Olen ollut naimissa mieheni kanssa 5½ vuotta,menimme naimisiin heti seuraavana kesänä kun olin täyttänyt 18.Seurustelemaan rupesimme kun olin 16 ja mieheni 22,tulin melkein heti raskaaksi ja päätimme pitää lapsen.
Nyt meillä on kuusi ja neljä vuotiaat lapset.
Asumme maalla ihanassa talossa ja pihassamme on keskikokoinen hevostalli jossa on omia ja ulkopuolisten hevosia. Molemmat käymme töissä ja opiskelemme joten kaikki pitäisi olla hyvin, MUTTA EI.
Mieheni ei ole osoittanut minun minkäänlaista seksuaallista kiinnostusta vuoteen ja vältellyt kaksin oloa.(mutta väittää ettei ole toista naista). Olen tiennyt että mieheni on väsynyt ja tekee liikaa töitä mutta ei ole auttanut vaikka kuinka olisin pyytänyt/valittanut asiasta.
Nyt viikonloppuna sitten rysähti. Olimme pitkästä aikaa suunnitelleet että lähdemme viihteele ja mieheni alkoi ottaamaan alkoholia ennen kuin sain nuorimmaisen nukkumaan. Päätäni särki ja päätin jäädä kotiin nukkumaan. Menin ilmoittamaan miehelle asiasta ja hän räjähti, muuttui aivan toiseksi persoonaksi, heitteli minua pitkin seiniä, löi tuolilla ja rupesi kuristamaan samalla kun huusi ja haukkui minua. Onneksi meillä oli tutun teini kylässä siltä varalta että lähtisimme viihteelle joka juoksi hakemaan apua naapurista ja soitti poliisit paikalle.Poliisit veivät mieheni yöksi rauhoittumaan ja aamulla miehin palasi kotiin ihmeissään. Se ei muistanut mitään, kerroin asian ja hän häpesi ja meni todella masentuneeksi. Nyt tänään hän ilmoitti että ei enää EHKÄ rakastaa minua joten pitäisi erota koska ei voi valehdella minulle asiasta. Koitan jutella mutta hän työntää minut pois luontaan eikä suostu lähtemään ammatti auttajan luoksekkaan juttelemaan. Mitä teen? en voi ajatella elämääni ilman miestäni.....
Nyt meillä on kuusi ja neljä vuotiaat lapset.
Asumme maalla ihanassa talossa ja pihassamme on keskikokoinen hevostalli jossa on omia ja ulkopuolisten hevosia. Molemmat käymme töissä ja opiskelemme joten kaikki pitäisi olla hyvin, MUTTA EI.
Mieheni ei ole osoittanut minun minkäänlaista seksuaallista kiinnostusta vuoteen ja vältellyt kaksin oloa.(mutta väittää ettei ole toista naista). Olen tiennyt että mieheni on väsynyt ja tekee liikaa töitä mutta ei ole auttanut vaikka kuinka olisin pyytänyt/valittanut asiasta.
Nyt viikonloppuna sitten rysähti. Olimme pitkästä aikaa suunnitelleet että lähdemme viihteele ja mieheni alkoi ottaamaan alkoholia ennen kuin sain nuorimmaisen nukkumaan. Päätäni särki ja päätin jäädä kotiin nukkumaan. Menin ilmoittamaan miehelle asiasta ja hän räjähti, muuttui aivan toiseksi persoonaksi, heitteli minua pitkin seiniä, löi tuolilla ja rupesi kuristamaan samalla kun huusi ja haukkui minua. Onneksi meillä oli tutun teini kylässä siltä varalta että lähtisimme viihteelle joka juoksi hakemaan apua naapurista ja soitti poliisit paikalle.Poliisit veivät mieheni yöksi rauhoittumaan ja aamulla miehin palasi kotiin ihmeissään. Se ei muistanut mitään, kerroin asian ja hän häpesi ja meni todella masentuneeksi. Nyt tänään hän ilmoitti että ei enää EHKÄ rakastaa minua joten pitäisi erota koska ei voi valehdella minulle asiasta. Koitan jutella mutta hän työntää minut pois luontaan eikä suostu lähtemään ammatti auttajan luoksekkaan juttelemaan. Mitä teen? en voi ajatella elämääni ilman miestäni.....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovati näyttää haastavalta tilanteelta. Elämä on.
Nyt sinusta tuntuu pahalta, tiedän. tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta elää ilman miestäsi, koska et ole ikinä ennen elämässäsi elänyt yksin. Sinua pelottaa ja olet kauhuissasi. Et ole kasvanut vielä itsenäiseksi persoonaksi vaan olet nojannut toiseen. Siirtynyt suoraan lapsuuskodista miehen luokse ja vielä suoraan vauvan kanssa.
Kasvu tekee aina kipeää, mutta olen vakuuttunut siitä, että muutaman vuoden sisällä (viimeistään) olet taas jaloillasi entistä ehompana ja vahvempana. Olet vielä nuori ja voit rakentaa elämääsi uudenlaiseksi. Paremmaksi.
Ja mikä tärkeää: sinun tulee nyt ehdottomasti hankkia ammattiapua ITSELLESI. Mene ensin vaikka terv.keskuksen tai mielenterv.toimiston psykologin juttusille .Saat sitten tarvitsemaasi tukea...
Kirjoittamasi viesti tuntuu jotenkin niin itsekin koetulta, vaikkakaan en ole vaimooni heitellyt pitkin seiniä. Rakastan vaimoani vaikka tunnen itse etten saa enää 15 vuoden jälkeen vastarakkautta.Se ahdistaa ja tuntuu toivottomalta.
Itselläni olisi todella suuri kynnys haketua ammattiauttajan puheille vaikka se näyttäisi olevan ainoa vaihtoehto.
Yritä, vaikka oletkin jo yrittänyt hakeutua ammattiauttajan puheille. Miehesi varmaankin tuntee todella voimaksta häpeää tekemisistään tai tekemättömyyksistään ja ko "klikki" on vaikea poistaa..
töitä. Ajattele itse, käytte töissä, opiskelette, kaksi pientä tenavaa ja hevoset päälle.
Nyt olisi aika istua alas ja miettiä helpotusta. Miehesi on selvästi tämän muoti-ilmiön partaalla eli burn outin. Kun tullaan jaksamisen rajoille, tapahtuu myös ylilyöntejä eikä kyllä rakkauskaan kukoista.
Jos esimerkiksi hevoset eivät tuota teille elantoa, niin kannattaa vakavasti harkita toimenpiteitä. Nimittäin, jos miehesi lähtee, niin sitten sinulla ei ole hevosiakaan.
Teillä taitaa olla liian iso pala "haukattavana".
Liika on liikaa...less is more!