Esimerkit
Nr 1: Hullu nuoriso eläintarhan liepeillä (1991?)
Ajoin Vauhtitietä n. 50 km/h Hesan keskustaa kohti.
Oikealta puolelta parkkipaikalta kuului renkaan
ulvontaa ja ruusupuskan takaa työntyi eteen
joku pikkuauto nuori sälli puikoissa.
Toimeenpanemani mielestäni harvinaisen ripeä
jarrujen ulvotus kenties pelastavat vastapuolen
takapenkin kimulit sairaala/krematoriakeikalta
ja matka jatkui. Epävirallisen
tutkintolautakunnan kommentti:
Toivottavasti kuskilla meni edes
kurat housuun. Opetus: kannattaa seurata,
näkyykö ruusupuskien takaa liikkuvaa antennia,
ja kaikin mahdollisin aistein koettaa havainnoida,
onko hulluja liikkeellä ja toimia ilman pitkiä
mietintöjä.
Nr2. Kajaanin linnansillalla
Ajelin eräänä maaliskuuna alas jyrkkää
Teppanan törmää kapealle linnan sillalle.
Rinteessä huomasin
että edelläoleva liikenne on pysähtynyt ruuhkaan
sillalle eikä jarrut näytä reagoivan jäisessä
mäessä. N. 20 metriä ennen rysähdystä
löysäsin jarrun ja väänsin auton tyhjälle vastaan-
tulevien kastalle. Eturengas kolahti vastapuolen
jalkakäytävään, mutta auto oikeni ja heilahti
sievästi jonon viimeisen auton viereen.
Samalla kun katselin viereisistä ikkunoista
pilkistävän rouva hölmistyneitä kasvoja,
peruutin Camaron (vai mikä se kosla nyt oli)
jonon hännille.
Opetus: älä säästä renkaissa- mieti tilanteita
etukäteen.
Muita opettavaisia kokemuksia ajoneuvomiehiltä ?
Nr 1: Hullu nuoriso eläintarhan liepeillä (1991?)
Ajoin Vauhtitietä n. 50 km/h Hesan keskustaa kohti.
Oikealta puolelta parkkipaikalta kuului renkaan
ulvontaa ja ruusupuskan takaa työntyi eteen
joku pikkuauto nuori sälli puikoissa.
Toimeenpanemani mielestäni harvinaisen ripeä
jarrujen ulvotus kenties pelastavat vastapuolen
takapenkin kimulit sairaala/krematoriakeikalta
ja matka jatkui. Epävirallisen
tutkintolautakunnan kommentti:
Toivottavasti kuskilla meni edes
kurat housuun. Opetus: kannattaa seurata,
näkyykö ruusupuskien takaa liikkuvaa antennia,
ja kaikin mahdollisin aistein koettaa havainnoida,
onko hulluja liikkeellä ja toimia ilman pitkiä
mietintöjä.
Nr2. Kajaanin linnansillalla
Ajelin eräänä maaliskuuna alas jyrkkää
Teppanan törmää kapealle linnan sillalle.
Rinteessä huomasin
että edelläoleva liikenne on pysähtynyt ruuhkaan
sillalle eikä jarrut näytä reagoivan jäisessä
mäessä. N. 20 metriä ennen rysähdystä
löysäsin jarrun ja väänsin auton tyhjälle vastaan-
tulevien kastalle. Eturengas kolahti vastapuolen
jalkakäytävään, mutta auto oikeni ja heilahti
sievästi jonon viimeisen auton viereen.
Samalla kun katselin viereisistä ikkunoista
pilkistävän rouva hölmistyneitä kasvoja,
peruutin Camaron (vai mikä se kosla nyt oli)
jonon hännille.
Opetus: älä säästä renkaissa- mieti tilanteita
etukäteen.
