Onko meidän perhe poikkeustapaus, kun ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään poikkipuolista sanaa appivanhempien kanssa? Appeani en koskaan tavannut, hän oli pois tästä maailmasta ennen kuin vakavasti aloin seurustella aviomieheni kanssa aikoinaan. Anoppini luona asuimme, kun rakensimme ja ihan mukavasti meillä meni tuo parivuotinen...Äidilläni ja miehelläni on todella lämpimät välit, halaavatkin aina toisiaan mm. merkkipäivien yhteydessä. Edesmennyt isäni oli myös hyvä ystävä mieheni kanssa - kunnioittivat toisiaan. Jälkikasvumme on aina rakastanut käydä mummoloissa. Omista miniäkokelaista en halua puhua pahaa, olen pyrkinyt olemaan tasapuolinen ja ystävällinen...Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanotaan sanalaskussa ja hyvin pitää paikkansa tänäkin päivänä. Löytyykö teitä muita tällaisia "poikkeuksia", joilla menee hyvin appivanhempien kanssa? Välillä kun tuntuu, että ei löydy kuin ilkeitä puheita.
poikkeus?
rannekkeiset
5644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paljon on kuule hyviä suhteita anoppien,miniöiden,appien suhteen.
Tämä oiva tilaisuus purkaantua jos ns.paskaämpärin kahva alkaa murtua.Saa oikeaa suhdannetta toisilta,voi estää jopa pysyviltä välirikoilta.
Näkee että muillakin menee yhtä hyvin/huonosti ja saa siitä voimaa.
Kirjoituksestasi huokuu ihmetys ja kummastus,miten se nyt näin!Ei meillä vaan,pikkasen pistää miettimään mitä kirjoituksellasi haet.
Hienoista ylemmyydentunnetta huomaan.
Sinulla ja läheisilläsi menee hyvin,silloin on kaikki hienosti,eikö?
Täällä kirjoitteli aikoinaan esimerkiksi nimimerkit; Hunajameloni ja Roosa, molemmat ovat nyt eronneet.
Heille voisi myöntää professuurin; ilkeydestä, herjauksesta jopa pahuudesta.
Kirjoitustensa tarkoitus ei ollut vertaisapu, tai tuki, molemmat lietsoivat; ilkeyttä ja rumaa kielen käyttöä. (v***u, norsun v***u naama Narttukuningatar: Anopista sanottuna ilman tuota tähtijonoa)
Sitten oli miettimiskilpailu, Mammanpoika Nyhverölle, kuvaava uusi haukkumanimi.
Millä tavalla ilkeyden ja rumien nimien keksiminen poistaa pahaa oloa tai laukaisee tilannetta?
Tietysti eniten esiin nousee juuri kaikkein karrikoiduimmat tyypit.
Yksinkertaisesti, vaikka nuo karrikoivat kirjoittajat ovat palstan suola, he laskevat kommunikoimisen tason O.
Luovat käsikassaran ilkeille nimille (puoliso ja anoppi) ja hävyttömälle käytökselle. Yksinkertaisimmillaan uskon ilkeyden ja tyhmyyden voittoon.
Sanojen kirjo
Ensin on ajatus, sitten sana
hyvänä - taikka huonompana.
Hyviä sanoja, toivomme kuulla,
pahoja usein omalla suulla
viskomme sinne, viskomme tänne
emme vain huomaa enentävämme
niillä kuulijan tuskaa.
Kovien sanojen kavalkadi
esittelyä ei varmaan vaadi!
– Lujuutta miellä en kovuuden lukuun
kuuluu se hyvien sanojen sukuun
Totuus myös joskus on ankara sana
silti se toimii hoitavana
keralla rakkauden.
Sanoilla usein me tuomitsemme,
vaikka toivomme osaksemme
ymmärtämystä ja lempeää mieltä
käytämme kovaa ja katkeraa kieltä.
Anteeksi antava, lempeä mieli,
rohkaiseva ja hillitsevä kieli
väsyneen mieltä voi nostaa.
Tietysti vastuu on lukijan. Hitler oli esimerkki, monen uudelle elämälle. Sota vaati veronsa..
Nimittäin ihmettelen teitä ihmettelijöitä. olen joskus ennenkin esittänyt vertauksen, että esim. minä, jolla on ihan hyvä homeeton talo, en käy millään rakennuspalstalla päivittelemässä muiden talo-ongelmia. Että voi voi onko kaikkien talot muka homeessa, minun ei vaan ole. Tai että kuinka te aina jaksatte ja viitsitte niistä homeista, kyllä hyviäkin taloja on olemassa.
