onko teillä parisuhteessa asioita joiden kanssa joudutte elämään ja sietämään toisen puolelta tätä ongelmaa? onko joskus epäilyttänyt että onko toinen se oikea?
omassa avioliitossani on monia asioita jotka varmasti olisivat paremmin toisen kumppanin kanssa, mutta olisiko kaikki kuitenkaan? luultavasti jokin olisi toinen ei....
aloin miettiä asiaa kun lueskelin tältä palstalta juttuja "tyydyitkö toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon" jne. jotenkin tuntuu että nykyisin ihmiset eivät enää sopeudu mihinkään, eivät edes toisen virheisiin,vikoihin jne. kaiken pitäisi olla täydellistä satuelämää jotta oltaisiin tyytyväisiä...
RAKASTAN vaimoani eniten maailmassa mutta vihaan hänen joitakin tapojaan ja vikojaan! kuitenkin nyt vuosia myöhemmin tajusin että näihin vikoihin ja tapoihin voisi suhtautua toisinkin kuin vihalla ja tyhmyydellä.
esimerkki.
vaimoni hävittää tavaroita kuten kännykkä ja avaimet lähes joka päivä aina niitä etsitään enempi tai vähempi ja monesti kateissa päiviäkin, kumma kyllä aina ne löytyy jostain.
itse suhtaudun tähän yleensä suuttumalla ja kiroilemalla (15 vuotta jo) välillä pitämällä oikein saarnan tyhmyydestä.
nyt alku viikosta keksin ihan mielettömän kivan jutun, alankin naureskelemaan asialle ja ostin vara kännykän (jossa "vara" simmi) ja teetätin vara-avaimet niin koti kuin autonkin avaimista.
annas vaan, vaimo hukkasi heti eilen kännyn ja lompakon....minä ojensin varakännyn ja omasta lompakostani rahaa ja nauroin kippurassa ja lähdettiin kauppaan.
vaimo siinä tallusti perässä ja nauroi myös....
katsokaas nämä toisen huonot puolet ja viat voi kääntää hyväksikin....niin vaimokin tekee kun ollaan autossa ja vatulat vatuloi siinä edessä kun sadattelen että mistä kirjastosta tuokin on korttinsa hakenut......
että sillä lailla meillä....
omassa avioliitossani on monia asioita jotka varmasti olisivat paremmin toisen kumppanin kanssa, mutta olisiko kaikki kuitenkaan? luultavasti jokin olisi toinen ei....
aloin miettiä asiaa kun lueskelin tältä palstalta juttuja "tyydyitkö toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon" jne. jotenkin tuntuu että nykyisin ihmiset eivät enää sopeudu mihinkään, eivät edes toisen virheisiin,vikoihin jne. kaiken pitäisi olla täydellistä satuelämää jotta oltaisiin tyytyväisiä...
RAKASTAN vaimoani eniten maailmassa mutta vihaan hänen joitakin tapojaan ja vikojaan! kuitenkin nyt vuosia myöhemmin tajusin että näihin vikoihin ja tapoihin voisi suhtautua toisinkin kuin vihalla ja tyhmyydellä.
esimerkki.
vaimoni hävittää tavaroita kuten kännykkä ja avaimet lähes joka päivä aina niitä etsitään enempi tai vähempi ja monesti kateissa päiviäkin, kumma kyllä aina ne löytyy jostain.
itse suhtaudun tähän yleensä suuttumalla ja kiroilemalla (15 vuotta jo) välillä pitämällä oikein saarnan tyhmyydestä.
nyt alku viikosta keksin ihan mielettömän kivan jutun, alankin naureskelemaan asialle ja ostin vara kännykän (jossa "vara" simmi) ja teetätin vara-avaimet niin koti kuin autonkin avaimista.
annas vaan, vaimo hukkasi heti eilen kännyn ja lompakon....minä ojensin varakännyn ja omasta lompakostani rahaa ja nauroin kippurassa ja lähdettiin kauppaan.
vaimo siinä tallusti perässä ja nauroi myös....
katsokaas nämä toisen huonot puolet ja viat voi kääntää hyväksikin....niin vaimokin tekee kun ollaan autossa ja vatulat vatuloi siinä edessä kun sadattelen että mistä kirjastosta tuokin on korttinsa hakenut......
että sillä lailla meillä....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Loistava suhtautumistapa. Myös minun perheessäni on ollut tuota. Eipä siinä mitään, mutta kun se tavaroiden hukkaaja sitten saa sillä toiminnallaan vedettyä muutkin perheenjäsenet mukaansa tähän etsintään ja muuhun harmiin :(
Ja on aivan totta, että tuollaisesta tulee harmia.
