Oman uskoni/uskottomuuteni (köh mikä sana) aiheuttamalla tosikkomaisuudellani koen raskaaksi lähteä kiistelemään uskon asioista toisinuskovien kanssa koska:
- auktoriteetteihin ei voi vedota, koska se osoittaa ettei ajattele omilla aivoillaan
- kirjoihin ei voi vedota, koska kukaan ei kumminkaan jaksa lukea niitä ja tarkistaa juttuja, ja kirjoja on maailma väärällään
- nettiin ei SAA vedota, sillä se on kahjojen kanava (olenhan minäkin täällä)
- omiin aivoihinsa ei voi vedota, koska se osoittaa että on ylpeä ja omahyväinen, eikä omaa sydäntä
- tunteisiinsa ei voi vedota, koska niitähän nyt riittää sinne sun tänne ja kaikkihan osaavat tunteidensa kanssa höperehtiä
- yliaistillisiin kokemuksiin tai uniinsa ei varsinkaan voi vedota, koska mielihän nyt vippaa miten sattuu ja hulluja äidin oomme kaikki
Nämä kohdat huomioiden voi vain todeta, että jokaisella on se oma totuus ja sillä siisti. Voihan sitä vinkua vaikka hautaansa asti "mutta kun se asia ON niin ja jäkä jäkä" - ja jälkipolville jää vain kuva taas yhdestä rasittavasta lässyttäjästä josta oli hemmetin kiva päästä eroon.
Pitäisiköhän uskon tai hengellisyyden ollakin mieluiten täysin yksityinen asia, jota harjoitetaan silloin kun tuntee kutsumusta? Pitäisikö lähimmäiset osata jättää rauhaan, elleivät vasiten tule utelemaan että uskotkos Jesse Jahvetinpoikaan vai Muhumattiin vai etkös usko mihinkään.
Luulen että loppujenlopuksi kovin (liian) moni tälläkin foorumilla yrittää päästä sanomaan sanottaviaan vain osoittaakseen itselleen että minäpä se olenkin aika poika/tyttö ja minua jos ei toiset usko niin helvettiin joutuvat kaikki.
Mutta eihän tässä ihmisiin pitäisi uskoa. Toivottavasti.
;)
(jäkä jäkä)
- auktoriteetteihin ei voi vedota, koska se osoittaa ettei ajattele omilla aivoillaan
- kirjoihin ei voi vedota, koska kukaan ei kumminkaan jaksa lukea niitä ja tarkistaa juttuja, ja kirjoja on maailma väärällään
- nettiin ei SAA vedota, sillä se on kahjojen kanava (olenhan minäkin täällä)
- omiin aivoihinsa ei voi vedota, koska se osoittaa että on ylpeä ja omahyväinen, eikä omaa sydäntä
- tunteisiinsa ei voi vedota, koska niitähän nyt riittää sinne sun tänne ja kaikkihan osaavat tunteidensa kanssa höperehtiä
- yliaistillisiin kokemuksiin tai uniinsa ei varsinkaan voi vedota, koska mielihän nyt vippaa miten sattuu ja hulluja äidin oomme kaikki
Nämä kohdat huomioiden voi vain todeta, että jokaisella on se oma totuus ja sillä siisti. Voihan sitä vinkua vaikka hautaansa asti "mutta kun se asia ON niin ja jäkä jäkä" - ja jälkipolville jää vain kuva taas yhdestä rasittavasta lässyttäjästä josta oli hemmetin kiva päästä eroon.
Pitäisiköhän uskon tai hengellisyyden ollakin mieluiten täysin yksityinen asia, jota harjoitetaan silloin kun tuntee kutsumusta? Pitäisikö lähimmäiset osata jättää rauhaan, elleivät vasiten tule utelemaan että uskotkos Jesse Jahvetinpoikaan vai Muhumattiin vai etkös usko mihinkään.
Luulen että loppujenlopuksi kovin (liian) moni tälläkin foorumilla yrittää päästä sanomaan sanottaviaan vain osoittaakseen itselleen että minäpä se olenkin aika poika/tyttö ja minua jos ei toiset usko niin helvettiin joutuvat kaikki.
Mutta eihän tässä ihmisiin pitäisi uskoa. Toivottavasti.