Muita opettavaisia kokemuksia ajoneuvomiehiltä ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olin joulupukki ja seuraava keikka piti alkaa 1,5 min kuluttua. Päästelin neljän kympin alueella kuuttakymppiä kunnes eteen tuli asuntoauto. Lähdin ohittamaan ja eteen tulikin hillitön kurvi ja sen takaa.... ...ei hirvi vaan toinen auto. Mitäs tein? Kaasu pohjaan ja kaikki irti kuluneesta japsista ja äkkiä omalle kaistalle ja matka jatkui samaa vauhtia(sekä auto että syke).
Tarinan opetus? Jos ohitat, ole varma siitä että edessä ei ole ylläreitä.
Alla jäinen nupulakivikatu ja vauhtia 60 kunnes joku takapenkkiläinen sanoi, että eikö vauhtia ole vähän liikaa, kun edessä on kohta liikenne valoa
No aloin jarruttamaan, mutta vauhti pysyi samana johtuen loivasta alamäestä ja erittäin liukkassta pinnasta. Edessä oleva autojono läheni ja nopeutta vielä melkein 50 ja jarrut pohjassa eikä vauti yhtään hidastunut. Yritin vaihtaa vasemmalle kaistalle ja juuri silloin sinne kiilasi sininen bussi vedin vilkun vasempaan ja siinä mentiin melkein peili kiinni bussin kyljessä rengaat lukossa ja valoissa olevat autot olivat jo muutaman metrin päässä, jostain syystä bussikuski näki tilanteen ja veti melkein korokkeele, minä päästin jarrusta 10cm ennen valoihin pysähtynyttä atoa ja siinä mentiin kolme rinnakkain taas jarrut lukossa ja onneksi vauhti vihdoin pysähtyi. ei olisi mahtunut edes tulitikku peilien ja bussin kyljen väliin niin lähellä oli.
Takana istuvat ihmettelivät ja sanoivat että miten sä pystyit se edessä olevan väistämään
sitä tässä vieläkin ihmetellään.
Alla jäinen nupulakivikatu ja vauhtia 60 kunnes joku takapenkkiläinen sanoi, että eikö vauhtia ole vähän liikaa, kun edessä on kohta liikenne valoa
No aloin jarruttamaan, mutta vauhti pysyi samana johtuen loivasta alamäestä ja erittäin liukkassta pinnasta. Edessä oleva autojono läheni ja nopeutta vielä melkein 50 ja jarrut pohjassa eikä vauti yhtään hidastunut. Yritin vaihtaa vasemmalle kaistalle ja juuri silloin sinne kiilasi sininen bussi vedin vilkun vasempaan ja siinä mentiin melkein peili kiinni bussin kyljessä rengaat lukossa ja valoissa olevat autot olivat jo muutaman metrin päässä, jostain syystä bussikuski näki tilanteen ja veti melkein korokkeele, minä päästin jarrusta 10cm ennen valoihin pysähtynyttä atoa ja siinä mentiin kolme rinnakkain taas jarrut lukossa ja onneksi vauhti vihdoin pysähtyi. ei olisi mahtunut edes tulitikku peilien ja bussin kyljen väliin niin lähellä oli.
Takana istuvat ihmettelivät ja sanoivat että miten sä pystyit se edessä olevan väistämään
sitä tässä vieläkin ihmetellään.
Niin edellisen opetus on se että en koskaan aja yli 50 kivikadulla ainakaan talvella.
Työnsin tässä 10 vuotta sitten nuoruuden hulluudella tulemaan yhtä eteläsuomalaista hiekkapätkää tulemaan päivittäin. (10 kilometria työpaikalle suuntaansa soraa)...No, alla oli kaverin viritetty taunus, kaveri itse oli puoli vuotta töisä ulkomailla ja auto minulla.
Lopputuloksena se, että joka päivä piti yrittää ottaa tällä pätkällä uusi ennätys ajassa, ja viimeisinä aikoina auto kieltämättä lensi ilmassa puolet ajassa...kunnes..
..Yhden kerran eräässä mutkassa, jota ennen on hemmetinmoinen hyppyri, tuli rekka vastaan keskellä tietä.
