Jotain

Me ollaan oltu naimisissa viisi vuotta ja mieheni on aika äkkipikainen. Hän muuten jäi eilen illalla työmaalleen "harjakaisiin" ja eka kerta, kun ei tullutkaan kännissä kotiin ja alkanut haastaa riitaa. Tämä riidahakuisuus onkin se meidän parisuhteen koitinkivi, ja asia, josta ei sitten suostuta puhumaan. Ei pyydetä anteeksi jos ylipäätään on mesottu jostain järkevästä asiasta. Olen ottanut turpaani kerran jo toisenkin, ollut idiootti ja tullut käytännönsyistä takaisin, mutta koskaan asioista ei ole puhuttu jälkeenpäin eikä anteeksi pyydetty. Luultavasti myös teidän tapauksessa kyse on samasta asiasta: häpeä, pettyminen itseen tai ihan vaan annetaan asioiden mennä niinuin ne menee eli päin pe..settä omalla painollaan. Oltas varmn perheterapian tarpeessa, mutta "ei tässä ole aikaa sellaselle!". Odotan siis asioiden menevän niinkuin menee, kaveripohjalla, no kisses, no sex, only rock ´n´Roll

... toimin luultavasti itse siinä vaiheessa, kun jokin määritteleämätön asia alkoi pahasti "mättää" meidän suhteessanne... Mulla oli koko ajan paha olla ja kodissamme vallitsi ahdistava ankeus.
Mä en siis pettänyt, mutta kotiin oli vain niin ahdistavaa mennä, että kuljeskelin kaupoilla ja kirppiksillä töiden jälkeen ja kuluttelin aikaani.
Se oli outoa, ahdistus alkoi painaa jo päälle viimeisinä työtunteina niin että kun yleensä ihmiset hihkuvat kun työpäivä läheneen loppuuaan, niin mä olin lähes kauhuissani.
Tää on tietysti vaan meidän juttu, eikä mitenkään puolusteltavissa omalta puoleltani,, olihan se raukkamaista! Tuntui vaan että vaikka mieltä painavista asioista koetettiin puhua, ne eivät kuitenkaan selvinneet mihinkään. Ja niin toimin tällä tavalla.
Voisiko teilläkin olla näin? Vai onko kaikki muuten hyvin?
Ihmiset ovat kyllä myös sillä tavalla erilaisia että toiset ovat tällasia "kyläluutia" joista on kiva hengailla kaupungilla, jutella ihmisten kanssa jne. Toiset taas saattavat viihtyä parhaiten (jotkut jopa koko ajan) kotona. Tämä voi tietysti olla rasite parisuhteelle.

Jotain on todellakin pielessä suhteessanne. Eipä sen tarvitse toinen nainen olla. Mutta ei kuulosta parisuhde-elämältä tuollainen, jos toinen tulee ja menee miten sattuu omien mielihalujensa mukaan.

Niin kauan homma jatkuu kun annat sen jatkua.

Jos sinun, niin kaveri halusi vain ilmeisesti kortteerin, ruoanlaittajan ja pyykinpesijän.
Samalla hän voi jatkaa omia harrastuksiaan, kun ei tarvitse huolehtia mistään.
Oli miten oli, heittäisin tyypin pihalle tai lähtisin itse.
Tuo ei ole mistään kotoisin ja ihmisarvoa alentavaa sinulle:
olet vain olemassa jotakin käyttöä varten ?

tarkentaa kirjoitustani.

Puolisoni on nainen, joka "unohtuu" työmatkoilleen.
Joku kysyi, että kummanko kämpässä asutaan.
Ostimme yhdessä Unelma kämpän, iso tontti, ihastuttavalla paikalla, olin ostamassa tätä
osaltani siksi, että luulin myös puolison
viihtyvän tässä. Nyt olen tullut aatoksiin, että
erehdyin taas kerran.

Voipi olla niin, että hänellä on joku kaveri tai toinen nainen siellä jossain. Meinaan jotenkin vaikuttaa salailevan jotakin. Ehkäpä on jotenkin kyllästynyt sinuun, eikä huvita tulla kotiin heti suoraan töistä, vaan pitkittää sitä noilla muilla menoilla.