;)
(jäkä jäkä)
Vastaukset 33
Vanhimmat
"Oman uskoni/uskottomuuteni (köh mikä sana) aiheuttamalla tosikkomaisuudellani koen raskaaksi lähteä kiistelemään uskon asioista toisinuskovien kanssa koska:"
Näytät kuitenkin kiistelevän. Jos se on sinusta kovin raskasta, lopeta ihmeessä, ei täällä kenenkään ole pakko olla. Ehkä tosikkomaisuudesta kannattaisi päästä eroon, huumorintaju auttaa kestämään toisinuskovien ikävimmätkin heitot ;)
- auktoriteetteihin ei voi vedota, koska se osoittaa ettei ajattele omilla aivoillaan
Minusta uskonasioissakin on ihmisiä, jotka opiskelun, pohdiskelun tai muuten vain asiaan paneutumisen vuoksi ovat muita paremmin asioihin paneutuneita ja siksi vetoamisen arvoisia. Ei se mitenkään estä omilla aivoilla ajattelemista.
- kirjoihin ei voi vedota, koska kukaan ei kumminkaan jaksa lukea niitä ja tarkistaa juttuja, ja kirjoja on maailma väärällään
Ainakin itse luen jatkuvasti paljon kirjoja ja olen jopa tällä palstalla tehtyjä viittauksia tarkistanut, valitettavasti niitä on kovin harvoin.
- nettiin ei SAA vedota, sillä se on kahjojen kanava (olenhan minäkin täällä)
Niin olen minäkin.
- omiin aivoihinsa ei voi vedota, koska se osoittaa että on ylpeä ja omahyväinen,
Ajatukset, argumentit ja oppineisuus ovat aivojen ominaisuus, jotka ilmenevät kirjoituksesta niitä erikseen korostamatta ja etenkin ilman kyseiseen elimeen vetoamista. Omien ajatustensa, argumenttiensa ja oppineisuutensa tarpeeton korostaminen on ylpeyttä ja omahyväisyyttä. Inhottava ominaisuus kirjoituksissa, josta tuskin kuitenkaan päästään eroon. Sitä on esiintynyt jo ennen netin keskustelupalstoja.
eikä omaa sydäntä
Näissä uskonasioissa kai oma sydän on lopulta tärkein päätöksentekijä.
- tunteisiinsa ei voi vedota, koska niitähän nyt riittää sinne sun tänne ja kaikkihan osaavat tunteidensa kanssa höperehtiä
Tuo pitää kyllä paikkansa. Aika ikävä on argumentti, jonka mukaan "musta tuntuu, ettei Jesseä ole koskaan ollut olemassa". Minusta sitä ei kannattaisi edes kertoa, vaikka kyseessä olisikin ko. henkilön ainoa perustelu mielipiteelleen.
- yliaistillisiin kokemuksiin tai uniinsa ei varsinkaan voi vedota, koska mielihän nyt vippaa miten sattuu ja hulluja äidin oomme kaikki
Noista kerrotaan täällä tarpeettoman vähän. Itse ymmärtäisin, että yliaistilliseen, mystiseen kokemukseen liittyy tyypillisesti sanattomuus, eikä sen sisällöstä ole helppo kertoa. Näin ainakin omalla kohdallani. Lisäksi kristinusko, jonka edustajia tälläkin palstalla useimmat taitavat olla, ei niitä apostolien jälkeen juuri hyväksy, vaikka näittä erilaisia näkyjen ja ilmestysten saajia onkin historian kuluessa riittänyt.
"Nämä kohdat huomioiden voi vain todeta, että jokaisella on se oma totuus ja sillä siisti. Voihan sitä vinkua vaikka hautaansa asti "mutta kun se asia ON niin ja jäkä jäkä" - ja jälkipolville jää vain kuva taas yhdestä rasittavasta lässyttäjästä josta oli hemmetin kiva päästä eroon."
Jokaisella on oma totuus, mutta ei se estä asioista keskustelemasta, jos itse pitää aihetta sen arvoisena.
"Pitäisiköhän uskon tai hengellisyyden ollakin mieluiten täysin yksityinen asia, jota harjoitetaan silloin kun tuntee kutsumusta? Pitäisikö lähimmäiset osata jättää rauhaan, elleivät vasiten tule utelemaan että uskotkos Jesse Jahvetinpoikaan vai Muhumattiin vai etkös usko mihinkään."
