Kyllä pistää ihmetyttään taas!
Mä saan miehiä ympärilleni melkoisen helposti. Oon ulospäinsuuntautunut ja tällänen "ylikiltiksi", hyväksi kuuntelijaksi ja huolehtivaiseksi kehuttu töttönen. Ulkonäöltänikin olen ihan tavallinen ja nätiksi kehuttu. Ongelma on siinä, että miehet viihtyy mun seurassa tosi hyvin, mutta vain ystävinä! Oon monta hyvää ystävyyssuhdetta luonu sinkkumiehiin. Miehet puhuu mulle kaikista asioistaan ja avautuu jopa melko henkilökohtaisista asioista. Nyt oon taas ihastunut korviani myöten yhteen sinkkumieheen, mutta taas näyttäs siltä että hän etsii minusta vain hyvää ystävää. No pahinta on se, että kun nämä miehet sitten lötävät sen oman kullan niin he hylkäävät minut. Miksi olen vain tällainen sinkkumiesten ystävä joka kelpaa sylkykuppina sen aikaa kun he ovat vapaalla jalalla.
Onkohan minussa joku tietty piirre jonka takia minua halutaan pitää vain ystävänä ja kuuntelijana? Blaa!
Mä saan miehiä ympärilleni melkoisen helposti. Oon ulospäinsuuntautunut ja tällänen "ylikiltiksi", hyväksi kuuntelijaksi ja huolehtivaiseksi kehuttu töttönen. Ulkonäöltänikin olen ihan tavallinen ja nätiksi kehuttu. Ongelma on siinä, että miehet viihtyy mun seurassa tosi hyvin, mutta vain ystävinä! Oon monta hyvää ystävyyssuhdetta luonu sinkkumiehiin. Miehet puhuu mulle kaikista asioistaan ja avautuu jopa melko henkilökohtaisista asioista. Nyt oon taas ihastunut korviani myöten yhteen sinkkumieheen, mutta taas näyttäs siltä että hän etsii minusta vain hyvää ystävää. No pahinta on se, että kun nämä miehet sitten lötävät sen oman kullan niin he hylkäävät minut. Miksi olen vain tällainen sinkkumiesten ystävä joka kelpaa sylkykuppina sen aikaa kun he ovat vapaalla jalalla.
Onkohan minussa joku tietty piirre jonka takia minua halutaan pitää vain ystävänä ja kuuntelijana? Blaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tervetuloa miesten maailmaan. "Sylkykupiksi" joutuminen tapahtuu tasa-arvon nimissä kaiketi.
Teetkö saman virheen kuin ystäviksi päätyvät miehet; eli et näytä ihastustasi millään tavalla?
No yhdelle tunnustin, mies otti sen ihan vitsinä ja lopulta oli kun en ois mitään sanonutkaan. Tälle tämänhetkiselle olen mielestäni vihjannut ainakin jonkinverran että olen kiinnostunut. Näyttänyt että viihdyn hänen seurassaan... mutta jos enempi mietitään niin en ehkä ole tarpeeksi selvästi esittänyt asiaa. Kai sitä pitäsi ihan suoraan kertoa, mutta sitten siinä on se että jos ja kun todennäköisesti hänellä on vain kaveritunteita niin nekin voivat kuolla jos hän ahdistuu siitä että haluan olla enemmän.
Hei,
mielestäni on hyvin vaikea itse hahmottaa, milloin on ikään kuin tyrkyttämättä&ahdistamatta tuonut esille olevansa kiinnostunut, ihastunut, hullaantunut =) Suoraan sanominen ei ainakaan itseltäni tunnu onnistuvan, vaikka muuten koetan kertoa positiivisia huomioitani, näyttää onnelliselta ja iloiselta ko. seurassa. *huokaus* Toisaalta pitäisi olla ylpeä siitä, että herättää toisessa jonkinlaista luottamusta, jos kerran uskotuksi asti selviää. Ei se tietysti loputtomiin lohduta. Yksi ystäväni taas valittaa ettei voi kuin joko ihastuttaa tai vihastuttaa miehiä - kaverivaihtoehtoa ei oikein esille tule.
