Ainako vika molemmissa osapuolissa?
Olen elämänkokemukseni myötä tullut siihen tulokseen, että ei se aina niin, ole, että vika parisuhteen toimimattomuuteen olisi MOLEMMISSA osapuolissa.
Kaikissa meissä on omat inhimilliset puutteemme ja vikamme, mutta kyllä se vaan niin on, että on olemassa sekä miehiä että naisia, jotka eivät yksinkertaisesti kykene parisuhteessa "kunnollisesti" elämään. Ja jotkut eivät edes halua. Kunnioitus heille, jotka sen tietävät, eivätkä edes lähde kumppaneita itseensä sitomaan ja kiusaamaan...
Takanani on viisi 2-15 vuotta kestänyttä avio- ja avoliittoa. Kaikki murtuivat siihen, että mies ei parisuhteessa osannut olla vastavuoroinen. Syitä on yhtä monta kuin miestäkin: työnarkomaniaa, rahan arvostamista, itsekkyyttä, alkoholismia, mielisairautta, pettämistä... ... joitakin luetellakseni.
En väitä olevani mikään täydellinen tai puhdas pulmunen, mutta väitän olevani kokenut parisuhteissa - valitettavasti. Ja olen 100%:n vakuuttunut siitä, että vika ei ollut yhdessäkään suhteessa minussa. Miksikö kehtaan näin sanoa?
Siksi, että tällä hetkellä olen elänyt jo monta vuotta erittäin toimivassa, rakkaudellisessa ja vastavuoroisessa parisuhteessa. Tämä Mies on todella Mies, joka on kykenevä ja halukas parisuhteeseen ja osaa siinä myös olla... Ole toki matkan aikana itsekin paljon oppinut ja asenteitani tarkistanut. Ehkä siis tarvitsin tuon matkan saavuttaakseni sen, mitä nyt ON.
Olen elämänkokemukseni myötä tullut siihen tulokseen, että ei se aina niin, ole, että vika parisuhteen toimimattomuuteen olisi MOLEMMISSA osapuolissa.
Kaikissa meissä on omat inhimilliset puutteemme ja vikamme, mutta kyllä se vaan niin on, että on olemassa sekä miehiä että naisia, jotka eivät yksinkertaisesti kykene parisuhteessa "kunnollisesti" elämään. Ja jotkut eivät edes halua. Kunnioitus heille, jotka sen tietävät, eivätkä edes lähde kumppaneita itseensä sitomaan ja kiusaamaan...
Takanani on viisi 2-15 vuotta kestänyttä avio- ja avoliittoa. Kaikki murtuivat siihen, että mies ei parisuhteessa osannut olla vastavuoroinen. Syitä on yhtä monta kuin miestäkin: työnarkomaniaa, rahan arvostamista, itsekkyyttä, alkoholismia, mielisairautta, pettämistä... ... joitakin luetellakseni.
En väitä olevani mikään täydellinen tai puhdas pulmunen, mutta väitän olevani kokenut parisuhteissa - valitettavasti. Ja olen 100%:n vakuuttunut siitä, että vika ei ollut yhdessäkään suhteessa minussa. Miksikö kehtaan näin sanoa?
Siksi, että tällä hetkellä olen elänyt jo monta vuotta erittäin toimivassa, rakkaudellisessa ja vastavuoroisessa parisuhteessa. Tämä Mies on todella Mies, joka on kykenevä ja halukas parisuhteeseen ja osaa siinä myös olla... Ole toki matkan aikana itsekin paljon oppinut ja asenteitani tarkistanut. Ehkä siis tarvitsin tuon matkan saavuttaakseni sen, mitä nyt ON.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että on ihmisiä, jotka antavat, ja ihmisiä jotka ottavat.
Monella muullakin tapaa voi jakaa ihmisiä, vaikka ei se minunkaan tapani ole ylipäätänsä edes jakaa ihmisiä "kasteihin".
Mutta joka tapauksessa: Joku on se kantava voima ja toinen ei.
Joku tekee asioitten eteen ja toinen ei.
Ja usein on myös niin, että se fiksumpi (jos niin sallitaan sanoa) "työskentelee" sen "pöntömmän" eteen.
On vilpittömiä ja rehellisiä ihmisiä, jotka uskovat toistenkin olevan.
On hyväksikäyttäjiä ja tunteitten tallojia.
Ei ehkä tahallaan, mutta pönttöyttään.
En myöskään ole sitä mieltä, että molemmissa olisi aina vikaa, asia on ehkä paremminkin niin, että jotkut ihmiset eivät vain sovi kertakaikkiaan yhteen.
Miehiltä tuntuu aika usein puuttuvan empatiakyky, kyky asettautua toisen ihmisen sijaan.
He vain porskuttavat mennä itsekkäästi eteenpäin.
Heitä pitää ymmärtää, heidän ei tarvitse ymmärtää naisia ainakaan. Mieskaveruudessa ollaan kyllä sanansa mittaisia.
On inhimilliset mitat täyttäviä miehiäkin paljon.
Sanon sen heti, ettei tule vastalauseiden myrskyä sen takia.
Naisten pitää lakata hyysäämästä luusereita tai muuten itsekkäitä, sehän ilmenee niin monimuotoisesti. Mies voi olla ns. kunnollinen, menestyä urallaan, mutta ihmissuhdetaidot ovat nolla.
Ja onhan näitä (harvemmin) naisissakin...ettei tule vastalausemyrskyä siitäkään :)
Avaimet omaan elämäämme ovat omissa käsissämme !
Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitat ehkä lukuunottamatta ehkä sitä, ettäkö onnen avaimet olisivat omissa käsissä...
Jos nimittäin osaat ja haluat elää hyvässä parisuhteessa, mutta et yksinkertaisesti löydä siihen kykenevää kumppania, olet onneton...
kuten lisäsit, en katsonut sitä aiheelliseksi varsinkaan sinulle lisätä, koska tiesin, että tiedät sen itsekin.
vika on myös sinussa (tai kenessä tahansa joka antaa itseään kohdella huonosti)
siis, jos joku kohtelee sinua huonosti, niin sinussa on ainakin se vika että annat tehdä niin.
kyllä parisuhde on aina vastavuoroista.
mutta voi myös olla että kun olet jo kokenut kaikenlaista, niin nyt osaisit jo heittää pellolle sellaisen miehen. mutta aiemmin sinun vikasi saattoi olla juuri tuo...
Väität tietäväsi ettet ole itsekään täydellinen, mutta tekstisi perusteella näet itsessäsi vain pikkupuutteita ja kaikki todelliset ongelmat johtuvat aina toisesta osapuolesta.
Onko mieleesi juolahtanut että mainitsemasi ongelmat edellisten suhteittesi puolisoissa johtuivatkin siitä että olet niin hankala tapaus että puolisoidesi elämä meni raiteiltaan juuri Sinun takia, parisuhdehan on aina vuorovaikutusta. Pientä itsekritiikkiä kiitos!