En tiedä miten pitäisi olla, mutta todellisuudessa uskon ja hengellisyyden asiat ovat paitsi yksityisiä myös yhteisöllisiä ja yhteisöllisinä niillät täytyy olla jokin muoto.
"Luulen että loppujenlopuksi kovin (liian) moni tälläkin foorumilla yrittää päästä sanomaan sanottaviaan vain osoittaakseen itselleen että minäpä se olenkin aika poika/tyttö ja minua jos ei toiset usko niin helvettiin joutuvat kaikki."
Tottakai joutuvat, ainakin jos eivät minua usko.:)
"Mutta eihän tässä ihmisiin pitäisi uskoa. Toivottavasti."
Näkisin niin, että uskonnollinen usko Jumalalle ja uskoa ihmisiin muuten vaan, vaikka kumpaankaan ei aina voi vilpittömästi uskoa.
"Oman uskoni/uskottomuuteni (köh mikä sana) aiheuttamalla tosikkomaisuudellani koen raskaaksi lähteä kiistelemään uskon asioista toisinuskovien kanssa koska:"
Näytät kuitenkin kiistelevän. Jos se on sinusta kovin raskasta, lopeta ihmeessä, ei täällä kenenkään ole pakko olla. Ehkä tosikkomaisuudesta kannattaisi päästä eroon, huumorintaju auttaa kestämään toisinuskovien ikävimmätkin heitot ;)
- auktoriteetteihin ei voi vedota, koska se osoittaa ettei ajattele omilla aivoillaan
Minusta uskonasioissakin on ihmisiä, jotka opiskelun, pohdiskelun tai muuten vain asiaan paneutumisen vuoksi ovat muita paremmin asioihin paneutuneita ja siksi vetoamisen arvoisia. Ei se mitenkään estä omilla aivoilla ajattelemista.
- kirjoihin ei voi vedota, koska kukaan ei kumminkaan jaksa lukea niitä ja tarkistaa juttuja, ja kirjoja on maailma väärällään
Ainakin itse luen jatkuvasti paljon kirjoja ja olen jopa tällä palstalla tehtyjä viittauksia tarkistanut, valitettavasti niitä on kovin harvoin.
- nettiin ei SAA vedota, sillä se on kahjojen kanava (olenhan minäkin täällä)
Niin olen minäkin.
- omiin aivoihinsa ei voi vedota, koska se osoittaa että on ylpeä ja omahyväinen,
Ajatukset, argumentit ja oppineisuus ovat aivojen ominaisuus, jotka ilmenevät kirjoituksesta niitä erikseen korostamatta ja etenkin ilman kyseiseen elimeen vetoamista. Omien ajatustensa, argumenttiensa ja oppineisuutensa tarpeeton korostaminen on ylpeyttä ja omahyväisyyttä. Inhottava ominaisuus kirjoituksissa, josta tuskin kuitenkaan päästään eroon. Sitä on esiintynyt jo ennen netin keskustelupalstoja.
eikä omaa sydäntä
Näissä uskonasioissa kai oma sydän on lopulta tärkein päätöksentekijä.
- tunteisiinsa ei voi vedota, koska niitähän nyt riittää sinne sun tänne ja kaikkihan osaavat tunteidensa kanssa höperehtiä
Tuo pitää kyllä paikkansa. Aika ikävä on argumentti, jonka mukaan "musta tuntuu, ettei Jesseä ole koskaan ollut olemassa". Minusta sitä ei kannattaisi edes kertoa, vaikka kyseessä olisikin ko. henkilön ainoa perustelu mielipiteelleen.
- yliaistillisiin kokemuksiin tai uniinsa ei varsinkaan voi vedota, koska mielihän nyt vippaa miten sattuu ja hulluja äidin oomme kaikki
Noista kerrotaan täällä tarpeettoman vähän. Itse ymmärtäisin, että yliaistilliseen, mystiseen kokemukseen liittyy tyypillisesti sanattomuus, eikä sen sisällöstä ole helppo kertoa. Näin ainakin omalla kohdallani. Lisäksi kristinusko, jonka edustajia tälläkin palstalla useimmat taitavat olla, ei niitä apostolien jälkeen juuri hyväksy, vaikka näittä erilaisia näkyjen ja ilmestysten saajia onkin historian kuluessa riittänyt.
