Jos laihduttaisin...

Laihemman minäsi tuskin paljon muuta.

Totta kuitenkin on et parempi flaksi varmasti käy jos pääsee ylimääräisestä painosta eroon, raadollista mutta totta. Ulkonäkö muka ei ratkaisisi, paskan marjat sanon minä.
No ainakin alku kiinnostukseen nuo ulkoiset tekijät vaikuttavat oleellisesti mut jatkon määrääkin sit aivan muut ominaisuudet.

Tää juttu on tullut kyllä testattua käytännössäkin. Ylipainoisena treffien saldo zero, nyt hoikempana johan alkoi treffi puolellakin tapahtuun vaikka ulkokuoren alla asustaa edelleen sama kaveri.

Laihduttaminen kyllä kannattaa mut vain oman itsensä vuoksi eikä kuitenkaan muitten miellyttämiseksi. Kyllä se näin on et tulevan kumppanin pitää hyväksyä sinut sellaisena kun olet.

Toimi mulla toiseen suuntaan.

Voit mieltää asian siten, että ulkoasu on monelle tietynlainen kynnyskysymys. Kun kynnyksen ylittää, voidaan katsoa sitä luonnetta ym., joihin sitten ideaalimaailmassa ihastuttaisiin.

Se, missä kohtaa tuo kynnys on eri ihmisillä, vaihtelee hurjasti. Laihduttamisella (varsinkin jos ylipainoa löytyy huomattavasti) saavuttaa sen edun, että ylittää useamman potentiaalisen kumppanin kynnyskriteerit - ei juuri muuta.

Toisaalta, vaikka olisi miten ihana ihminen luonteeltaan, mutta ulkoisesti täysi turn-off, niin se tuppaa karsimaan aika paljon kumppaniehdokkaita. Karua, mutta totta.

ettei tarvitsisi laihduttaa...
"jos se olisi vain rakkautta ulkonäköä kohtaan"..
Eli meinaat että hoikemmat ihmiset rakastaa toisiaan ainoastaan koska ovat hoikkia, heillä ei ole mitään "sisintä", niinkö?Pelkästään ulkonäön vuoksi?Ja sinä, "pulleampi" olet ainut jolla on hyvä luonne?
Kuule kyllä se hoikkuus on terveydellisikin hyväksi.
Ja asenne kannattaa muuttaa oitis, itsesäälissä rypeminen ei viehätä ketään.

näet vaikka kuinka paljon miehiä ja naisia, jotka ovat rakastettuja kaikkine kiloineen. On naisia, joita rakastetaan, vaikka heiltä on jouduttu poistamaan rinta syövän takia; on miehiä, jotka ovat syntymästään saakka vammaisia tai myöhemmin vammautuneita, ja silti he ovat löytäneet ihmisen, joka rakastaa heitä juuri sellaisina kuin he ovat.

Kuka sinulle sanoi, että sinun pitäisi laihduttaa jotta sinuun voisi rakastua? Miksi välität hänen mielipiteestään? Ainakin virtuaali-ihmisten kommentit virtuaalimaailmassa ovat niin todellisuudesta vieraantuneita, että en antaisi niille penninkään arvoa.

Sisäinen kauneus? Sitä kaikilla lihavilla
kyllä tuntuu aina riittävän. Ulkoisesti kaunis
ja hoikka ei vissiin voi olla sisäisesti kaunis?

Usein kuulee sanottavan: "Rakastuin hänessä kokonaisuuteen". Ihminen on todellakin kokonaisuus, johon kuuluu erottamattomasti myös ulkonäkö. Näin ollen kokonaisuus paranee, jos ulkonäkö on hyvä.

Sukupuoliseen rakkauteen kuuluu aina myös rakastetun ulkonäön ihailu. Ei miehen ja naisen välinen rakkaus ole pelkkää luonteen rakastamista, tätä et ilmeisesti ole sisäistänyt.

