Tähän viestiin ei tarvitse kenenkään vastata jos ei todella siltä tunnu, ainakaan en tarvi mitään kommenttia siitä, että "mitäs hankit niin monta lasta".
Jos joku kommentoi, asiallisia toivon.
Olen kotiäitinä ollut jo kohta 8 vuotta. Olen koulutettu, ja varmsti töitä riittäisi, mutta haluan olla kotona kun lapset ovat vielä niin pieniä. Pienimmät ovat kaikki alle 8 vuotiaita ja heitä on 4 kpl. Olen uusiosuhteessa, erosin miehestäni hänen väkivaltaisuuden vuoksi, koska tiedän ettemme olisi pienempien kanssa tänä päivänä edes elossa jos olisimme jääneet. Niitä asioita en halua muistella.
Hoidan kaikki kotityöt, herään aamulla seitsemältä, lapset kouluun ja eskariin ja äkkiä kotiin hoitamaan muita pienempiä. Mies mielellään nukkuu puoleenpäivään. Silloin on jo kaikki tärkeimmät työt tehty, pyykit pesty, ruoat tehty, kahvit keitetty jne.
En tiedä miksi valitan, olen onnellinen kun saan tehdä ja touhuta, että saan jotain aikaiseksi. Onnea tuo että saan villasukat neulottua. (kuka enää neuloo....taidan olla nynny?)
Ei ole lapsenhoitajaa, ei ole sukulaisia, ei mummoja, ei pappoja, ei sukulaisia, ja vierallekaan ei haluaisi lapsia jättää.
Joskus sitä vain tuntuisi hyvältä, edes ajatuksissa että pääsisi ulos vaikka laulamaan karaokea, ja "ottamaan".
Olen touhukas, ehkä vähän liiankin joskus. Typerä ja lapseka kirjoitus ehkä, mutta täytyi saada purettua. Ja ikää jo kohta 35.
Kiitos :)
Jos joku kommentoi, asiallisia toivon.
Olen kotiäitinä ollut jo kohta 8 vuotta. Olen koulutettu, ja varmsti töitä riittäisi, mutta haluan olla kotona kun lapset ovat vielä niin pieniä. Pienimmät ovat kaikki alle 8 vuotiaita ja heitä on 4 kpl. Olen uusiosuhteessa, erosin miehestäni hänen väkivaltaisuuden vuoksi, koska tiedän ettemme olisi pienempien kanssa tänä päivänä edes elossa jos olisimme jääneet. Niitä asioita en halua muistella.
Hoidan kaikki kotityöt, herään aamulla seitsemältä, lapset kouluun ja eskariin ja äkkiä kotiin hoitamaan muita pienempiä. Mies mielellään nukkuu puoleenpäivään. Silloin on jo kaikki tärkeimmät työt tehty, pyykit pesty, ruoat tehty, kahvit keitetty jne.
En tiedä miksi valitan, olen onnellinen kun saan tehdä ja touhuta, että saan jotain aikaiseksi. Onnea tuo että saan villasukat neulottua. (kuka enää neuloo....taidan olla nynny?)
Ei ole lapsenhoitajaa, ei ole sukulaisia, ei mummoja, ei pappoja, ei sukulaisia, ja vierallekaan ei haluaisi lapsia jättää.
Joskus sitä vain tuntuisi hyvältä, edes ajatuksissa että pääsisi ulos vaikka laulamaan karaokea, ja "ottamaan".
Olen touhukas, ehkä vähän liiankin joskus. Typerä ja lapseka kirjoitus ehkä, mutta täytyi saada purettua. Ja ikää jo kohta 35.
Kiitos :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hmm..kelläpä ei olisi ajatuksia ja toiveita oman jaksamisensa suhteen.
Siksipä kai haluatkin purkautua..kaipaat sitä omaa aikaa,
jota sinulla ei ole ollut pitkään aikaan.
Lapsia on monta, koti ja perhe hoidettavana..
tunnet kuitenkin, että olet onnellinen.
Se on hyvä tunne!Olet kuitenkin perimmiltäsi tyytyväinen.
Ei ole väärin silti haaveilla
ja toteuttaa niitä ajatuksia,
mitä sinulla on juuri nyt!
