Olen ottanut asian esille muutaman kertaa, että ilmoitin haluavani erota ja en ole onnellinen tässä suhteessa. Koen tätä enemmän kulissiliitoksi.
Asuntomme on meidän yhteinen, josta mä omistan enemmän.
Mies ei tajua tai ottaa asian tosissaan, että mä todella haluan erota ja mies saisi muuttaa täältä pois.
Olen toki ehdottanut, että myisimme tämän pois ja muutan lasten kanssa pienempään omistusasuntoon. Tai jään tänne jos on taloudellisesti suotavaa.
Ilmapiiri on selvästi erilaista kun mies on kotona tai poissa. LAsten kanssa ollut aina hauskaa kun isä ei ole kotona. Meidän on koko ajan varottava ettei isä suuttuu lapsille pikkujutuista, varsinkin tyttö pelkää eniten isää. Siinä on valtava ero ilmapiirissä. En halua tällaista jatkaa loppuelämää kuin asua vain lasten kanssa, on lapsille "onnellisempi" piiri vaikka tuntuisi ikävältä, että vanhemmat eroavat.
KYSYMYKSENI ON: Miten saadaan miehen tajuamaan!???!!!
Mulle tämä yhdessäolo riitti 12 vuoden jälkeen. Nyt muutaman vuoden aikana on ollut pelkkä kaveruutta, ei seksiä eikä pusuja / halauksia ollenkaan. Mies ei tykkää suutelemisesta mutta mä tykkään.
Haluan saada onnellisen suhteen jossa hellyyttä löytyy ja kunnioitusta toisiaan kohtaan sekä pitkiä keskusteluja.
Asuntomme on meidän yhteinen, josta mä omistan enemmän.
Mies ei tajua tai ottaa asian tosissaan, että mä todella haluan erota ja mies saisi muuttaa täältä pois.
Olen toki ehdottanut, että myisimme tämän pois ja muutan lasten kanssa pienempään omistusasuntoon. Tai jään tänne jos on taloudellisesti suotavaa.
Ilmapiiri on selvästi erilaista kun mies on kotona tai poissa. LAsten kanssa ollut aina hauskaa kun isä ei ole kotona. Meidän on koko ajan varottava ettei isä suuttuu lapsille pikkujutuista, varsinkin tyttö pelkää eniten isää. Siinä on valtava ero ilmapiirissä. En halua tällaista jatkaa loppuelämää kuin asua vain lasten kanssa, on lapsille "onnellisempi" piiri vaikka tuntuisi ikävältä, että vanhemmat eroavat.
KYSYMYKSENI ON: Miten saadaan miehen tajuamaan!???!!!
Mulle tämä yhdessäolo riitti 12 vuoden jälkeen. Nyt muutaman vuoden aikana on ollut pelkkä kaveruutta, ei seksiä eikä pusuja / halauksia ollenkaan. Mies ei tykkää suutelemisesta mutta mä tykkään.
Haluan saada onnellisen suhteen jossa hellyyttä löytyy ja kunnioitusta toisiaan kohtaan sekä pitkiä keskusteluja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et selvästikkään ole näyttänyt tarpeeksi selvästi, että haluat erota. Ehkä olet itsekkin sen verran epävarma vielä asiasta, ettet osaa sanoa sitä tarpeeksi uskottavasti vaan suutuspäissäsi "heität ilmaan".
ei tajua??!!! Oletko toistuvasti uhkaillut sitä erolla joten se ei ota mitään sanomaasi tosissaan??
en ole koskaan ymmärtänyt tota jos joku sanoo että "se ei tajua kun haluan eron". Kyllä sen jokainen tajuaa jos tarpeeksi selvästi sanoo!
Eriasia on se että haluatko sinä, siksi et sano sitä selvästi..
Meille itsekullekkin on hyvin vaikea luopua turvallisista ympyröistä ja varsinkin kun siihen liittyvät vielä lapset. Mutta kun tunne ja intohimo katoaa parisuhteesta eikä toinen osapuoli sitä huomaa tai ei edes välitä asiasta, niin silloin pitää heti toimia eikä jäädä odottamaan josko se ajanmyötä paranisi. Itse odotin liian kauan, kun nyt 18 avioliittovuoden jälkeen eroprosessi on viimein menossa olen varma että tämä on parasratkaisu meille (Huom. lapset jää minulle ja vaimo lähtee).
