Onko velvollisuusseksi tuomittavaa? Keski-ikään ehtineen pariskunnan seksuaaliset toiveet ei aina kohtaa, toinen haluaisi mutta toinen viitsi. Aika monestihan näissä ongelmissa erotaan, yleensä kovalla porulla, mutta voisiko suhteen pelastaa velvollisuusseksillä. Mitä mieltä ollaan?
Parisuhde & seksi
vm. 55
181573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko siinä suhteessa jotain pelastettavaa. Se että halut ei kohtaa on ikuisuus ongelma. Terve nainen ja mies kuitenkin haluaa seksiä lähes yhtä paljon.
ole esteenä mutta jos ei hyrrää niin ei. Ero sen vuoksi on kuitenkin jotenkin julmaa jos muuten menee kohtuullisesti. Varsinkin nainen voi ihan hyvin sekstata vaikkei niin hyrräiskään mutta mieheltähän ei velvollisuusseksi onnistu ilman viegraa!
Se on potaskapuhetta että aina seksitarpeet ovat yhtäläiset.
Elämässä on muutakin kuin hässiminen ja kun ikää tulee 40-50-60 jne niin oppii jo arvostamaan muitakin arvoja.
näin
Samoilla linjoilla ollaan! Pitkässä suhteessa antaa kyllä arvon muillekin asioille kuin yksistään seksille. Nääs, elämässähän on muutakin, esim. yhteiset harrastukset ja yleensäkin arjen pienet ilot.Kääk! Tunnen itseni satavuotiaaksi!!! Se vain harmittaa, että vaikka seksipuoli väheneekin (luonnostaan) iän myötä, mikä on ihan ymmärrettävää niin itse kaipaisin kuitenkin hellyyttä ja kosketusta, siis ihmistä lähelleni. Luulen, että tässä seksikeskeisessä elämässä ei uskalleta olla lähekkäin ihan vain sen vuoksi, että lähellä olon ja kosketuksen odotetaan päätyvän seksiin. No, niin tai näin, kaikkea ei voi elämässä saada ja silti elämästä voi nauttia.
Eikä kuulukaan saada. Seksi on niin laaja käsite että siitä kirjoitetaan romaaneja (Hotakaisen uusin kirja esim.). Kyllä läheisyyskin riittää jos suurempaa nautintoa ei ole tarjolla. On totta että seksiä pidetään nykyisin jalustalla ja sille annetaan ehkä liikaa arvoa mutta parisuhteessa seksi tarkoittaa aina yhdyntää. Suomeksi sanottuna: Jos äijää panettaa eikä muija anna niin kyllä mies aina keinot keksii. Miesten seksuaalinen tarve päättyy vasta papin aameneen.
Kyllä se on niin, että kun toisen kiintiö on täynnä, tai halut tyydytetty niin sillon ei seksi maita, ihan sama miten toinen yrittää. Joten tässä pienenä vihjeenä että jos parisuhteessa osapuolilla on liian suuret sexdrivet tai mikä se nyt suomeksi onkaan se sana mutta silti. Voi sitä ehottaa salarakkaan hankkimista tietenkin mutta tuskinpa se tekee hyvää millekkään parisuhteelle.
Voihan sitä tietenkin keskustella että enkö ole arvostanut sekisä ja ole ollut siitä riittävän kiitollinen ja kannattaa aina palkita jos toinen antaa, eli silloin toinen antaa mieluiten uudestaan kun hän näkee miten iloinen toinen on siitä. Miellyttäminenkin on perustarve suurimmalla osalla. Mutta jos näistä asioista on jo huolehdittu niin sitten on vaan seksintarve liian erikokoiset.. Näin se vaan on.
vaikka mitä sen toisen mieliksi ja mielihyväksi. Toisen tarpeiden tyydyttäminenhän on suhteessa kunnia-asia eikä mikään velvollisuus.