Vaan ei lannistuta, eihän! Jos joku (mies) osaisi vinkata, mistä itse tulkitsee naisen olevan kiinnostunut muutenkin kuin toverillisessa mielessä, olkaapa hyvät ja kertokaa meillekin!
Entä miten voi sanoa reilusti mutta ahdistamatta suoraan?
Etkö sä niille sitten kerro murheistasi ja muusta? Kuuntelet vaan? Sä et vaan ole vielä törmännyt siihen ihmiseen joka haluaa olla sun kanssa jotain muutakin kuin ystävä.
mä oon vastaava mutta miespuoline; naisia on ympärillä mutta kavereina, eikä ne musta muuten kiinnostukkaa. Eräänki kerra mustasukkasena kuunnellu kuin tällänen "tyttökaveri" kertoo uudesta löydöstään tai ihmissuhdeongelmistaan.
Joskus jos vihjaa et olis kiinnostunu muullaki tavalla ku kaverina, yhteydenpitämine yllättäen jää vähän vähemmälle työ-, koulu-, harrastus- tms. kiireiden takia. Joskus yhteydenpito jatkuu kuin mitää ei olis tapahtunukkaa enkä koskaa olis asiasta maininnukkaa, joskus taas se kaatuu siihe et neiti olis halunnu olla vaa kaveri mulle.
Kai mä oon sitte se kenelle puretaa murheet ku joku toine ne aiheuttaa. Vituttaa vaa se ainaine utelu miksei mulla oo naista ja senjälkeine vitun lohduttava olalletaputus "kyllä säkin sen vielä tapaat". Ja kyllähä se riipasee ku toteaja on vielä se naispuoleinen "tyttökaveri", jonka vuoks olisin valmis myymää sieluni! Vielä oikei kääntäävät puukkoo haavassa sanomalla et "oot tosi komee ja ihannemies", vähemmälläki valehtelulla rupeis palaneenkäry haisemaa. Ihmetilitys tääki mut tulipa ny kirjotettua.
Tervetuloa kerhoon. Voisin kirjoittaa itsestäni lähes sanasta sanaan sanan vuodatuksen. Jos haluaisi päästä kaveruusasteelta seuraavalle tasolle, täytyisi kai pystyä kätkemään kiltteytensä ja käyttäytymään sillai "sopivan kusipäisesti". Ja on tottakai lapsellisen naiivia ajatella, että suhteen ei pitäisi perustua teeskentelylle ja todellisen persoonan piilottelulle..
Muista silti, että huonomminkin voisi olla. Ennemmin olen naisille vain se kaveri, kuin säälittävä wannabe-pelimies-vonkaaja joka ei pääse niin platoniseen kuin ei-platoniseenkaan kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sitäpaitsi, seurustelusuhteita tulee ja menee (niille keille ylipäätään tulee), mutta ystävät tuppaavat tulemaan jäädäkseen. Minä ainakin arvostan ystävyyssuhteitani korkealle, edustivat ne kumpaa sukupuolta tahansa.
Mutta joo, myönnetään. Olisi se mukavaa, jos tässä kolikonheitossa olisi saanut ne kummatkin puolet..
No onhan se toki hienoa että saa hyviä ystävyyssuhteita sidottua myös vastakkaiseen sukupuoleen, mutta ei sitä oikeasti kykene olemaan kunnon ystävä jos on palavasti ihastunut toiseen osapuoleen.
Tämänhetkisessä tilanteessa esimerkiksi minusta tuntuu siltä että haluan mielummin pistää kaiken likoon ja sanoa suoraa mitä ajattelen tästä herrasta vaikka se melko varmasti pilaa koko ystävyyden. En vain kestä enää tätä riutumista ja kuitenkin stiä 1%mahdollisuutta että hänellä saattaisi olla jotain tunteita.