Eli meille putkiaivoisille miehille ei vihjaukset yleensä mene perille, mutta avioeron voi myös hakea myös yksinkin. Luulisi asian silloin menevän perille.
Hyvä juttu, että tahdot eron. Muistan omasta lapsuudestani, miten pelkäsin herkästi suuttuvaa isääni ja aina kun isä oli pois, tunnelma oli aivan erilainen. Toivoin lapsena vanhempien eroa enemmän kuin mitään muuta. Pettymys oli lopulta valtava, kun eroa ei yrityksistä huolimatta saatu tehtyä. Eli varmaasti eroaminen on myös lapsillesi paras juttu, he kun vaistoavat tosi herkästi perheen tunnelman.
Joten pidä lastesi etu mielessä ja yritä vaikka etsiä uusi tilapäinen vuokra-asunto, niin mies näkee, että olet tosissasi.
Taidat koettaa jotenkin siirtää sitä lopullisen päätöksen vastuuta miehellesi. Että lähtemällä sitten ottaisi sen lopullisen askelen.
Jos todella haluat erota ja viedä asioita eteenpäin, niin sen kun laitat avioeropaperin liikkeelle. Joko omalla tai molempien allekirjoituksella varustettuna äläkä täällä palstoilla ruikuta, että homma ei etene...
Mitenköhän ap kirjoittaja voi hakea avioeroa, kun on avoliitossa???
Se "piip" petti mua selän takana monta kuukautta. Arvaas oliko paljon helpompi erota, kun emäntä oli tehnyt niin hyvän pohjatyön.
.. eli kiireen vilkkaa haet paikkakunnaltasi tilapäistä vuokra-asuntoa. Varmasti sen nopeasti saatkin, kun ajattelee tilannettasi ja kodin ilmapiiriä, jossa lapsetkin voivat pahoin. Eiköhän viestisi mene perille, kun muutatte pois ja laitat vireille keskustelut asunnon jaosta. Jos mies ei ymmärrä lähteä, niin sinä lähdet, jos sitä eroa todella haluat!
Parempi on pyrkiä eroon ikävästä tilanteesta kuin rypeä siinä. Itse en uskaltanut lopettaa suhdetta, jossa voin jatkuvasti huonosti. (nyt se kaikki on onneksi jo takanapäin)
Voisit vaikka koettaa "viikon varoitus" periaatetta. Sano miehelle että lähtee viikossa pois asunnosta tai sinä lähdet. Tämä tietenkin edellyttää sinulla olevan joku tuttava/sukulainen jonka luokse voisi muuttaa väliaikaisesti.. Kannattaa myös varata pakettiauto yms. jolla saa suurimman osan kerralla mukaan. Taustatyötä tämän toteutus kyllä vaatii, eikä varmastikaan ole helppoa..
Luulisin kuitenkin sen olevan pienen ponnistelun arvoista. Heti on helpompi hengittää kun saa ahdistavan tilanteen pois alta ja uuden suunnan elämälle.. Asuntotilanne kaupungeissa ei varmaankaan ole kovin kehuttava.. Jos ei asuntoa tunnu löytyvän paikkakunnaltasi ja rohkeutta riittää suosittelen kyselemään vuokra-asuntoa jostain hieman syrjemmästä. (tämä siis jos taloudellinen tilanne eron myötä äityy väliaikaisesti huonoksi.. Ja jos ei ole varmuutta kummalle asunto jää.)
Tämä on aika räväkkä keino mutta "kerran se vain kirpaisee". Enemmän se tilanteen pitkittäminen tulee sattumaan ja ahdistamaan...
