Missä puuttuvat mineraalit

Niin, seleeninpuute huomattiin vakavaksi ongelmaksi silloin, ilmeisesti muista puutteista ei sitten tarvinnut murehtiakaan jos niiden haittavaikutus näkyy vasta myöhemmin ja sikahan elää vain hetken.

Jos luotettavia tutkimuksia näissä asioissa ei ole olemassakaan, niin se vahvistaa myös sitä väittämää että niistä asioista ei puhuta.

Tiedetään että nykyiset lannoitteet sisältävät pääasiassa typpeä, fosforia ja kaliumia, ja hyvä kasvu ei juuri muuta tarvitsekaan koska niistä kolmesta on pidetty hyvin huolta, ehkä enemmän kuin olisi tarve. Mutta väittämä on että ihmisen hyvän terveyden ja pitkän iän salaisuus olisi siinä että saantimme ravinnosta tulisi sisältää 60 eri mineraalia joten puute on 57 mineraalista. Tässä valossa on aika helppo ymmärtää ihmisten suuri ja jatkuvasti kasvava sairastuvuus tauteihin jotka vielä 50 vuotta sitten olivat perin harvinaisia.

Minulla ei ole tietoa siitä jos luomuviljely imee ravinteet viimeistä myöten maasta, jota kyllä epäilen. Mutta siihen maahan tulee palauttaa ravinteet takaisin kompostoimalla kasvien ja eläinten jätteet, mutta niiden kasvien ja eläinten jätteet eivät saa olla tehoviljelmien tuotetta. Jos taas tehoviljellyt pellot halutaan muuttaa aitoon luomuviljelyyn, niin se on melkein mahdoton tehtävä. Maa ei saa niitä kerran hävitettyjä mineraaleja takaisin vaikka jatkossa luomuviljeltäisiinkin, ja kasvu olisi myös erittäin heikkoa luomumenetelmällä maassa jota on aikaisemmin tehoviljelty.

Sanot että väitetään,missä väitetään?

Näkyykö siinä biodynaamisessa montako taikasarvea on pellon nurkkiin haudattu? Eikös samoja tutkimuksia ole tehty myös sillä heilurilla, jolla myös maasäteilyä etsitään.

657890+ kirjoitti:

Näkyykö siinä biodynaamisessa montako taikasarvea on pellon nurkkiin haudattu? Eikös samoja tutkimuksia ole tehty myös sillä heilurilla, jolla myös maasäteilyä etsitään.

Niin pitkälle, että luonnontieteellinen tutkimus näyttäisi, kuinka monta taikasarveksi nimittämääsi on pellon nurkkiin haudattu, ei ole vielä päästy. Mutta sarvien sisällön vaikutus kasvuun on niin monella luonnontieteellisellä kokeella osoitettu, että niiden, jotka vielä puhuvat taikasarvista, voi sanoa kärsivän negatiivisesta taikauskosta; he eivät usko siihen, mitä on olemassa.

Tuotteiden laadun ero luomun ja biodynaamisen välillä ei tosin ole niin suuri kuin keinolannoitetun ja biodynaamisen laadun ero, jossa ero on hyvin selvä, kuin yöllä ja päivällä. Eräs tutkimusartikkeli alkaakin sanoilla: Kasvit varttuvat valossa ja loistavat pimeässä.

Mutta jos et saanut tutkimuksista selvää, kerron lisää. Tuossa valotuskokeessa, joka kestää vain noin kaksi minuuttia, näytteet on tyypitetty vastakkaisiin pooleihin. Toinen pooli, kemiallinen näyte, esim. sitruunahappo, reagoi selvästi siniseen valoon. Toinen taas - kasvien lehdet ja voinee sanoa yleensä kasvavat osat - reagoi keltaiseen ja punaiseen ja vähemmän siniseen. Siemenet puolestaan asettuvat näiden kahden ääripään väliin, ne reagoivat siniseen ja jonkin verran myös muihin väreihin. Niillä kriteerinä on kelta/sini-suhde.

