Neljän vuoden seurustelun jälkeen, voin sanoa että minulla ja tyttöystävälläni on terveempi suhde kuin ikinä. Kehittyäkseen terveeksi se vaati myös niitä "ei niin terveitä" hetkiä, ja yleensä se tarkoitti mustasukkaisuutta minun osaltani. Mutta nyt kun ongelmat on kohdattu yhdessä, puhuttu niistä täysin avoimesti ja sanottu kaikki ajatuksemme mitään peittämättä, niin voin sanoa että suhde tuntuu paremmalta kuin koskaan. Tärkeintä mustasukkaisuuden parantamisessa on puolison kärsivällisyys mustasukkaista kohtaan, ja asioista täysin avoimesti puhuminen. Yleensä kun asioista puhutaan avoimesti, niin toinen ymmärtää, että puoliso oikeasti välittää hänestä. Ja kun sen ymmärtää niin paraneminen voi alkaa. Tiedän kyllä, että mustasukkaisuutta kokeneella saattaa olla todella vaikeaa päästä siitä yli, mutta kannattaa sitkeästi yrittää. Se palkitsee lopulta.
En siis tietenkään väitä, että kaikki voivat mustasukkaisuudesta yli päästä ja en todellakaan tarkoita, ettei mistään saisi olla mustasukkainen. Puhun tässä vain ns. "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta", joka todellakin haittaa suhdetta, ja jolla ei edes ole varsinaista pohjaa. En väitä, että voisin olla tyttöystäväni kanssa, jos hän pettäisi minua, mutta voin kuitenkin olla ihan rauhassa nyt, kun olen melkein sataprosenttisen varma, ettei hän tule minua ikinä pettämään. Ja onko siitä mitään hyötyä sitten lopulta, että koko ajan pelkää, että toinen pettää? Se on sitten sen ajan murhe jos niin käy.
Tietenkin tämä on ihan ihmiskohtaista. Itselläni vaan sattuu olemaan todella rehellinen tyttöystävä. Ja hänestä voin olla aivan varma, että jos hän joskus pettää, niin hän sen myös kertoo. Ymmärrän kyllä silloin paremmin mustasukkaisuutta, kun sille on joku pätevä syy. Mitä sitten jos puolisosi käy vaikka kahvilla jonkun kanssa? Ei se ole sinulta pois. Ja eikö se toimi myös niin, että sitten voit itsekin käydä kahvilla jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, jos haluat? Ei minusta olisi kivaa niinkään, että tyttöystäväni ei kävisi silloin tällöin baarissa, koska sitten hän ei välttämättä tykkäisi kun minä käyn. Tiedän monia sellaisia pareja. Luotan hänen arviointikykyynsä, että mikä on oikein ja mikä on väärin, kuten hän myös luottaa minuun.
Loppuyhteenvetona voisi sanoa niille, jotka ovat mustasukkaisia, että miettisivät onko sillä oikeasti pohjaa ja onko se vain haitaksi suhteelle? Yleensähän jatkuva epäilys ja mustasukkaisuus vain vieraannuttaa toista ja siten saa puolisonsa pettämään tai jättämään. Niille joiden puoliso on mustasukkainen, kehottaisin olemaan kärsivällinen ja puhua asiasta omasta näkökulmasta, niin kauan että hän sen ymmärtää, vaikka se tekisikin kipeää.
Tulipas pitkä teksti. Oli tarkoitus vain pari riviä kirjoittaa. : ) Toivottavasti oli apua jollekin...
En siis tietenkään väitä, että kaikki voivat mustasukkaisuudesta yli päästä ja en todellakaan tarkoita, ettei mistään saisi olla mustasukkainen. Puhun tässä vain ns. "sairaalloisesta mustasukkaisuudesta", joka todellakin haittaa suhdetta, ja jolla ei edes ole varsinaista pohjaa. En väitä, että voisin olla tyttöystäväni kanssa, jos hän pettäisi minua, mutta voin kuitenkin olla ihan rauhassa nyt, kun olen melkein sataprosenttisen varma, ettei hän tule minua ikinä pettämään. Ja onko siitä mitään hyötyä sitten lopulta, että koko ajan pelkää, että toinen pettää? Se on sitten sen ajan murhe jos niin käy.
Tietenkin tämä on ihan ihmiskohtaista. Itselläni vaan sattuu olemaan todella rehellinen tyttöystävä. Ja hänestä voin olla aivan varma, että jos hän joskus pettää, niin hän sen myös kertoo. Ymmärrän kyllä silloin paremmin mustasukkaisuutta, kun sille on joku pätevä syy. Mitä sitten jos puolisosi käy vaikka kahvilla jonkun kanssa? Ei se ole sinulta pois. Ja eikö se toimi myös niin, että sitten voit itsekin käydä kahvilla jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, jos haluat? Ei minusta olisi kivaa niinkään, että tyttöystäväni ei kävisi silloin tällöin baarissa, koska sitten hän ei välttämättä tykkäisi kun minä käyn. Tiedän monia sellaisia pareja. Luotan hänen arviointikykyynsä, että mikä on oikein ja mikä on väärin, kuten hän myös luottaa minuun.
Loppuyhteenvetona voisi sanoa niille, jotka ovat mustasukkaisia, että miettisivät onko sillä oikeasti pohjaa ja onko se vain haitaksi suhteelle? Yleensähän jatkuva epäilys ja mustasukkaisuus vain vieraannuttaa toista ja siten saa puolisonsa pettämään tai jättämään. Niille joiden puoliso on mustasukkainen, kehottaisin olemaan kärsivällinen ja puhua asiasta omasta näkökulmasta, niin kauan että hän sen ymmärtää, vaikka se tekisikin kipeää.
Tulipas pitkä teksti. Oli tarkoitus vain pari riviä kirjoittaa. : ) Toivottavasti oli apua jollekin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen seurustellut vakavasti 4 kertaa. Kolmea heistä epäilin pettämisestä, ja vaistoni osottautuivat oikeaksi... nykyiseen luotan kuin kallioon.. sen vaan tietää kun toinen on luottamuksen arvoinen..mutta tietenkin voi joskus osua vääräänkin..
Olipa kiva kuulla tarinasi. Itse olen kärsinyt jo samasta ongelmasta pitkään aiheetta, ja haluaisin todella kuulla tarkemmin vinkkejä millä sinä olet ongelman onnistunut selättämään. Itse kävin jopa muutaman kerran psykoterapiassa, mutta lopullista apua siitä ei minulle ollut. Kumppanini on vielä jaksanut minua, koska rakastaa minua, mutta ei hänkään loputtomiin jaksa katsoa epäilyäni. Tarvitsen todellakin apua ja pian.
Itellä on nimenomaan tällainen "sairas" mustasukkaisuus ja kun tarkemmin ajattelee niin ei sillä ole mitään pohjaa.. en vain kestä sitä miten tyttöystäväni käy baareissa ja bailaamassa viikonloppuisin, ja osa syy siihen varmaan on juuri mustasukkaisuus. Onpa mukava huomata että en ole ainut jolla tämmöstä ilmenee