Ollaan kohta reilu vuosi seurusteltu ja nyt ongelmaksi on alkanut muodostua tyttöystäväni passiivisuus. Esimerkiksi koskettaminen tai suutelu hänen toimestaan on hyvin vaikeaa alottaa. Alussa luulin, että se on pelkkää ujoutta mutta siitä pitäis kai olla jo päästy yli tässä vaiheessa. Olen yrittänyt asiasta puhua mutta sillä ei ole ollut hirveästi vaikutusta.
Voiko kyseessä olla ujous ja pitäisikö asia yksinkertaisesti vain hyväksyä? Toivoisin kovasti, että hänkin tekisi aloitteita ja osoittaisi läheisyyttä. Vaadinko liikoja vai voiko tälläistä edes "vaatia" toiselta?
Muilla ollut samaa tilannetta? Mitä teitte tai tekisitte ko. tilanteessa? Mielipiteitä? Neuvoja?
Voiko kyseessä olla ujous ja pitäisikö asia yksinkertaisesti vain hyväksyä? Toivoisin kovasti, että hänkin tekisi aloitteita ja osoittaisi läheisyyttä. Vaadinko liikoja vai voiko tälläistä edes "vaatia" toiselta?
Muilla ollut samaa tilannetta? Mitä teitte tai tekisitte ko. tilanteessa? Mielipiteitä? Neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen seurustellut mieheni kanssa huomattavasti pidempään ja meillä on kuvaamasi tilanne. Mies haluaisi enemmän hellyyttä ja minä olen se passiivinen. En tiedä onko siihen sen kummempaa syytä, en vain pidä suutelusta suulle tai kädestä pitämisestä tms. Seksistä kyllä pidän mutta en muunlaisesta "kokoajan" koskettelusta (kuten halaukset) mitä mieheni kaipaa kovasti. Luulen, että teillä ei tilanne tule muuttumaan, ainakaan minä en pysty muuttamaan itseäni, olen kyllä yrittänyt, mutta en pysty siihen pidemmän päälle. Minua alkaa ahdistamaan jos yritän tietoisesti kokoajan tehdä toiselle mieliksi, mutta itse en siitä pidä. Kannattaa tietysti yrittää puhua lisää asiasta, ts. tehdä selväksi kuinka paljon se sinua todella vaivaa. Äärimmäinen keino on kertoa tytölle rehellisesti, että et halua elää elämääsi tällaisessa suhteessa (Vai haluatko?), luulen että se saisi hänet ainakin kertomaan mitä ajattelee... eli ts. laitat seinän vastaan niin hänen on pakko sanoa jotain.
sisältöä kuin yhdessä nyhjääminen ?
Se alkaa pian kyllästyttää ja lamauttaa suhteen, jos ei muuta ole kuin laskemine kuinka paljon saa toiselta sitä ja tätä ja kuinka monta kertaa on mitäkin antanut. Antakaa sisältöä ja tilaa muillekin asioille elämässänne ja ajatuksissanne, se tärkeä muukin alkaa sujua kuin huomaamatta.
meillä on mieheni kanssa samanlainen tilanne, mutta mies on se joka välttelee ja on passiivinen. olemme seurustelleet reilu 1.5 vuotta ja joudun aina itse tekemään kaikki aloitteet ja mies ei koske minuun ees aina pakolta vaikka pyydän (esim.anna pusu mies sanoo miks) hän sanoo että häntä alkaa ahistamaan jos olen liian lähellä jne. minua itseäni ainakin alkaa ahistaa entistä enemmän, kun en saa tarvitsemaani hellyyttä ja tuntuu ettei toinen välitä ja halua koskea. ihan kamala tunne.