"Nämä kohdat huomioiden voi vain todeta, että jokaisella on se oma totuus ja sillä siisti. Voihan sitä vinkua vaikka hautaansa asti "mutta kun se asia ON niin ja jäkä jäkä" - ja jälkipolville jää vain kuva taas yhdestä rasittavasta lässyttäjästä josta oli hemmetin kiva päästä eroon."
Jokaisella on oma totuus, mutta ei se estä asioista keskustelemasta, jos itse pitää aihetta sen arvoisena.
"Pitäisiköhän uskon tai hengellisyyden ollakin mieluiten täysin yksityinen asia, jota harjoitetaan silloin kun tuntee kutsumusta? Pitäisikö lähimmäiset osata jättää rauhaan, elleivät vasiten tule utelemaan että uskotkos Jesse Jahvetinpoikaan vai Muhumattiin vai etkös usko mihinkään."
En tiedä miten pitäisi olla, mutta todellisuudessa uskon ja hengellisyyden asiat ovat paitsi yksityisiä myös yhteisöllisiä ja yhteisöllisinä niillät täytyy olla jokin muoto.
"Luulen että loppujenlopuksi kovin (liian) moni tälläkin foorumilla yrittää päästä sanomaan sanottaviaan vain osoittaakseen itselleen että minäpä se olenkin aika poika/tyttö ja minua jos ei toiset usko niin helvettiin joutuvat kaikki."
Tottakai joutuvat, ainakin jos eivät minua usko.:)
"Mutta eihän tässä ihmisiin pitäisi uskoa. Toivottavasti."
Näkisin niin, että uskonnollinen usko Jumalalle ja uskoa ihmisiin muuten vaan, vaikka kumpaankaan ei aina voi vilpittömästi uskoa.
mikä taho jakaisi kunniamerkkejä marisemisesta?Pullaa syöden on hyvä valittaa vaikka siitä, että kärpänen istuu nenän päällä.
et ole vielä sattunut huomaamaan että ihmiset haluavat tulla huijatuiksi.
Joskus ennenkin olen sanonut että jos viet ihmisiltä heidän ilonsa niin ei se mitään mutta jos viet heiltä heidän murheensa niin siitä he raivostuvat oliko se Tolstoi en muista nyt joka näin aikoinaan sanoi.
Esittämiisi asioihin vetoaa kylläkin ihan kumpikin osapuoli.
Ongelma on se että Totuus on yksi (mikä ei ole ongelma) mutta kun tulkintoja on niin monia.
Myöskin vääriä.
Onkin siis kysyttävä: tulisiko suvaita mielipide, joka on väärä?
Niin et sinäkään tee.
Tulisiko hyväksyä myös toisenlainen mielipide kuin omani?
Hmmm...sitähän voisi yrittää ajatella toisenlaisesta näkövinkkelistä. Silloin löytyy ymmärrystä myös toisen näkemystä kohtaan.
Toisen mielipiteen voi hyväksyä muuttamatta omaansa ja tuntematta huonommuutta tai paremmuutta.
Eikös juuri Jumala annakin tähän meille eväitä, jos omat peruseväämme eivät riitä.?
joka mielestään omaa juuri sen oikean totuuden.
Mitäs vikaa siinä on? Siinä olisi vikaa että en väittäisi omaavani totuutta, ja siltikin väittäisin niin tekeväni.
Itse asiassa sinä nyt teet niin, jollet tunnusta myöskin uskovasi jonkin totuuden olevan tosi.
Laita siis totuutesi minun totuuteni rinnalle, ja haasta se!
Mitäs vikaa siinä on? Siinä olisi vikaa että en väittäisi omaavani totuutta, ja siltikin väittäisin niin tekeväni.
Itse asiassa sinä nyt teet niin, jollet tunnusta myöskin uskovasi jonkin totuuden olevan tosi.
Laita siis totuutesi minun totuuteni rinnalle, ja haasta se!
mielipiteet ovat kuin rectum, jokaisella on yksi. ;)
"Toisen mielipiteen voi hyväksyä muuttamatta omaansa ja tuntematta huonommuutta tai paremmuutta"
"Kunnollinen vastaus on se joka tuhoaa kysymyksen"
Eräät mielipiteet ovat joko puolesta tai vastaan, eräät ateistit joilla ei ole todistettavana kuin pätemisentarpeensa asiansa kustannuksella, saattavat ottaa henkilökohtaisesti jos huomauttaa heidän mielipiteensä olevan torso.
