Miten suhteenne alkoi?

Jutellaan messengerissä jonkun verran. Viikonloppuisin hän jättää vastaajaani viestejä tyyliin "oon ollut kiltisti ja menossa kotiin, soitellaan". Pitääkö hän mua vähän niinkuin "varalla"?

kaukana toisistanne? Se voisi selittää sen ehkä. Mutta minun kokemus on että jos mies on tosi kiinnostunut ja varsinkaan rakastunut hän tulee vaikka pitkänkin matkan päästä tapaamaan vaikka ei olisi aikaa tai rahaa. Sitä järjestetään.
Sellainenkin mahdollisuus on että hänen täytyy järjestää muita asioita ennenkuin voi sinua enemmän tavata. Anna hänen olla se kontaktia ottava osapuoli ja täytä päiväsi muilla asioilla.

Olen itse huomannut tässä vuosien varrella, että jos mies on oikeasti ja tosissaan kiinnostunut, niin hän löytää ajan vaikka mistä, että tavattaisiin.

Jos ei muuta, niin ajaa sitten vaikka yömyöhällä duunin jälkeen käymään ja aamulla ajaa takaisin töihin. Ja soittaa perään aamulla ihanan aamuherätyksen.

´Mä tutustuin netissä viime toukokuussa mukavaan mieheen, tavattiin juhannusviikolla parikin kertaa (nimenomaan hän halusi tavata). Meillä oli tosi mukavaa yhdessä ja mulle tuli sellainen olo, että hänkin oli kiinnostunut.

Mutta loppukesä menikin sitten lööperiksi. Miehellä oli aina jotain parempaa tekemistä, treenasi maratonia varten, töitä, autourheilua ym,. ym. Ei enää löytyny aikaa edes lyhkäseen tapaamiseen, vaikka välimatkaa oli vain noin 20km. Syyskuun alussa sanoin hänelle, että kiitti mulle riitti. Tosin asiaan vaikutti siinä vaiheessa osittain sekin, että oli tavannut miehen, joka todella halusi tavata, vaikka välimatkaa oli 270km ja molemmat teki vuorotyötä. Mä totesin, että tuollainen mies, vaikka kuinka mukava, ei ole mun arvoiseni ja sillä siisti!

sinä valmis löytämään kalenteristasi aikaa vaikka väkisin, että saisit tavata kyseistä miestä? Jos et ole, et myöskään ansaitse häntä. Yksinkertaista ja totta.

Myös ystävyydestä on esitetty sama määritelmä: Ystäväsi on se henkilö, joka haluaa tavata sinut. Sama pätee siis parisuhteessa. Ihmiset ovat tietysti erilaisia siinä suhteessa, että toiset haluavat olla 24 h vuorokaudessa yhdessä alusta asti, toisille riittää pari kertaa viikossa, tai harvemminkin. Mutta tärkeintä on AITO HALU tavata, ja sen kyllä havaitsee ihmisestä kuin ihmisestä.

ehkä aina vähän liikaa analysoimaan ja epäilemään kaikkea, varsinkin suhteen alussa. silloin mietitään ja pähkäillään kaikkea, jokaikistä sanaa ja elettä. se nyt on toisaalta ihan ymmärrettävää kun ei aina tiedä että missä mennään...
miehet ovat vähän erilaisia... voi olla, että mies on hitaasti lämpiävää sorttia. tai että hän on vain säikähtänyt tunteitaan.
meillä oli suhteen alussa välimatkaa n.100km, mies lomautettuna (lähestulkoon rahattomana...) ja minä vietin huoletonta kesälomaa yo-rahoja tuhlaillen. harva se päivä kuljin tätä 100km matkaa.
yhteyttä pidettiin silti päivittäin, soiteltiin ja mies lähetteli aika usein romanttisia runoviestejä.
sitten oli näitä vähän huonompia kausia... miehen "ystävät" (nykyisin tiilenpäitä lukemassa...) saivat houkuteltua juomaan, saattoi parikin päivää kulua kun ei kuulunut mitään...
kun oltiin 3kk tapailtu, miehellä jatkui työt..mutta toisella puolella suomea, ja nähtiin vain viikonloppuisin. siitä alkoi oikeastaan aika ihana suhteen osuus: pitkiä puheluita (oppii tuntemaan toisen aika hyvin:)), ihania viestejä monta kertaa päivässä ja ne viikonloput!! :) :) :)
no, nyt 5v myöhemmin hän ei ole enää reissuhommissa, vaan ryhtyi yksityisyrittäjäksi ja remontoimme ostamaamme ok-taloa.

Oletko vähän yksinkertainen? Olette tavanneet pari kertaa ja jo valittelet kun mies ei revi sulle jostain aikaa. Ihastunut tai rakastunut se ei suhun ainakaan ole. Anna sen nyt vaan olla rauhassa. Sillä on työkiireitä ja naiskiireitä. Et ole varmaan ainoa.

Minä en usko "rakkauteen ensi silmäyksellä". Tapasin nykyisen mieheni viisi vuotta sitten. Vaihdettiin numeroita. Muutama päivä kului ja laitoin viestiä, johon en saanut vastausta. Eipä se mitään ajattelin, häntä nyt ei vain kiinnostanut, onhan noita miehiä.. No kului muutama päivä ja olin unohtanut koko jutun, puhelimeni soi ja se oli hän, minun oma herra O. Hän kertoi että oli unohtanut puhelimensa johonkin enkä siksi ollut saanut viestiini vastausta. Hieman ensin ajattelin että no joo, onkohän näin. Mutta suostuin sitten lähtemään treffeille. En minä häneen heti alkuun tuntenut suurta vetoa, eikä varmasti hän minuunkaan, olemmahan niin erilaisia. Mutta aikaa kului, kumpikin antoi tilaa toiselle tustustella omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa, niin lopulta löytyi se yhteinen sävel ja rakkaus syntyi välillemme. Mitä tällä tahdon sanoa on, että kun olet vasta tavannut miehen ja vaikka ehkä oletkin hyvinkin kiinnostunut hänestä, anna hänelle tilaa ja aikaa kiinnostua sinusta. Älä ole "liian" kiinnostunut, älä vaadi häneltä enemmän kuin hän pystyy antamaan. Älä odota että hän muutamien (?) treffien jälkeen on niin kiinnostunut/rakastunut että hän on valmis siirtämään kaikkia muita menojaan ja "löytämään kalenteristaan aikaa vaikka väkisin". Omalla kiirehtimiselläsi saatat saada aikaan vain sen että kadotat oman herra O:si sen vuoksi. Älä soita, odota että hän soittaa. Uskon siihen kliseeseen että "mies haluaa metsästää ja hurmata naisen", joten odota vain, kyllä hän soittaa. Älä vaadi häneltä liikoja, vaativat ja mustasukkaiset naiset eivät monestikaan herätä kiinnostusta miehessä, luulen minä. Tsemppiä, tiedän kyllä että voi tuntua vaikealta odottaa soittoa jota ei ehkä koskaan tule, mutta jos se tulee niin se tulee aidon kiinnostuksen pohjalta. Ja jos sitä ei tule, onhan noita muitakin miehiä ;)