...hauska tositapahtuma. Kun mies ei tajunnut lähteä, niin nainen meni uusiin naimisiin. Vielä silloinkin ex-ukko oli kysyny, saisko jäädä kuitenkin asumaan samaan asuntoon "kolmanneksi pyöräksi" :O Uskomatonta mutta totta :D
jos todella haluat eron ja miehesi ei tajua/kuuntele sinua niin ehdotan seuraavaa:
A)Kirjoita miehellesi kirje muista perustella asia
B)Ota aikalisää ja mene lasten kanssa jonnekkin
muutamaksi päiväksi. Mieti asioita vielä kerran ja ukko miettii yksin.
C)Ole ponteva asioiden viemiseksi eteenpäin älä huuda/hiilly tai raivoa.
D)Hommaa itsellesi ja lapsille vuokrakämppä ja sitten vanha asunto myyntiin. Löydät varmasti uuden pienemmän omistus asunnon.
Tuli vaan mieleen tällästä
että yh-äiti sellaista ihmetystä saisi, joka kaikki hänen kotkotuksensa ja ihmeelliset vaatimuksensa täyttäisi.
Oletan, että et saa kuin korkeintaan jonkun reppanan elätettäväksesi.
Lähde tästä liikkeelle, niin et tipu liian korkealta.
Meillä on ollut sama tilanne kohta 4 vuotta eli siitä asti kun lapsi syntyi. Miestä ei kiinnosta seksi, ei halailut eikä pussailut. Sen sijaan valittaa kaikesta mitä teen; ruuasta, siivouksesta yms. Mikään ei ole hyvin koskaan. Itse ei töitten jälkeen nosta persittää sohvalta muuta kuin silloin kun siirtyy pelaamaan tietokoneella tai menee jääkaapille.
Ei käy missään eikä soisi minunkaan käyvän.
Hän ei edes riitele, paitsi silloin kun haluan keskustella ongelmista joita ei hänen käsityksen mukaan edes ole!
Alkaa pikkuhiljaa rasittamaan kun työn lisäksi pitää hoitaa kaikki kotityöt ja mieskin kuvittelee asuvansa täydenpalvelun laitoksessa.
Itse olen rikkinäisestä perheessä ja haluaisin lapselleni ehjän kodin, mutta ei tunnu oikein onnistuvan :(
Itse pelkään eniten sitä, että joku päivä mulla napsahtaa ja lähden vieraisiin tai jotain. Ihan vain saadakseni edes jotain huomiota. Parempi kai se on negatiivinenkin huomio kuin ei huomiota ollenkaan?!
Tosiaan tutun kuuloista, mutta meillä nainen on se, jota ei kiinnosta halailut tai pussailut. Lisäksi minä miehenä olen se joka joutuu huolehtimaan mm. asunnon siisteydestä. Ruokaa ei kotona laita kukaan muu kuin minä, ellei asiasta nosta meteliä. Pojalle avovaimo ostaa pizzaa ym. jotta saa syödäkseen koulun jälkeen. Koiran kyllä on lihottanut pilalle herkkujen syöttämisellä.
Ei ole tosiaankaan ihme, että meikäläisellä ainakin pinna palaa tiheään nykyisin. Välillä tulee sanottua turhankin pahasti, mutta kun muu ei tunnu auttavan.
Muijalla on aikaa juoruta puhelimessa yli 100 euron laskuja kuukaudessa puhepaketista huolimatta, mutta kotihommia ei kerkeä tehdä.
Ihan suoraansanottuna vituttaa, mutta olen yrittänyt kestää kaiken 11-vuotiaan pojan takia. Onneksi myös koiran kanssa voi lähteä luontoon lenkille päästelemään höyryjä.
Niin, tämä on vain elämää, eikä se ruikuttamalla parane.
Mulla oli vähä samantapainen tilanne entisen kanssa. Hän ei tajunnut että haluan oikeasti eron, koska olin puhunut siitä niin kauan tekemättä asialle mitään konkreettista. Hän ei kai ottanut minua tosissaan, varmaan ajatteli että kunhan soittaa suutaan, kyllä se tuosta leppyy tai muuttaa mielensä.
Sitten ei auttanut muuta kuin pakata kamppeensa ja lähteä pois. Hankin oman asunnon ja uusi mieskin sattumoisin astui kuvioihin. Nyt se asia on sitten selvä hänellekin koska rupesin tuumasta toimeen.