Rakentavalla tavalla tosin voi ottaa huomioon toisen mielipiteen, mutta on täyttä omantunnon sekä omaksumansa mielipiteen ja totuuden halveksuntaa jos tekee kompromissin periaatteelista omantunnon totuutta vastaan.
"Tässä seison, enkä muuta voi, Jumala minua auttakoon, Amen!"
Oma totuuteni:
Jumala on rakkaus. Jumalan tarkka määritteleminen on ihmiselle mahdoton tehtävä.
EclipsE:n totuus:
Jumala on persoona.
Minun totuuteni: JUMALAsta on lähtöisin kaikki ja JUMALAAN kaikki palaa. Matkan varrella kaikki on JUMALAA, mutta ei ole siitä tietoinen.
(Eihän mitään matkaa muuten tapahtuisikaan jos jo heti alussa koti tulisi mieleen ja siinä samassa olisikin kotonaan.)
No tuliko Napakymppi...
..mutta ne taisi lopettaa sen Napakympin.
Että kotona saa olla ja ihmetellä.
Matka meni ohi suun :)
Ahaa, tämä on taas näitä kun joogi piirtää oman kuvansa pyhimyksenä jolla on rehellisyyden rinkilä pään päällä.
Ja minun liperikaulaiseksi peikoksi.
Kuuleppas, poika, eipäs laiteta sanoja suuhuni.
Jumala on Rakkaus. Hyper-persoona. Olemassaolo.
Ihmisen tehtävä on Rakastaa. Jokainen on Rakkautensa mittainen.
Ei ole muuta Jumalaa.
No jokos se usko loppui?!! Ei... kun sinähän se Jumala olet ja minä ja me. Eipäs nyt vähätellä Jumalan sanaa joka pikku-pikku sormiesi kautta tulee pönttöihin kautta maan. Onneksi pönttöä ei voi "vetää".
Jumalan sana tulee kauttasi. Piruakos sillä on väliä jolleivät jotkut siitä ymmärrä mitään. Toisille taas saattaa olla hyvinkin tärkeää viestiä.
Tämä on se asia, jota monesti olen perään kuuluttanut, eli jokainen kertokoon asiansa totuutena ja jättäköön loput kuulijan vastuulle.
"Jokainen kertokoon asiansa totuutena ja jättäköön loput kuulijan vastuulle."
Tarkoittaako tämä sitä, että kuulija saa sitten riepotella sanomaa mielensä mukaan?
Ja miksi et tätä aloitusta lue ns. asiana, jonka kirjoittaja jättää kuulijan vastuulle?
"Tarkoittaako tämä sitä, että kuulija saa sitten riepotella sanomaa
mielensä mukaan?"
Miten riepotella? Tarkoitan, että hänen tulee ottaa tiedosta irti minkä "kehitystasoltaan" kykenee. Se mikä ei mene jakeluun, löytää ehkä paikkansa myöhemmin. Sitten kun hänen maailmankaikkeuden kokonaiskuvastaan puuttuva palanen on löytynyt.
"Ja miksi et tätä aloitusta lue ns. asiana, jonka kirjoittaja jättää kuulijan vastuulle?"
Luen, luen. Vastaukseni liittyi aloituksen laatijan tuskasteluun "totuutensa" heittämisestä vain ikäänkuin mielipiteenään, eikä totuutenaan. Sehän on hänen tämän hetkinen totuutensa. Mitä sitä häpeämään.
"Tarkoittaako tämä sitä, että kuulija saa sitten riepotella sanomaa
mielensä mukaan?"
Miten riepotella? Tarkoitan, että hänen tulee ottaa tiedosta irti minkä "kehitystasoltaan" kykenee. Se mikä ei mene jakeluun, löytää ehkä paikkansa myöhemmin. Sitten kun hänen maailmankaikkeuden kokonaiskuvastaan puuttuva palanen on löytynyt.
"Ja miksi et tätä aloitusta lue ns. asiana, jonka kirjoittaja jättää kuulijan vastuulle?"
Luen, luen. Vastaukseni liittyi aloituksen laatijan tuskasteluun "totuutensa" heittämisestä vain ikäänkuin mielipiteenään, eikä totuutenaan. Sehän on hänen tämän hetkinen totuutensa. Mitä sitä häpeämään.
