tämä ahdistus. Erosta on kulunut nyt 4 kk, mutta exä ei lähde mielestä. Tutustuin tässä välissä yhteen toiseen tyttöönkin, mutta eihän siitä mitään tullut kun entinen on mielessä 24-7. Mulla on hirveesti viel tunteita exää kohtaan, mutta kun en vaan saa sanotuksi niitä mitenkään, lähinnä kai pelkään, että jos menen sanomaan jotain, niin sen jälkeen ei voida olla enää missään väleissä(erottiin ns. ystävinä, koska molemmilla on samoja kavereita, niin jatkossa nähdään kummiskin). Nyt kaikki päivät menee siihen, että mietin häntä, kuinka kivaa se loppujen lopuksi kumminkin oli, miksi sen kaiken piti loppua, eikö vielä vois yrittää, onkohan sillä jo joku toinen mies. Tämän takia en pysty keskittymään mihinkään, opiskelut kärsivät tästä, ja mikään muukaan ei oikeen kiinnosta. Siis pitäisikö vaan sanoa suoraan että mitä olen mieltä, vai yrittää unohtaa koko juttu, mutta miten, tuntuu siltä, että se on mahdotonta.
Nyt saa
riittää
3773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eronneena sanoisin että ota härkää sarvista kiinni ja kerro tunteistasi exällesi. Jos hän ei ole samoilla linjoilla niin sattuuhan se mutta saat ainakin selvyyden. Epätietoisuus se vasta kamalaa onkin!
Tämä sopisi aika hyvin,menneisyyteeni,paitsi,en tiedä opiskelusta,eikä ollut ns.pitempää suhdetta,se oli yksi vuorokausi.Olen miettinyt omaa juttuani,pääni puhki,viilsi todella syvältä,kun olin vain juttu,muiden joukossa.Ehkä tosiaan tapaan,yhteisten tuttujen kautta,vielä, aina,kerta kerralta,suolaa haavaan,enemmän.Sydän itkee,ikävöi.
3 ja ½ kk sit tuli ero ja pyöriihän toi eksä ihan liikaa mielessä, tosiaan miulki lähes 24/7. Onneksi välistä on tilanteita et ei mieti. Motivaatio kaikkeen on aika kateissa ja opiskelu todellakin kärsii. On tullu jäätyä aika passiiviseksi, ei tule luotua enää mitään uutta. Tajusin tässä et siinähän se juju onkin, jos sitä vaan alkas tekemään niin sais jotain ainakin aikaseksi ja sen kautta sit varmaa auttas välistä unohtamaan. Sattuuhan se, mutta en mie ainakaan oikeesti voi vaan jäädä paikalleni suremaan, vaikka vihaankin tätä yksin elämistä ja yksinäisyyttä. Tsemiä siulekin ! Hyvä tietää, että ei ole ainut tällaisessa tilanteessa. Show must go on!