Valtaosa ihmissuhteista toimii riittävän hyvin. Mutta syitä on moninaisia siihen, että aina kaikilla ei toimi tai on muuta purkautumisen tarvetta. Ollaan iloisia, että meillä on netti ja tämmöisiä palstoja, missä voi keskustella ja harmitella ja mitä milloikin tarpeen on. Joskus syntyy oikein oivallisia ketjuja, mistä saattaa olla hyötyä muillekin kuin ketjun aloittajalle.
Se mikä minua jutuissa joskus harmittaa, on yleistäminen ja "kollektiivinen" loukkaantuminen. Tarkoitan sitä, että kun joku esim. kertoo että mun anoppi sitä ja tätä ...Niin vastaamassa saattaa olla anoppi tai anoppeja, jotka hiiltyvät kuinka meitä anoppeja aina näin solvataan. Tai sama toisinpäin pataljoona miniöitä loukkaantuu.
Toisaalta kertoohan se aika paljon ihmisen herkästä mielestä. Ei ole ihme, jos anopin tai miniän kasvotusten lausumat ikävät tai ajattelemattomat sanat loukkaavat, kun niin helposti loukkaannumme netissä aivan toisille henkilöille sanotuista asioista.
Toisen mielipiteen kunnioittaminen ei ole niitä maailman helpoimpia asioita, mutta ollaan onnellisia, että joillakin on aihetta kiittääkin moittimisen sijaan. Tietysti on hyvä, että on jokin kanava, mille purkaa tuntojaan. Kaikilla ei ole sitä olkapäätä johon nojata. Eikä kaikille ole kuuntelemisen taitoja.
Mielipide-eroja on minullakin joskus anoppini kanssa ollut, mutten ole niitä tänne purkanut. En tiedä olisiko helpottanutNyt mieheni äiti on jo poistunut keskuudestamme, joten rauha hänen sielulleen.
Rakentavaa keskustelua voi käydä ilman riitaakin, mutta monesti suomalaisen tunteen tietäen, ei liene kovin yksinkertaista. Ollaan kiitollisa ja onnellisia hyvistä ihmissuhteista!
Täällä kirjoitteli aikoinaan esimerkiksi nimimerkit; Hunajameloni ja Roosa, molemmat ovat nyt eronneet.
Heille voisi myöntää professuurin; ilkeydestä, herjauksesta jopa pahuudesta.
Kirjoitustensa tarkoitus ei ollut vertaisapu, tai tuki, molemmat lietsoivat; ilkeyttä ja rumaa kielen käyttöä. (v***u, norsun v***u naama Narttukuningatar: Anopista sanottuna ilman tuota tähtijonoa)
Sitten oli miettimiskilpailu, Mammanpoika Nyhverölle, kuvaava uusi haukkumanimi.
Millä tavalla ilkeyden ja rumien nimien keksiminen poistaa pahaa oloa tai laukaisee tilannetta?
Tietysti eniten esiinnousee juuri kaikkein karrikoiduimmat tyypit.
Yksinkertaisesti, vaikka nuo karrikoivat kirjoittajat ovat palstan suola, he laskevat kommunikoimisen tason O.
Luovat käsikassaran ilkeille nimille (puoliso ja anoppi) ja hävyttömälle käytökselle. Yksinkertaisimmillaan uskon ilkeyden ja tyhmyyden voittoon.
Sanojen kirjo
Ensin on ajatus, sitten sana
hyvänä - taikka huonompana.
Hyviä sanoja, toivomme kuulla,
pahoja usein omalla suulla
viskomme sinne, viskomme tänne
emme vain huomaa enentävämme
niillä kuulijan tuskaa.
Kovien sanojen kavalkadi
esittelyä ei varmaan vaadi!
– Lujuutta miellä en kovuuden lukuun
kuuluu se hyvien sanojen sukuun
Totuus myös joskus on ankara sana
silti se toimii hoitavana
keralla rakkauden.
Sanoilla usein me tuomitsemme,
vaikka toivomme osaksemme
ymmärtämystä ja lempeää mieltä
käytämme kovaa ja katkeraa kieltä.
Anteeksi antava, lempeä mieli,
rohkaiseva ja hillitsevä kieli
väsyneen mieltä voi nostaa.
Tietysti vastuu on lukijan. Hitler oli esimerkki, monen uudelle elämälle. Sota vaati veronsa..