"Tarkoittaako tämä sitä, että kuulija saa sitten riepotella sanomaa
mielensä mukaan?"
Miten riepotella? Tarkoitan, että hänen tulee ottaa tiedosta irti minkä "kehitystasoltaan" kykenee. Se mikä ei mene jakeluun, löytää ehkä paikkansa myöhemmin. Sitten kun hänen maailmankaikkeuden kokonaiskuvastaan puuttuva palanen on löytynyt.
"Ja miksi et tätä aloitusta lue ns. asiana, jonka kirjoittaja jättää kuulijan vastuulle?"
Luen, luen. Vastaukseni liittyi aloituksen laatijan tuskasteluun "totuutensa" heittämisestä vain ikäänkuin mielipiteenään, eikä totuutenaan. Sehän on hänen tämän hetkinen totuutensa. Mitä sitä häpeämään.
No jokos se usko loppui?!! Ei... kun sinähän se Jumala olet ja minä ja me. Eipäs nyt vähätellä Jumalan sanaa joka pikku-pikku sormiesi kautta tulee pönttöihin kautta maan. Onneksi pönttöä ei voi "vetää".
Jumalan sana tulee kauttasi. Piruakos sillä on väliä jolleivät jotkut siitä ymmärrä mitään. Toisille taas saattaa olla hyvinkin tärkeää viestiä.
Tämä on se asia, jota monesti olen perään kuuluttanut, eli jokainen kertokoon asiansa totuutena ja jättäköön loput kuulijan vastuulle.
Jatkan tässä pohdintaani ikäänkuin kaikille ja ei kenellekään...
Lähinnä minua ihmetyttää miten toimia niin ettei kukaan repisi pelihousujaan, mutta toki mielistelyäkin pitäisi välttää.
Totuushan on aina se että minulla on oma vankka totuuteni, vaikka siitä olisikin vaikea juurtajaksain selkoa tehdä tai rautalankamallia vääntää. Omassa tapauksessani on vielä se pointti, että minun "uskooni" mahtuu tavallaan kaikkien muiden uskot, koska uskon että jokainen usko on yksi askel pitkässä polussa kohti jumaluuden yhä hienosyisempää tiedostamista. Mutta monen muun uskoon taas ei mahdu tällainen usko mikä minulla on. On joko väärässä tai oikeassa, ei voi olla "tavallaan oikeassa".
olen miettinyt kysymystäsi, ja olen huomannut että turhaa touhua se on veisata seinille.
Sanon sinulle nyt samaa kuin jöökille:
"Kunnollinen vastaus on se joka tuhoaa kysymyksen"
Eräät mielipiteet ovat joko puolesta tai vastaan, eräät ateistit joilla ei ole todistettavana kuin pätemisentarpeensa asiansa kustannuksella, saattavat ottaa henkilökohtaisesti jos huomauttaa heidän mielipiteensä olevan torso.
Rakentavalla tavalla tosin voi ottaa huomioon toisen mielipiteen, mutta on täyttä omantunnon sekä omaksumansa mielipiteen ja totuuden halveksuntaa jos tekee kompromissin periaatteelista omantunnon totuutta vastaan.
"Tässä seison, enkä muuta voi, Jumala minua auttakoon, Amen!"
Täällä on käydyt keskustelut saattavat tosin olla hyödyksi ns. 3nelle osapuolella.
Sillä et ole ainoa joka huokaa pyhimysmäisesti, astuen sivuun, kuin haavoitettu marttyyri:
"Mutta monen muun uskoon taas ei mahdu tällainen usko mikä minulla on. "
;0)
Minunkin uskooni mahtuu kaikkien muidenkin uskot.
Ainoa missä kohtaa älähdän on, jos aletaan lukemaan tuomioita ja aiheutetaan kärsimystä muille ihmisille sen vuoksi, että heidän uskonsa on yksilöllisesti ajateltua. Kun me kaikki kuitenkin olemme yksilöitä, emmekä voi ajatella kuin omilla aivoillamme.
Ulkolukuun ei jaksa uskoa! Toistoa en arvosta!
"Mutta monen muun uskoon taas ei mahdu tällainen usko mikä minulla on".
Siis eikö tällainen uskomus nyt sitten mahdukaan siihen "uskoosi"? Etkö sallikaan hänen ajattelevan näin?