No auto lensi siinä kohtaa metrin verran tien yläpuolella ja vauhtia oli puolentoistasataa...
Auto putosi tielle muutaman metrin ennen rekkaa, ja ei jäänyt vaihtoehtoja, kuin tiputtaa koko roska ojaan (tilaa ei ollut vetää ohi rekasta).
Tane osui ojassa hemmetinmoiseen kiveen, apukuskin penkki muunmuassa osui kattoon ja apukuskin puoleinen rengas tuli ohjaamoon sisään...Luojan kiitos, että ajoin yksin. Itselleni ei tullut naarmuakaan.
Sen opin, että koskaan en enää kaahaa a) kaverin autolla b) silloin, kun joku on kyydissä c) paikassa, jossa joku voi tulla vaikka leikkuupuimurin kanssa vastaan!
kahdesti on ollut hirvikolari TODELLA lähellä.
tapaus 1. kesällä, tutulla mutkaisella asvalttitiellä, alamäen jälkeen S-mutkien keskellä, vauhtia pitkälle toistasataa. Valoisaa. Huomaan hirven penkalla juuri nousemassa tielle, Eka ajatus jarruta, jalka jarrulle. Huomaan, että jarruttaa ei ehdi, vauhti ei hidastu lainkaan ennen osumaa ja lukko jarrutus vie auton mutkasta lepikkoon. Jalka pois jarrulta ja pujahdan hirven nokan edestä vastaantulijoiden kaistaa pitkin. Juuri kun sivupeili on hirven turvan kohdalla, hirvi on kokonaan toisella kaistalla ja säikähtää autoa ja peilistä näen kun se hyppää samaan ojaan josta tulikin.
tapaus 2 talvella, hieman suoremmalla ja leveämmällä, mutta kuitenkin hieman mutkaisella tiellä (Hyvinkää-Mäntsälä) Tällä kertaa alla paketti auto, pimeää. Vauhtia ehkä 80km/h, oikealle kääntyvässä mutkassa näen vastaantulijoiden valoja vasten hirven nousemassa tielle, sille kaistalle jota ajan. Taas sama, yritän jarruttaa, turhaan, koska on liukasta. Koukkaus vastaantulijoiden kaistalle ja toivoo että kerkiää vielä takaisin omalle kaistalle. Kerkisin, ja hirvi oli taas tukkinut kokonaan ajamani kaistan kun ajoin siitä ohi. Hirvi kääntyi taas takaisin. Polvet löi loukkua loppu matkan.
opetus: minulle oli kerrottu, että tapaus yhden paikassa liikkuu hirviä. en uskonut, kun en itse ollut nähnyt niitä. olisi pitänyt.
tapaus kahden tien tunsin ennestään, peuroja ja hirviä PALJON. mutta mutta, muisti on lyhyt. väärin -> jos niitä on ollut aiemminkin, niin on niitä nytkin, eli aina pitäisi ajaa sen mukaan.
USKOKAA niitä hirvi varoituksia!
erityisesti tapaus yksi on jäänyt mieleeni, siinä oli harppukuoroon lähtö tosi lähellä, vauhtia aivan liikaa ja olin vielä pikku autolla liikkellä. Jos se hirvi olisi ollut sekunnin aiemmin liikkeellä, niin Mario Andretti II olisi ollut jauhelihaa...
Ihmettelen vaan aina niitä juttuja joissa neuvotaan, että hirveä väistetään takapuolelta. Ei olisi onnistunut kummallakaan kerralla. Vai seisoskeleeko ne hirvet useinkin keskellä tietä, liikkumatta?
Olin ajamassa tyttären kanssa sukuloimaan vajaan 300 km päähän. Edellinen yö tuli nukuttua huonosti ja koska tytär oli nukahtanut etupenkille ei ollut juttuseuraa.