Ole vain rauhassa lihava, mutta sanonpa sinulle että teet vain itsellesi hallaa.

Jos sinulla on reilusti ylipainoa, niin ensimmäinen asia josta olisin huolissani on sinun terveytesi. Silloin joudut unohtamaan miehet ja ymmärtämään että olet sairas. Lihavuudesta voi parantua, mutta se vaatii kovasti yrittämistä. Tsemppiä.

Jos sinulla on muutama hassu liikakilo niin löydät sellaisen miehen jonka haluat ja elät elämäsi onnellisena loppuun asti. Riippumatta siitä laihdutitko vai et.

Jos olet normaalipainoinen tai alipainoinen, niin toivon että ymmärrät että nykyajan muoti-ihanteet ovat epäterveellisiä. Tänäkin vuonna on kuollut kourallinen huippumalleja aliravitsemuksen altistamiin sairauksiin.

Ja ymmärä, että rakkaus on niin henkistä kuin fyysistäkin. Terve mieli terveessä kehossa, tai jotain sinne päin :)

No ulkonäköhän me kaikki ensin nähdään ja monet ihmiset valitettavasti kiertää tietynnäköiset kaukaa. Aivan varmasti se mies jonka löydät, tulee rakastamaan sitä sun sisäistäkin kauneutta.

Rakastamaan kykenemättömät ihmiset hakee vain jotain täydellistä näyttely esinettä ja kyllästyy hetkessä niihinkin ja hakee taas uutta huumaa. Ulkonäköön rakastuneet eivät kykene edes rakastamaan itseään niin sitä todellista rakkautta ei pysty antamaankaan.

On parempi olla paksu perhonen kuin hoikka haluttu (ja liiankin haluttu) jolla pörrää kaikenmaailman tunteisiin kykenemättömät tunnevammaiset ympärillä. Jos sinuun joku rakastuisi vain ulkonäkösi perusteella ja saattaisit lihoa jossain elämänvaiheessa niin menettäisit kumppanisi silloinkin. Pinalliset ja heikko itsetuntoiset eivät vaan kertakaikkiaan voi sietää ylipainoista kumppania missään elämän vaiheessa. Ei kannata huijata itseään eikä ketään muutakaan vain sen takia että saisi jonkun rinnalleen, edes jonkun!

Tosiasia on että monella hoikallakin on vaikeuksia löytää ketään sopivaa kumppania (näkeehän sen treffi palstoiltakin kun moni hoikka hakee ja hakee vuosikausia saamatta yhtään mitään muuta kuin pussejaan tyhjentäviä äijiä) Sinä olet vahvemmilla jos et kelpaa sellaiseen pelkkään seksuaaliseen hyväksikäyttöön vaan joka sinusta kiinnostuu niin on aidosti kiinnostunut. Ole juuri sellainen kuin olet äläkä sorru kepulikonsteihin saadaksesi edes jonkun.

Monilla ylipainoisilla on rakas kumppani kuin minullakin, ei se ole kiinni siitä onko paksu vai laiha. Jos oikean kumppanin löydät hän rakastaa sinua ihan sellaisena kun olet. Miehesikin saattaa olla lihava tai laiha mutta hän ennenkaikkee hyväksyy itsensä sellaisena kun on ja kykenee antamaan rakkautta vaatimatta kumppanin ruumiinrakenteelta ensin jotain tiettyjä ominaisuuksia.

ja sisimpään rakastutaan. Näin se menee. Molemmat yhtä tärkeitä.