Fyysisessä maailmassa elävälle "totuus" on kyllä vielä koko ajan muuttuva. Mikäli jollakin on kanssasi samanlainen näkemys "totuudesta", on hän vain kanssasi samalla "kehitystasolla" totuuden etsimistiellään, vaikkakaan totuudellanne ei ole mitään tekemistä lopullisen totuuden kanssa.
"Mutta monen muun uskoon taas ei mahdu tällainen usko mikä minulla on".
Siis eikö tällainen uskomus nyt sitten mahdukaan siihen "uskoosi"? Etkö sallikaan hänen ajattelevan näin?
Fyysisessä maailmassa elävälle "totuus" on kyllä vielä koko ajan muuttuva. Mikäli jollakin on kanssasi samanlainen näkemys "totuudesta", on hän vain kanssasi samalla "kehitystasolla" totuuden etsimistiellään, vaikkakaan totuudellanne ei ole mitään tekemistä lopullisen totuuden kanssa.
Niiden yliaistillisten kokemusten vuoksi, joita en tänne tuo rääpösteltäväksi, minulla on huonoja viboja kristinuskosta - siitä mitä se voi tehdä. Tokihan on suvaittava sitäkin uskoa noin ajatuksen tasolla, mutta käytännön puolella tulee herkästi mieleen että se on lohikärmes, jota ei saa päästää riekkumaan irralleen, kun tulee ruumiita ja kärsimystä.
Tietysti kaikki muutkin uskonnot ovat ryvettäneet jo siipensä. Eikä sen välttämättä tarvitse olla uskonto, joka ihmisiä hallitsee, on muitakin oppeja, aatteita ja ajatuksia jotka voivat tehdä ihmisestä riivatun. Voimmehan vaikka kaikki olla omien egojemme riivaamia.
On vähän niinkuin joku kommunisteja vihaava yrittäisi löytää neutraalia lähestysmitapaa Venäjältä tulevaan ihmiseen, tai homofoobinen saisi kuulla että naapurin kiva Teuvo onkin umpihomo - tässä yritän koko ajan rakentavasti suhtautua jopa kristinuskoon, vaikka jotkut sen piirissä olevat puhuvatkin helvetistä yms. Ja kaiken kukkuraksi vielä pitävät monopolia esim. koulun uskonto-opetuksessa. Erityisen vaikeaksi menee jos kristitty on vielä homo- ja naisvihamielinen. Miten suhtautua tällaiseen tyynin mielin.
Jos on enemmistöön kuuluvien vaikeita hyväksyä vähemmistön edustajia, niin voi se olla vähemmistönkin edustajalle vaikeaa elää rauhallisin mielin enemmistön joukossa.
MUTTA ehkä lopulta kuitenkin kysymys on yksittäisten ihmisten hyväksymisestä karvoinensa kaikkinensa, uskonnot ovat siinä sivuseikka. Ja vaikka he tekisivät kenelle ja minulle mitä hyvänsä, eivät he voi riistää minulta MINUA. Siksi pelko on turhaa. Tällä mielellä eteenpäin.
What about lesbians? That's nice.
Niin... ettäkö Kristityn pelkoa. Älähä virka mittää, nimittäin minulla se vasta paska rako on, koska velipoikani on viimeisen päälle villiintynyt jeesuksen tyrkyttäjä ja minä olen luonnollisesti syntinen saatananpalvoja, joka tulee kääntää tänään. Eikä se vielä mitään, mutta hänen vaimonsa on kahta kauheampi, sekä oikein pelottavan aikaansaava kaikessa mihin ryhtyy. Huh... ei ihme että sodat syttyy. Veljesrakkaus on kovilla.
No onhan tämäkin melko hirvittävää veljensä repostelua, mutta tuli ihan vahingossa tuosta kristinuskosta mieleeni.
Heitä joskus niitä yliaistillisia kokemuksiasi tänne niin rääpöst.... ei kun katsotaan mitä ne sisältävät.
What about lesbians? That's nice.
Niin... ettäkö Kristityn pelkoa. Älähä virka mittää, nimittäin minulla se vasta paska rako on, koska velipoikani on viimeisen päälle villiintynyt jeesuksen tyrkyttäjä ja minä olen luonnollisesti syntinen saatananpalvoja, joka tulee kääntää tänään. Eikä se vielä mitään, mutta hänen vaimonsa on kahta kauheampi, sekä oikein pelottavan aikaansaava kaikessa mihin ryhtyy. Huh... ei ihme että sodat syttyy. Veljesrakkaus on kovilla.