Monasti kyseisellä matkalla pysähdymme kerran kahvilla mutta koska matkakaveri oli unessa ajattelin että ajelen samaa kyytiä perille. Tunsin että alkoi ramaista ja keskittyminen ajamiseen ehkä herpaantui. Koska matka alkoi olla loppupuolella en malttanut pysähtyä edes haukkaamaan happea.
Yhtäkkiä säpsähdin kun tajusin olleeni vaipumassa uneen. Auto oli laajassa oikealle kääntyvässä karteessa ajautumassa vasemmalle kaistalle, vasemmat pyörät jo keskiviivan väärällä puolella ja vastaan tuli autojono rekan vetämänä. Tilanne oli niin täpärä että oli varmaan vain sekunneista kiinni että sain auton taas oikealle ajolinjalle.
Seuraavalla bussipysäkillä seisahduin ja kävelin tovin ulkona tajuten miten lähellä oli hengenlähtö ja vain sen vuoksi etten malttanut pysähtyä kahville tai edes happihyppelylle vaikka tunsin väsymyksen oireet ja huomiokyvyn heikkenemisen. Väsyneenä ajaminen on petollista. Sitä ajattelee että kyllä minä vielä tuon ja tuon pätkän jaksan, ei tässä mitään...
Muistakaa pitää tarpeeksi taukoja pitkällä matkalla jos olo vähänkin tuntuu väsyneeltä sillä Satasen vauhdissa on vaarallista torkahtaa sekunniksikaan.
Tossa viime kesänä sattui sellainen tapaus, kun olin ajelemassa jossain kaupungin alueella, en kuitenkaan ihan keskustassa. Niin ajelin reilua 70 km/h ja valot vaihtumassa punaiseksi, pienempää vaihdetta sisään ja risteyksestä yli. Vauhtia lähemmäs sata.Yhtäkkiä joku poika päättää lähteä ylittämään tietä. Voimakas jarrutus ja nopea ohjausliike, sain sen juuri ja juuri väistettyä. Luultavasti ei olisi hesarikaan mahtunut autoni ja pojan väliin.
Opetus: No kyllähän se tilanne vähän pelästytti, mutta ei sen kummempaa opetusta tuottanut.
Kortti oli ollu mulla noin kuukauden ja lähettiin sit kaverin kans hetken mielijohteesta testailemaan autoja paikallisen marketin pihalle. no alku meni hyvin, siinä pyöriteltiin autoja ja kikkailtiin kaikkee, kunnes sitte ajoin sellasen suojuksen takaa (vauhtia jotain 50km/h missä pidetään ostoskärryjä, no se kaveri ei huomannu mua (luuli et käännyin toiseen suuntaan) ja rupes kääntymään mua päin.. heti ku nähtiin toisemme painettiin samantien jarrut pohjaan (kaverilla oli onneks absit jotta se sai vähä ohjattua autoosa), oisinko jotain viitisen metriä siinä luikunu suoraan kohti sitä kaveria vauhtia vielä liikaa ja metri ennen rysäystä päästin jarrun pohjasta ja ohjasin sivuun, onneks kukkapenkki loppu ennen kääntymistä ne ei käyny autolle mitään..
Opetus oli se et jos on vielä pakko päästä näyttämään kavereille miten homma hoituu ja sattuu vielä olemaan toinen auto mukana, pidän huolen et nään koko ajan missä se kaveri menee..
Ajoin hyvin tuttua valtatietä, nopeus noin 100km/h. Oli kesä ja kello noin kolme yöllä. Kirjoittelin tekstiviestiä siinä ajaessani. Katse aina hetkeksi kiinnitettynä kännykkään. Kun taas kerran nostin katseeni ylös, niin hirvihän se sieltä tuli vauhdilla tielle vastaantulijoiden kaistan puolelta. Pieni jarrutus ja auto vastaantulijoiden kaistalle, kun tajusin, että se oli tulossa omalle kaistalleni. Ei osunut, onneksi.
OPETUS: Kyllä olen ruvennut enemmän tienpientareita tutkimaan ja olen oppinut kirjoittamaan viestejä katsomatta puhelimeen.