Olenko viisaasti sekaantumatta tollaseen sotkuun? Tuttavan mies kertoi, että tehnyt satunnaiskumppaninsa nyt sitten raskaaksi. Tuttava itse ei tiedä, mutta tuntuu että valehtelen hänelle jos jätän kertomatta. Jos taas kerron, pelkään saavani vihat niskoille molemmilta. (vaikka täysin ulkopuolinen asiaan olen)Tuon raskaus jutun kuulin ilmeisesti "vahingossa". Mikä noita miehiä vaivaa,kun ei edes ehkäsyä voida käyttää! Tuttavaparilla lapsia jo ennestään, eli taas joku viaton joutuu tästä kärsimään syyttään.
kertoa vai odottaa?
kakkonen raskaana
111405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ehkä ihan heti kannata kertoo, vaikka kannustais sitä miestä kertomaan. Jossain vaiheessa sen on pakko, kun kuitenkin täytyy tunnustaa lapsi omakseen, maksaa elatukset ym. Ja tarvittaessa joutuu dna testiinkin. Ja käräjillekin tulee kutsu postissa omaksi tunnustamista varten.
Todella oikeassa olet, että viattomat joutuu kärsimään. Oon nähny läheisen tuskan samassa tilanteessa. Siis miten voi olla noin typerä, ettei ehkäisyä voi käyttää. Vaikka ois helvetti mimmonen huuma ja polte. Masentavaa.
sinun kannattaisi heti kertoa, mikäli olet varma tiedosta.
tuttava on hyväkin ystäväsi niin mielestäni ystävän velvollisuuksiin kuuluu kertoa tuollaisista asioista, etenkin jos näyttää siltä että mies meinaa salata sen. Jos taas tuttava ei ole sinulle kovin läheinen, niin ehkä ei kannata sekaantua asiaan.
Kyllä aivan varmasti pitää vaimolle ilmottaa. Miten niin asia ei kuulu sinulle? Tämän ilmoittaminenhan antaa yhdelle ihmiselle suuren elämyksen. Sinulle! Pääset oikeiun saippuaoopperaan ITSE tähdeksi. Mahtavaa.
tuntuu paljaalla aina paremmalta, ethän sinäkään syö marianne-karkkia paperi päällä?
Et ole varsinaisesti asianosainen joten ei kannata alkaa sähläämään.. Seuraa toki tilannetta. Ja jos/kun se laukeaa ole tukena tälle petetylle, sikäli mikäli tämä tukeasi haluaa.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa ettei kannata paljastaa kenellekään mitään suuria salaisuuksia.. Siis sellaisia jotka eivät itseä kosketa mutta ovat väärin ja niihin haluaisi puuttua. Pettäminen on kuitenkin aina pettäjän(ien) ja petetyn välinen asia.
Jos tilanne kuitenkin vain mutkistuu ja mutkistuu ja pitkittyy voit ottaa uudelleen harkintaan asiasta avautumisen. Tee se kuitenkin vasta äärimmäisen pakon edessä.. Ja jos sen teet tee se omana itsenäsi, älä laita mitään anonyymiä lappua..
on olla sekaantumatta asiaan. Korkeintaan painostaa miestä kertomaan mikäli on pakko (= satunnaiskumppani on niin ääliö, että synnyttää lapsen).
Ääliö se mieskin on, kun on pettänyt, mutta vika ei ole syntymättömän lapsen. Hänellä on oikeus syntyä ja elää ja äidillä oikeus synnyttää. Vahinko on sattunut ja ei se miehen parisuhdetta enää pelasta, jos satunnaiskumppani tekisi abortin. Kyllä sitä yksinkin lapsen kanssa pärjää. Abortti jättää ikuiset jäljet, eikä sitä unohda ikinä. Aika tunteetonta sanoa, että ihminen ääliö, ellei tee aborttia! Tässä tarinassa on kolme kärsijää. En lähde "kivittämään" ketään, sillä eiköhän tuossa ole opetusta ihan tarpeeksi. Älä lyö lyötyä. Jokainen tekee jotain virheitä elämässään. Oikeus elämään silti syntymättömällä lapsella on. On helppo sanoa, etenkin tuntemattomana, että lasta ei tule synnyttää. Eiköhän se valinta kuulu sille, jonka sisällä se lapsi kasvaa. Vain tosi tunteeton äliö päätyisi aborttiin.
Kyllä. Lapsen kanssa "pärjää" yksinkin, jotkut jopa oikein hyvin. Mutta pelkkä pärjääminen ei riitäkään, jotta lapsesta kehittyisi tasapainoinen, edes suurinpiirtein.
Satunnaissuhteesta syntynyt lapsi saattaa kärsiä asemastaan koko elämänsä ajan. Ulkoisesti kaikki toimii; äiti huolehtii lapsesta enemmän tai vähemmän jne. Mutta ei pidä unohtaa sitä, että äitikin on vain ihminen, joilla on omia toiveita ja tarpeita. Ne käyvät aniharvoin yksiin lapsen tarpeiden kanssa. Hoitajaa lapselle on vaikea saada, ellei äidillä satu olemaan tavallista laajempi tuttavaverkosto - sellaista on aniharvalla ja "vahinkolapset" syntyvät usein juuri äideille, joiden tuttavapiiri on erittäin suppea.
Tiedän useita vahinkolasten yksinhuoltajaäitejä (joillain lapset jo aikuisia), jotka ovat ihan oikeasti katuneet sitä, että synnyttivät lapsen eikä sitäkään voi unohtaa koskaan! Se jos mikä näkyy lapsesta. Ei ole mitään surullisempaa kuin lapsi, joka tietää/tuntee olevansa vahinko ja virhe. Siksi tarinassa on vain yksi kärsijä; se on lapsi.
sitä, että jos tietäisi vastaavanlaisesta asiasta, niin mitä sitten tehdä...
Itse olen aina pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että parasta olisi kertoa miehelle, että tietää asiasta. Sanoa, että hänen olisi parasta itse kertoa asiasta.
Tämä tuntuu minusta parhaimmalta tavalta tuota nykyistä ajatellen. Ei tuollaista halua keneltäkään muulta kuulevan.
minulle kaveri kertoi että oli kuullut että mieheni pettää ja että olemme eroamassa.
Tiesin jo mieheni petttämisestä ,mutta se että minulle kerrottiin suoraan mitä kylillä puhuttiin tuntui hyvältä!
En tiedä olisiko viestintuoja ammuttu jos en olisi tiennyt??