No onhan tämäkin melko hirvittävää veljensä repostelua, mutta tuli ihan vahingossa tuosta kristinuskosta mieleeni.
Heitä joskus niitä yliaistillisia kokemuksiasi tänne niin rääpöst.... ei kun katsotaan mitä ne sisältävät.
What about lesbians? That's nice.
Niin... ettäkö Kristityn pelkoa. Älähä virka mittää, nimittäin minulla se vasta paska rako on, koska velipoikani on viimeisen päälle villiintynyt jeesuksen tyrkyttäjä ja minä olen luonnollisesti syntinen saatananpalvoja, joka tulee kääntää tänään. Eikä se vielä mitään, mutta hänen vaimonsa on kahta kauheampi, sekä oikein pelottavan aikaansaava kaikessa mihin ryhtyy. Huh... ei ihme että sodat syttyy. Veljesrakkaus on kovilla.
No onhan tämäkin melko hirvittävää veljensä repostelua, mutta tuli ihan vahingossa tuosta kristinuskosta mieleeni.
Heitä joskus niitä yliaistillisia kokemuksiasi tänne niin rääpöst.... ei kun katsotaan mitä ne sisältävät.
Tiiä häntä.
Minäkin olen ollut työyhteisössä jossa 3 naista oli uskossa, eikä se oikein lysthiä ollut. Mikähän lie siinä onkaan, että kun kristinusko valtaa mielen, tuomitseminen tulee sen mukana. Minuakin katsoi ensin yksi uskovainen karsaasti kun kuuli että olen avoliitossa, ja sitten toinen kun kuuli että nyt sitten eroan siitä liitosta. Ja molemmat jututhan ovat vielä nyky-yhteiskunnassa ns. normaaleja asioita.
Entäs sitten jos olisin alkanut paahtaa esoteerisia juttuja päiväni ratoksi, kun kuitenkin siellä avoimesti tuotiin esiin että
- Jerusalem laskeutuu kohta taivaasta
- maailmanloppu alkaa jalkapallo-ottelussa
- kouluissa kannattaa käydä karkottamassa saatanaa
Tuo saatanan karkoittelija oli muuten entinen teosofi, joka jostain syystä alkoi pelätä koko touhua. Poltti kaikki New Age -kirjansa ja alkoi iltaisin ennen nukkumaan menoa lukea otteita entisen saatananpalvojan kirjasta lapsilleen (about 8 ja 10 v kaiketi).
(Lienen tästä täällä ennenkin maininnut, mutta minua jotenkin nyppii että kakaroita saa säikytellä uskon varjolla.)
Kuvittelen vain miltä tuntuisi, mikäli esimiehenä työpaikalla olisi kiihkokristitty. Nam!
Olisi hauska päästä haastattelemaan aikuista henkilöä, jolla ei ole koskaan ollut minkäänlaista uskonnollista pakkosyöttöä. Eikä oikeastaan mitään erityistä kasvatustakaan. Mitkä olisivat arvot ja minkälainen käsitys hyvästä ja pahasta.
No eipä taida löytyä ja vanhempansa olisivat kuitenkin antaneet hänelle nimen Jeesus.
"Pitäisiköhän uskon tai hengellisyyden ollakin mieluiten täysin yksityinen asia, jota harjoitetaan silloin kun tuntee kutsumusta? Pitäisikö lähimmäiset osata jättää rauhaan, elleivät vasiten tule utelemaan että uskotkos Jesse Jahvetinpoikaan vai Muhumattiin vai etkös usko mihinkään".
Juuri näin.
Jos ihminen uskoo, niin eikö se ole hänen ja Jumalansa välinen asia ? Ainakin yhteys pitäisi olla suora ja vailla harhauttavia välikäsiä ?
Miksi muiden pitäisi tulla siihen väliin arvostelemaan, kuinka on hyväksyttävää uskoa tai että kuinka uskoa joidenkin normien puitteissa ?
Miksi jotkut kuvittelevat, että heillä on oikeus käskeä (joskus aika julmin sanavalinnoin) muita uskomaan tietyllä tavalla ?
Usein juuri "pakkokäännytys" kääntyy itseään vastaan ja siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.