Pelkästään tämän herran näkeminen saa minut aivan sekaisin ja tämä turhien toiveiden elättely tekee minut ihan hulluksi :P
Tuttua tekstiä! On kyllä tuskaista kuunnella ihastuksensa tilitystä jostain muusta tytöstä.
Nyt oon törmänny myös siihen raastavaan asiaan, että tämä ystäväpoika johon olen aivan ihastunut valittelee sinkkuuttaan, tai siis puhuu siitä aina vähä väliä. Tekis mieli huutaa että "Mitä vikaa mussa on!? Miks et ota mua!!"
Toinen puhuu sinkkuudestaan ja toinen tekis mitä vaan kun sais olla tän toisen. BLAA!
Tiedän kyllä mitä tarkoitat. Tuossa tilanteessa olin itse aiemmin tänä vuonna erään naisen kanssa.. Kärvistelin tunteitteni ja niistä kummunneen vitutuksen kanssa kauan, kunnes päätin että on pakko tehdä jotain - meni syteen tai saveen.
Huonostihan siinä kävi. Välit menivät täysin poikki, ilmeisesti lopullisesti. Enää emme ole edes ystäviä, vaikka aiemmin välimme olivat hyvin läheiset. Suoraan sanoen en osannut edes kuvitella, että tunteiden julkituonti olisi voinut tuhota kaiken niin täydellisesti.
Tästä on kuukausia, mutta ikävä on yhä kova.. Jossain vaiheessa tuo olisi ollut pakko tehdä joka tapauksessa, mutta se ei juuri lohduta. Onneksi näin ei ole tapana käydä naispuolisten ystävien kanssa useammin.
Menipäs vuodatukseksi. Mutta tiedätpähän ainakin että kohtalotovereita löytyy. Olisinpa vain voinut kertoa positiivisemman kokemuksen asiasta. :)
Ylikiltti, hyvä kuuntelija ja huolehtivainen .. kuulostaa ihan ÄIDILLISILTÄ ominaisuuksilta.
Näillä eväillä harvemmin miehiä hurmataan (ikävä kyllä), mutta ystäviksi saadaan mitä helpoimmin.
Omalla kohdallani taas ongelmana on että miespuoliset ystäväni yleensä ihastuvat minuun ja ongelma on se, että itse taas haluan tämän yleensä pysyvän vain ystävyytenä.Tällöin alan vain tehdä välirakoa, eli yritän olla näkemättä ko henkilöä.Kyllä se vaan on niin, että aika pian ystävyydestä alkavasta tutustumisesta on vipinät nähtävissä, jos sellaista välille kehittyy.Ja ruokin omatoimisesti tulta, mikäli vastapuoli jonkinlaisia merkkejä antaa takaisin.Mutta sitä en ymmärrä miksi nämä muutkin ovat yleensä ihastuneet, vaikka en olekaan antanut minkäänlaisia ihastuksen elementtejä esille.Kaippa se on ihan yksilöstä kiinni.
Sama ongelma, monen miehen kanssa haluaisin olla vain ystävänä mutta jatkuvasti joudun pettymään kun mies "tuo tunteensa julki".. Että olkaa ihan vain onnellisia te jotka pystytte pitämään ystävät ystävinä, seurustelusuhteet löytyvät kyllä sitten muualta..
Olen kai sitten ulkonäöltäni ihan nätti enkä mikään tyhmäkään.. Olisi vain niin mukava joskus tutustua mieheen ilman, että tarvitsee pelätä sitä kun toinen heittäytyykin läheisemmäksi kuin itse toivoi..
On hirvittävän vaikea olla loukkaamatta toista, jos tunne ei olekaan molemminpuolinen.. niin siinä sitten tahtoo käydä, että yhteydenpito vähenee..