Kyllä lihavatkin naiset miehiä löytävät, mutta silloin se mieskin on yleensä lihava. Jos taas haluat löytää laadukkaan; hoikan ja urheilullisen miehen, täytyy sinun suurella todennäköisyydellä laihduttaa. Eli uskoisin sinun haluavan juurikin laadukkaita miehiä, mutta et itse ole samalla tavalla laadukas. Katsos kun itse ajattelen siten että laihuus, tai paremminkin normaalipaino/urheilullisuus, kertoo ihmisestä muutakin kuin sen että hän pystyy jättämään karkkipussit pois illalla. Se kertoo terveellisestä elämäntavasta ja liikunnan tärkeyden ymmärtämisestä. Kukapa aktiivista elämää viettävä haluaisi sohvaperunan itselleen palloksi jalkaan.

Ja hiukan off-topicia. Olen opiskellut teknillisellä korkeakoululla ja siellä käytävillä hiipi satoja yksinäisiä miehiä jotka ottaisivat kenet tahansa. Mutta rumatkaan naiset eivät halunneet heitä koska he olivat "nörttejä". Luultavasti muuten he olivat juurikin sitä mitä naiset treffipalstoilla etsivät: luotettavia, älykkäitä ja kilttejä. Eli mene vaikka vierailemaan sinne jonnekin roolipeli-kerhoon ja lupaan sinulle että jos vielä sokeri sulaa suussa niin saat miehen, muita kriteerejä ei ole :)

Itse olen hoikka ja hyvän näköiseksi, älykkääksi, mukavaksi jne kehuttu naisihminen ja silti tulee paskaa silmille. Se taas johtuu siitä, että suurin osa miehistä ei näe minussa mitään muuta kuin panon. Ei ole todellakaan hauskaa! Itse en hae kertakäyttösuhteita, enkä mitään täydellistä miestä. Luonteessa ja ulkonäössä voi olla jonkun mielestä virheitä, minun mielestäni ne eivät välttämättä sitä ole. Aina kun joku kolahtaa itselleni, sjoudun tunkemaan jäitä hattuun ja housuihin, etten pettyisi ja sydän särkyisi lopullisesti.

Olen varmaan koko aikuisikäni ollut jatkuvasti sitä mieltä, että viisi kiloa kun saisi pois, niin johan koittaisi auvoisat ajat miesmarkkinoilla. Täysin idioottimaista ajattelua, tunnustan itsekin. Ensinnäkin olen ollut yhtä tyytymätön vartalooni, olipa painoindeksini sitten 19 tai 23.

Silmäni avautuivat, kun juttelin kauniin ja älykkään, vanhemman psykiatrinaisen kanssa. Hän osui naulan kantaan. Jos mies on niin pinnallinen ja ulkonäkö on hänelle niin tärkeää, niin kannattaako sellaiseen ihmiseen panostaa pidemmällä tähtäimellä. Hauskaa treffiseuraa, mutta uskaltaako luottaa, että sama ihminen pysyisi vierellä 5 tai 10 vuoden päästä. Mitä jos raskaudet, lisääntyneet vuodet tai peräti jokin sairaus vähentäisi ulkoista viehättävyyttä? Ei ole ollenkaan vaikea veikata, että tämä mies on niitä, jotka keski-iässä vaihtavat siihen parikymppiseen aerobic-ohjaajaan. Ja vaikka pysyisit ikäsi suhteen nuorekkaana ja hoikkana, niin aina joku on nuorempi, hoikampi ja vetoavampi. Onhan näitä tapauksia jatkuvasti. Toisaalta on sitten miehiä, jotka pysyvät vaimonsa luona vielä kun nuoruuden raikkaus ja ensihuuma ovat hiipuneet.
Minä en ainakaan enää tässä iässä ole hakemassa pikavoittoja, vaan ainakin vakaana toiveena on, että se tuleva mies tulisi jäädäkseen.

Jos laihdutat, saat keskimäärin paremman miehen kuin jos et laihduta. Tai ainakin sulla on enemmän valinnanvaraa. Yksinkertaista.

Toki laihduttaminen, tai oikeastaan elintapojen muutos, kannattaa ihan muistakin syistä, mutta pariutumiskuviot on toki eräs hyvä syy.