Ajatuksiasi tuulettumisesta..
Kaipaat arkeesi myös miehesi tukea,
tai ainakin niin saatoin lukea rivien välistä-kukapa ei?
Ei kukaan jaksa ainiaan pyörittää ns.myllyn kiveä ellei välillä vaihdeta vetäjää..
parisuhteen arjen kuuluisi olla yhteistyötä.
Auttamalla toinen toistamme jaksamme paremmin yhdessä.
Harvoin se sitä kuitenkaan ihan täydellisesti on.
Aina kannattaa ilmaista tunteitaan sille toiselle osapuolelle..
Uskalla luottaa mieheesi.
Anna hänelle vastuuta lapsista ja kotitöistä, jos hän ei niin vielä tee.
Pyydä häntä katsomaan lapsia välillä.
Anna hänen hoitaa se omalla tyylillään;
jos koti on vaikka yhtä hullunmyllyä,kun tulet kotiin-älä välitä.
Muista, että se tuulettaa sinua
ja jaksat taas vähän aikaa kotona paremmin.
Lähde yksinään tai kavereittesi kanssa käymään ulkona.tai vaikkapa sauvakävelemässä, jumpassa, laulamassa karaokea,kahvilla jne.
Tee jotain vain ihan yksin..
-jos et vielä ole tehnyt.
Helppoa se ei aina ole,!
Saatat tuntea itsesi jopa orvoksi.:)
Mutta pitemmän päälle auttaa sinua itseäsi jaksamaan!
Ei kukaan jaksa samaa pyöritystä 24/7,
ellei saa välillä levähtää henkisesti ja ruumiillisesti.
Ei kukaan töissäkään ole jatkuvasti
niin ettei välillä kaipaisi vapaalle.
Sanoit, ettei teillä ole sukulaisia tms.,
joihin voisitte turvautua,kun tarvitsette lastenhoitoapua.
Et haluaisi jättää lapsiasi vieraille..
ymmärrän sen.
Lastensa puolesta aina pelkää,
jännittää ja tuntee arkuutta.
Lapsiaan ei kuitenkaan voi aina suojella tai varjella.
Teilläkin on lapsia nyt monta,
joten yhteinen ihan kaksinkeskeinen
aika miehesi kanssa on varmaan aika vähissä..
Hankkikaa kuitenkin se lapsenvahti, vaikka sinua arvelluttaakin!
Menkää kahdestaan..
Ja uskalla luottaa!
Jaksavat vanhemmat on lapsien etu.
Teidän kahden keskinen hengähdystauko taas teidän yhteinen etu!
Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta esim.
välitetään avuksi koulutettuja lastenhoitajia pientä korvausta vastaan..
Kts.osoite:
http://www.mll.fi/tukea_ja_apua/lastenhoitoapua/
Kokeilkaa edes pariksi tunniksi.Ottakaa vaikka kaksi hoitajaa kerralla.:)
jos onnistuu, niin vähentäkää yhteen.
Onko teillä kaveripariskuntia?
voisitte sopia parin tunnin lastenhoidosta;
kävisitte vaikka syömässä miehesi kanssa ulkona.
Ja jos heillä lapsia, niin vastavuoroisesti katsotte heitä.
Joskus on vaan pakko antaa itsellensä käsky väkisin.
Anna periksi,Luota ihmisiin,luota miehesi vastuunottoon,
uskalla kertoa toiveesi myös hänelle.
Kirjoita vaikka, jos se on helpompaa!
Ja keskustelkaa!!!
Et voi olla täydellinen äiti,
vaikka kuinka haluaisit ja yrittäisit.
Koska kukaan ei sitä voi olla.
Itsellensä on annettava lupa olla vajavainen.
Ei ole väärin haaveilla hengähdystauosta..
Ei lapsellista ollenkaan.
T. 8lapsisen perheen vanhin ja vastuussa ollut, nyt 2lapsen äiti
ps.kirjoitin mitä mieleen tuli, ethän loukkaannu.
-Kukaan ei loppuen viimeksi tiedä tilannettasi paremmin kuin sinä itse.
Ja miehesikin vasta sitten kun kerrot..