Kun kyseessä on aikuinen ihminen, lienee - enää - turha koettaa tuosta tavasta päästä eroon.
Tässä saattaa kyllä piillä jotain alitajuista "huomion hakemista". Siis alitajuista!!! Kun kaikki ryntäilevät tämän hukkaajan "asialla" milloin mitäkin etsimällä. Huomaatko?
Se, että toimit kuten toimit. Varmasti auttaa tilannetta teillä, kuten totesit. MUTTA: Ainakin jos kyseessä olisi lapsi, minä en lähtisi tuolla tavalla paikkaamaan toisen tekemisiä. Sehän on kuin antaisi luvan: "Jatka vaan samaan tyyliin, sinulla on oikeus hukata tavaroitasi ja siten aiheuttaa hankaluuksia." (Sama kuvio kuin alkoholistin läheiset omituisella tavalla tukevat sitä juomista valehtelemalla, paikkaamalla tekoja, tekemällä puolesta jne...)
Asioilla täytyy olla seurauksia - ikäviä sellaisia, jos haluaa että muuto parempaan tapahtuu. Seuraavaksi saat sitten ostaa kolmannen varakännykän ja aukoa lompakkoasi tiuhempaan tahtiin. Mutta oletpahan ainakin saanut nostettua paitsi perheen ilmapiiriä myös omaa egoasi ja voit tuntea itsesi paremmaksi :)
kirjoituksen todellisen pointi?
nimittäin hain sitä että täydellisiä ihmisiä on niin harvassa, että olisiko mahdollista joitakin virheitä joskus katsoa sormien läpi? ilmeisesti sinusta ei ole?
enkä tunne itsenäin yhtään paremmaksi....koitan vain olla suuttumatta ja ymmärtää että emme ole kumpikaan täydellisiä, EN MINÄ EIKÄ HÄN, ETKÄ SINÄKÄÄN!
kuitenkin minä ja hän olemme valinneet toisemme....sinä ja joku toisenne?-oletteko täydellisiä?
Vähän aiheesta poiketen... Siis tuohon hukkaamis asiaan! Minä yksinkertaisesti hävitän tavaroitani jatkuvasti tai ehkä lähinna unohdan. Puhelimen töihin rahapussin kotiin, avaimet autoon jne. Ja vaikka mitä tekisin niin ei auta, muistutukset puhelimessa vaikka kuin yrittäisin zempata. Luulen että se on kun töissä joudun muistamaan niiin paljon, niin pää ei vain riitä kaikkeen. Tekesin mitä vain että saisin mieheltäni vastaavanlaisen reaktion, että suhtautuisi huumorilla asiaan. Kun se itseänikin ärsyttää tosi paljon vaikka kuin yrittäisin siitä päästä eroon niin ei tunnu kovin mukavalta kun kuulee vielä haukut perään...
Ja muuten olen kanssasi samaa mieltä. Ei ole täydellistä ihmistä, ja toista pitää oppia rakastamaan virheineen :)
Täydellisiä meistä ei ole kukaan, sehän nyt on itsestään selvyys. Ja kuten mainitsin, on suhtautumisesi `hukkaajaan` minun mielestäni loistava! Niitä puutteellisuuksia on siedettävä sekä itsessä että muissa. Toinpahan vain esiin myös sen toisen puolen asiasta.
... ... niin ja täytyy myöntää, että en ap-tekstiäsi lukiessani tajunnut, että SINULLE oli niin UUSI JA KÄÄNTEENTEKEVÄÄ se oivallus, että me emme olekaan täydellisiä ja että se toisen ihmisen puutteellisuuksien SIETÄMINEN ja YMMÄRTÄMINEN on jotain erinomaisen ihmeellistä...
Mutta nyt ymmärrän toki miksi niin innoissasi olet :-) Onnittelen sinua lämpimästi siitä, että sen vihdoinkin oivalsit ja löysitpä vielä toimivan käytännön keinon!
No eipä ole täydellinen mies minullakaan enkä itsekään täydellinen mutta...viime aikoina on erityisesti alkanut häiritsemään se, ettei meillä oikein mitään yhteistä tunnu olevan enää muuta kuin lapset. Hänen ajatuksenjuoksunsa on täysin outoa ja käsittämätöntä, eikä kiinnostuksen aiheita löydy yhteisiä. Tuntuu kuin puhuttaisiin eri kieltä ja niinpä riidanaiheita onkin helppo kehittää. Jotenkin hävettää mutta en pidä häntä kovin fiksuna : O..mikä nyt ei ole kovin fiksua minulta. En oikeastaan enää kunnioita häntä, mikä sekin hävettää minua enkä tajua mitä olen joskus hänessä oikein nähnyt silloin kymmeniä vuosia sitten. En kyllä ole oikein täydellisen kuuloinen vai mitä?