Kun mä olin viimeisilläni raskaana tai juuri synnyttänyt, annoin miehelleni seksiä "velvollisuudesta", tosin taisin itse sitä aina ehdottaa... Ja kun lapset olivat pieniä, annoin hänen hoitaa hommat pikaisesti, kun oma jaksaminen ei ollut ihan sitä kaikkein parasta :)
En yhtään koe, että olisin jäänyt mistään paitsi. Nyt on taas aivan eri elämäntilanne, näinhän se menee, että aikansa kutakin. Niin, mutta naimisissa olen edelleen, saman miehen kanssa :)
Seksuaalinen kanssakäyminen on sen verran tärkeä osa suhdetta ettei aina kannata odottaa sitä parasta himoa vaan voi kyllä seksata ilman himojakin jos haluaa olla mieliksi toiselle. Jos äijä ei esim. muuta kaipaa ja on mallikelpoinen aviomies ja isä niin enpä usko että vaimo siinä jotenkin halpenee jos antaa vaikkei itellää niin hyrräiskään.
Toimivan parisuhteen eteen kannattaa tehdä uhrauksia sillä ero voi olla tosi karmea kokemus (muutama tuttu eronnut, voi raukkoja) ja voi olla ettei niin hyvää miestä enää löydä mistään.
On kuitenkin kiva kun on tullu vastauksia. Erilaisiakin mielipiteitä siis.
Jos äijä ei esim. muuta kaipaa ja on mallikelpoinen aviomies ja isä niin enpä usko että vaimo siinä jotenkin halpenee jos antaa vaikkei itellää niin hyrräiskään.
Onko rakkautta tuollainen uhrausten tekeminen, oman mielipiteeni mukaan se on karmea kokemus. Jos jälkitunteena on itku ja "huoramainen" olotila..?
Ennen kuin kirjoitat tuollaista. Tuleeko sulle "huoramainen olo" jokaisen rakastelun jälkeen. Siis myös silloin kun itse haluat ja äijäsi uhrautuu. Vanhemmalla pariskunnalla lystit osuvat tosi harvoin kohdakkoin ja yleensä ei silloin ainakaan mies kieltäydy jos vaan kyvyt on tallella.
Tulee aina, koska minä en halua, mies vaan..Jospa se tulis vanhuus niin ei haluasi hän niin usein.
Kumpi on vastenmielistä? Seksi vai mies! Jos seksi niin asia on aika vaikea korjata, jos mies, ota ero. Yksin on silloin helpompaa. Tunnen monta iäkkäämpää sinkkua. Aika onnellisia ovat. Varsinkin naiset!
Myönnettävä on että seksi..miehen kanssa voisin ajatella ja toivon avioliittoa jatkettavan. Ja niin kuin totesit vaikeaa on korjata tilannetta.
Jo pelkkä sana "velvollisuusseksi" kuulostaa kauhealta ja tuo mieleen että jos toinen "uhrautuu velvollisuuksille" niin toinen on sitten jotenkin kiitollisuudenvelassa tai jotain.. Ei oikein eroottiselta tai kiihottavalta ajatukselta tunnu. Tuo on ikuisuuskysymys parisuhteissa tuo halujen kohtaaminen oikea-aikaisesti. Mutta minun mielipide naisena on että mieluummin vaikka selibaatissa ja pelkkinä ystävinä, kuin mitään velvollisuusseksiä. Jos tämä taas ei toiselle osapuolelle sovi niin sitten ero on ratkaisu.
Näin asiat järjestetty meillä, n. 15 vuoden yhdessäolon jälkeen ja ikää meillä vähän päälle kolmenkympin.
Kunhan ootte ollu yhdessä kolmekymmentä vuotta ja ikää päälle viijenkympin niin tulkaa uudestaan kertomaan tuntemuksianne. Velvollisuuseksi on ikääntyvien juttu. Kolmekymppisenä saa toisen syttymään yhdellä sanalla.
Hmm...jos toisilla kolmenkymmenen ikävuoden tietämissä halu syttynyt sanalla tai parilla, ja meillä jo tämmöistä selibaattia, mitä mahtaa olla sitten siel viisissäkymmenissä..? Eiköhän sitä samaa..
Että kyllä se velvollisuus ei katso ikää.
mutta ainakin meille meni kovaa siinä iässä. Yleensä ei tarttennu sanoo ku "panettaaks" niin jo kohta sängynpohja notkui.
Toista on tosin nykyisin, yli viiskymppisenä. Hyvä jos kerta viikossa alkaa hyrrätä siihen malliin että viittis alkaa touhuun. Ainakin tarttee pari lasia viiniä sytykeeks, varsinkin valosan aikaan.