Tällä tutkimuksella voidaan seurata mitä silmillämmekin näemme. Saatuaan kosteutta, siemen alkaa lykätä juurta ja lehtiä, siemenlevosta siirrytään näin vegetatiiviseen tilaan. Välivaiheiden jälkeen päädytään lopulta siihen, että tuloksena pitäisi taas saada siemen, joka on siirtynyt kunnolla tästä kasvutilasta, vegetatiivisesta tilasta siemenlepoon. Näin ei kutakuinkin riittävästi tapahdu nykyään kuin luomussa ja biodynaamisessa. Keinolannoitettu kasvi tuottaa siementä, joka jää puolitiehen. Tämä ero siemenissä näkyy oikean viljelyn ja keinoviljelyn välillä vielä kahden viljelykierron jälkeenkin, vaikka nämä kaksi kiertoa olisivat viljelymenetelmiltään samanlaisia.

Tuo viljassakin tapahtuva eriytyminen vegetatiivisesta siemenlepoon on viime vuosikymmeninä kokenut kaksikin takaiskua. Ensimmäinen tuli silloin, kun viljaa ei enää kuivattu korret ja tähkät yhdessä seipäillä. Silloin vielä kuivatusvaiheessa tapahtui eriytymistä, korsi tuli korremmaksi ja siemen siemenenemmäksi. Toinen takaisku oli keinolannoitteiden käyttö. Laatu oli kokenut pahan takaiskun.

Tällä kaikella on merkitystä ihmisten terveydelle. Katsoit kai eilen uutisia kun taas valitettiin lääkäripulaa, vaikka heidän määränsä taisi kaksinkertaistua parin vuosikymmenen aikana. Maatalouteen, jonka pitäisi toimia elämän ehdoilla, on ympätty yksipuolisen teollisen bulkkituotannon ajatus. Ei se palvele elintarvikkeiden tarkoitusta, välittää ihmisille elämää. Olisi mielenkiintoista nähdä samaan diagrammiin piirrettyinä lääkärien ja maanviljelijöitten lukumäärät. Maanviljelijöitten luvun vähetessä lääkärien määrä senkun lisääntyy.

tätä asiaa kirjoitti:

Niin pitkälle, että luonnontieteellinen tutkimus näyttäisi, kuinka monta taikasarveksi nimittämääsi on pellon nurkkiin haudattu, ei ole vielä päästy. Mutta sarvien sisällön vaikutus kasvuun on niin monella luonnontieteellisellä kokeella osoitettu, että niiden, jotka vielä puhuvat taikasarvista, voi sanoa kärsivän negatiivisesta taikauskosta; he eivät usko siihen, mitä on olemassa.

Tuotteiden laadun ero luomun ja biodynaamisen välillä ei tosin ole niin suuri kuin keinolannoitetun ja biodynaamisen laadun ero, jossa ero on hyvin selvä, kuin yöllä ja päivällä. Eräs tutkimusartikkeli alkaakin sanoilla: Kasvit varttuvat valossa ja loistavat pimeässä.

Mutta jos et saanut tutkimuksista selvää, kerron lisää. Tuossa valotuskokeessa, joka kestää vain noin kaksi minuuttia, näytteet on tyypitetty vastakkaisiin pooleihin. Toinen pooli, kemiallinen näyte, esim. sitruunahappo, reagoi selvästi siniseen valoon. Toinen taas - kasvien lehdet ja voinee sanoa yleensä kasvavat osat - reagoi keltaiseen ja punaiseen ja vähemmän siniseen. Siemenet puolestaan asettuvat näiden kahden ääripään väliin, ne reagoivat siniseen ja jonkin verran myös muihin väreihin. Niillä kriteerinä on kelta/sini-suhde.

Tällä tutkimuksella voidaan seurata mitä silmillämmekin näemme. Saatuaan kosteutta, siemen alkaa lykätä juurta ja lehtiä, siemenlevosta siirrytään näin vegetatiiviseen tilaan. Välivaiheiden jälkeen päädytään lopulta siihen, että tuloksena pitäisi taas saada siemen, joka on siirtynyt kunnolla tästä kasvutilasta, vegetatiivisesta tilasta siemenlepoon. Näin ei kutakuinkin riittävästi tapahdu nykyään kuin luomussa ja biodynaamisessa. Keinolannoitettu kasvi tuottaa siementä, joka jää puolitiehen. Tämä ero siemenissä näkyy oikean viljelyn ja keinoviljelyn välillä vielä kahden viljelykierron jälkeenkin, vaikka nämä kaksi kiertoa olisivat viljelymenetelmiltään samanlaisia.