Jos apk:lla on näppäriä vinkkejä tähänkin niin otetaan mielenkiinnolla vastaan ...
No eipä ole täydellinen mies minullakaan enkä itsekään täydellinen mutta...viime aikoina on erityisesti alkanut häiritsemään se, ettei meillä oikein mitään yhteistä tunnu olevan enää muuta kuin lapset.
-elätte sitä arkea mikä kohtaa jokaisen parisuhteen...minunkin oli jossain vaiheessa tuollainen (minä ajattelin). mutta kun asiat otettiin puheeksi ja tehtiin asioille "jotain" alkoi löytyä yhteistä ja sitä mitä olimme "nähneet toisissamme" alkuaikoina, ne samat asiat kaivettiin nyt pinnalle ja alettiin toteuttaa uudelleen, pidetään hauskaa ja etsittiin ihan oikeasti yhteistä tekemistä, ajatukset meillä on yleismaailmallisista asioista aivan erilaiset mutta kaikesta ei tarvitse puhua eikä edes pystyä puhumaan (esim.politiikka), mitä sitten?.
-kuitenkin huomasin pienten "seikkailujen" jälkeen kuinka järkevä ja ihana vaimo minulla oli ja ON, onneksi! kun tajusi tuon en halua koskaan hänestä luopua.
-vaikkei meillä ei varsinaisesti harrastuksia olekaan samoja niin minä kuten hänkin osallistuu toisen harrastukseen jollain tavalla, hän on mukana moottoriharrastuksessani ja minä vastaavasti olen kaverina ompelupöydän vieressä.
yhdessä tehdään sitten kävelyjä ja käydään messuilla jos milläkin, nytkin viikonloppuna seksimessuilla (vaimo halusi vaikka minä olen se "vilkkaampi" sängyssä, mutta ujompi julkisesti).
-kyllä te tekemistä keksitte mutta tuon kriisin yli teidän pitää päästä ja siihen ei muut voi auttaa kuin te itse teoillanne.
Hänen ajatuksenjuoksunsa on täysin outoa ja käsittämätöntä, eikä kiinnostuksen aiheita löydy yhteisiä. Tuntuu kuin puhuttaisiin eri kieltä ja niinpä riidanaiheita onkin helppo kehittää. Jotenkin hävettää mutta en pidä häntä kovin fiksuna : O..mikä nyt ei ole kovin fiksua minulta. En oikeastaan enää kunnioita häntä, mikä sekin hävettää minua enkä tajua mitä olen joskus hänessä oikein nähnyt silloin kymmeniä vuosia sitten. En kyllä ole oikein täydellisen kuuloinen vai mitä?
-ei varmasti täydellinen, mutta mikä oli se asia joka teidät saattoi yhteen ja josta hänessä pidit aikoinaan? etsi se lanka ja kudo siitä jatkoa...olen varma että yhteinen elämä löytyy ja jatkuu siitä.
Jos apk:lla on näppäriä vinkkejä tähänkin niin otetaan mielenkiinnolla vastaan ...
-mitään näppärää ei ole mutta voin kertoa todellakin itse kokeneeni tuon saman ja päässeeni siitä yli ja nyt elämme elämässämme jälleen hyvää ja hauskaa aikaa, vastoinkäymisiäkin tulee varmasti mutta siksihän avioliittoon mentiin että kestetään toista hyvinä ja huonoina aikoina?
-itse asiassa uskon että nyt teidän tapauksessa kaikki on enemmän kiinni sinusta, ole sinä "mies" ja laita asiat kuntoon vaikka ottaisi ylpeyden päällekin! unohda joitakin epätäydellisiä asioita hänestä ja keskity niihin hyviin puoliin enemmän.
sen pitäisi mennä. Olipa hauska kirjoitus.
Meillä mies on esimerkiksi hemmetin epäsiisti ja jättää työvaatteensa ja sukkansa lojumaan milloin mihinkin ja saattaa jopa kengistään rapistella hiekatkin suoraan lattialle.
Ottaahan se siistiä ihmistä pattiin, mutta olen ajatellut, että maailmassa on niin paljon suurempiakin ongelmia, kuin jonkun ryysyt, ja pidän suuni kiinni.
En kait nyt kierrätykseen laita pikkuasioiden takia muuten niin mainiota miestä. Ja joskus on terveellistä miettiä toisen menneisyyttäkin ja löytää sieltä syitä, miksi toinen tekee jonkun asian niin kuin tekee.