silmissä noin viikon ajan, sen jälkeen häntä ei enää näkynyt.
Jälkeenpäin kuin ajattelee niin armeijassa oli ihan siistiä. Tekis ihan mieli lähteä sinne vaikka uudestaan :)
lienee paras, että sieltä lähdit. Armeijassa kun on liikaakin sellaista porukkaa, mikä palvelushaluttomuudellaan vaikeuttaa vain muiden toimintaa.
Sinun on hyväksyttävä perheesi ajatukset, ethän voi muuttaa heidän käsityksiään. Pääasia on, että itse tiedät tehneesi oikean ratkaisun.
Minä naisena henkilökohtaisesti hyväksyn joidenkin kohdalla ratkaisun olla käymättä armeijaa, mutta yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että se on miehille hyväksi, eikä sitä pitäisi ilman hyvää syytä keskeyttää.
Tämä tuskin on elämäsi synkin aika, älä nyt sentään liioittele. Vaikka läheistesi suhtautuminen onkin negatiivista, se ajan myötä siitä pehmenee. Kärsivällisyyttä puolin toisin.
Eräs kaverini (siis mies-puolinen) ei halunnut leikata hevi-lettiään,joten ei mennyt armeijaan,meni sivariin...ja ainakin me hänen kaverinsa kunnioitamme hänen päätöstä.Jokaisellahan on oikeus valita mitä elämässään tekee..varsinkin täysikäisenä! ei siinä enää tarvita perhettä ja sukulaisia neuvomaan ja komentelemaan...
Hyvin tässä huomaa kuinka kaikki suu vaahdossa huutaa että "armeija pitää käydä" ,vaikka kysymys oli vaan parisuhteesta.
Ääliöt taas eivät tajua että kysessä on parisuhde-palsta eikä armeija sellainen mikä myös löytyy tuolta.
Täytyy sanoa että typerä tyttöystävä ja typeriä sukulaiset oovat jos tuon takia vittuilee,jätä kuule se horo ei se ole sinun arvoinen.
Armeija on hyvä olla mutta nämä ihmiset on kyllä vitun idiootteja jotka nyt puolustaa armeijan olemassa oloa veteraaneja hyväksikäyttäen,eivätkä arvosta heitä oikeasti, vaan siksi koska heidän arvostaminen muka tekee heistä tosi sankareita yhteiskunnallisesti.
Itse arvostan veteraaneja,mutta te jotka auotte päätänne kokis kädessä,netin ääressä,niin te voitte vaikka mennä hiukan kasvamaan tai vaikka imemään munaa ja ottaa selvää asioista ja ajatella juttuja omilla aivoilla eikä muodostaa ajatuksia muiden mielipideitten perusteella.
Sinä vitun spol-mies olet varmaan tosi suuri tukiranka suomelle ja itsenäisyydelle se merkki hihassa ja lapsellista uhoa ränkyttävän suusi kanssa.