Tuo viljassakin tapahtuva eriytyminen vegetatiivisesta siemenlepoon on viime vuosikymmeninä kokenut kaksikin takaiskua. Ensimmäinen tuli silloin, kun viljaa ei enää kuivattu korret ja tähkät yhdessä seipäillä. Silloin vielä kuivatusvaiheessa tapahtui eriytymistä, korsi tuli korremmaksi ja siemen siemenenemmäksi. Toinen takaisku oli keinolannoitteiden käyttö. Laatu oli kokenut pahan takaiskun.

Tällä kaikella on merkitystä ihmisten terveydelle. Katsoit kai eilen uutisia kun taas valitettiin lääkäripulaa, vaikka heidän määränsä taisi kaksinkertaistua parin vuosikymmenen aikana. Maatalouteen, jonka pitäisi toimia elämän ehdoilla, on ympätty yksipuolisen teollisen bulkkituotannon ajatus. Ei se palvele elintarvikkeiden tarkoitusta, välittää ihmisille elämää. Olisi mielenkiintoista nähdä samaan diagrammiin piirrettyinä lääkärien ja maanviljelijöitten lukumäärät. Maanviljelijöitten luvun vähetessä lääkärien määrä senkun lisääntyy.

Lue lisää

Voi johtua keski-iän kasvu jos tuo ruoka noin epäterveellistä on. Vai johtuneeko siitä että on ruokaa.

kummasta kirjoitti:

Voi johtua keski-iän kasvu jos tuo ruoka noin epäterveellistä on. Vai johtuneeko siitä että on ruokaa.

Osaselityksiä väestön keski-iän kasvulle on useita, mutta tuskin niistä vähäisin on ikärakenteen muuttuminen. Vuosikymmeniä sitten meillä oli luonnollinen väestöpyramidi. Pieniä lapsia syntyi paljon, seitsenlapsiset perheet eivät olleet harvinaisuus ja toisaalta vanhoja oli luonnollisen vähän. Silloin lapsikuolleisuus puutteellisissa oloissa oli suuri. Jokainen lapsikuolema laski keski-ikää. Nyt lapsia syntyy vähän, ja ikärakenteessa näkyy vielä suurten sodanjälkeisten vuosien ikäluokkien pullistumat.

Jos ajattelet, että lasten tulo loppuisi kokonaan, mutta muut eläisivät kuin ennenkin, väestön keski-ikä sen kun nousisi. Loppuisihan se väestö kohta, vaikka korkea keski-ikä saavutettaisiinkin. Keski-iän nousu pitäisi ymmärtää nähdä hälytyskelloja kuunnellen. Väestön ukkoontuminen ei merkitse ruoasta saatavaa terveyttä ja elinvoimaa.

Katsopa terveyspalstaa! Siellä alle 20-vuotiailla on sappikiviä, alle 30-vuotiset ovat verenpainelääkityksellä ja alle 40-vuotiaat potevat sepelvaltimoitansa. Mielenterveyssyyt ovat hyvin edustettuina työkyvyttömyystilastoissa.

Aivan mainio kuvaus maanviljelyn muutoksesta Ruotsissa vuoteen 1986 asti on Nils Nilssonin artikkelissa, joka on julkaistu kirjassa: Nytänkande om läkekonst, odling, medvetande, Teknik. Nils-Olof Jacobsson ed. NORDSTED’s förlag Stockholm 1987. Sen etsivä jostain löytää. Ehkä kirjastosi voi tehdä sinulle etälainan Turun yliopiston kirjastosta.

Mainitun kirjan artikkelissa vanha viljelijä ja tutkija Nilsson kuvaa isänsä tilaa, jota viljeltiin perinteisesti. Tilan päädyttyä Nils-pojalle, hän innostui kokeilemaan keinolannoitteita, mutta huomattuaan tulokset, hän luopui niistä. Artikkelin otsikoista kerättyä: Keinotekoinen typpilannoite alentaa hivenainepitoisuuksia, sokeripitoisuuksia, öljykasvien öljypitoisuuksia. Se alentaa heinän, kauran, syysvehnän ja ohran tilavuuspainoa. Se alentaa raakavalkuaisen laatua ja pienentää maan humuspitoisuutta, viljelijän pääomaa. Keinotyppi lisää vesipitoisuutta, raskasmetalli- ja alumiinipitoisuutta sekä maan happamuutta jne. En viitsi koko listaa kirjoittaa, sillä nuo antavat jo kuvan, mistä on kysymys. Näitä viimeksi mainittuja ominaisuuksia Nilsson käytti hyväkseen, kun hän kehitti homokaneja. Siihen tarvittiin keinotypellä kasvatettua heinää. Silloin kanit tyytyivät vain suukottelemaan toisiaan sukupuoleen katsomatta. Ne eivät enää tehneet sitä, mitä pidetään kaneille tyypillisenä. Taisi silloin kanipopulaation keski-ikäkin nousta…

tätä asiaa kirjoitti:

Osaselityksiä väestön keski-iän kasvulle on useita, mutta tuskin niistä vähäisin on ikärakenteen muuttuminen. Vuosikymmeniä sitten meillä oli luonnollinen väestöpyramidi. Pieniä lapsia syntyi paljon, seitsenlapsiset perheet eivät olleet harvinaisuus ja toisaalta vanhoja oli luonnollisen vähän. Silloin lapsikuolleisuus puutteellisissa oloissa oli suuri. Jokainen lapsikuolema laski keski-ikää. Nyt lapsia syntyy vähän, ja ikärakenteessa näkyy vielä suurten sodanjälkeisten vuosien ikäluokkien pullistumat.

Jos ajattelet, että lasten tulo loppuisi kokonaan, mutta muut eläisivät kuin ennenkin, väestön keski-ikä sen kun nousisi. Loppuisihan se väestö kohta, vaikka korkea keski-ikä saavutettaisiinkin. Keski-iän nousu pitäisi ymmärtää nähdä hälytyskelloja kuunnellen. Väestön ukkoontuminen ei merkitse ruoasta saatavaa terveyttä ja elinvoimaa.

Katsopa terveyspalstaa! Siellä alle 20-vuotiailla on sappikiviä, alle 30-vuotiset ovat verenpainelääkityksellä ja alle 40-vuotiaat potevat sepelvaltimoitansa. Mielenterveyssyyt ovat hyvin edustettuina työkyvyttömyystilastoissa.

Aivan mainio kuvaus maanviljelyn muutoksesta Ruotsissa vuoteen 1986 asti on Nils Nilssonin artikkelissa, joka on julkaistu kirjassa: Nytänkande om läkekonst, odling, medvetande, Teknik. Nils-Olof Jacobsson ed. NORDSTED’s förlag Stockholm 1987. Sen etsivä jostain löytää. Ehkä kirjastosi voi tehdä sinulle etälainan Turun yliopiston kirjastosta.

Mainitun kirjan artikkelissa vanha viljelijä ja tutkija Nilsson kuvaa isänsä tilaa, jota viljeltiin perinteisesti. Tilan päädyttyä Nils-pojalle, hän innostui kokeilemaan keinolannoitteita, mutta huomattuaan tulokset, hän luopui niistä. Artikkelin otsikoista kerättyä: Keinotekoinen typpilannoite alentaa hivenainepitoisuuksia, sokeripitoisuuksia, öljykasvien öljypitoisuuksia. Se alentaa heinän, kauran, syysvehnän ja ohran tilavuuspainoa. Se alentaa raakavalkuaisen laatua ja pienentää maan humuspitoisuutta, viljelijän pääomaa. Keinotyppi lisää vesipitoisuutta, raskasmetalli- ja alumiinipitoisuutta sekä maan happamuutta jne. En viitsi koko listaa kirjoittaa, sillä nuo antavat jo kuvan, mistä on kysymys. Näitä viimeksi mainittuja ominaisuuksia Nilsson käytti hyväkseen, kun hän kehitti homokaneja. Siihen tarvittiin keinotypellä kasvatettua heinää. Silloin kanit tyytyivät vain suukottelemaan toisiaan sukupuoleen katsomatta. Ne eivät enää tehneet sitä, mitä pidetään kaneille tyypillisenä. Taisi silloin kanipopulaation keski-ikäkin nousta…

Lue lisää

Kuitekin samaa ilmassa olevaa typpeä otti sen sieltä sitten apila tai Voikoski

Typpi ole kirjoitti:

Kuitekin samaa ilmassa olevaa typpeä otti sen sieltä sitten apila tai Voikoski

Tuota sanontaa – typpi kuin typpi – on toisteltu niin kauan, että siihen on alettu uskoa. Kuitenkaan ei itse ajatella sitä mitä omin silmin nähdään ja omalla suulla maistetaan ja omalla nenällä haistetaan. Tuossa edellä oli jo Nilsson luetellut muutamia keinotypen vaikutuksen eroja luonnolliseen typen kulkuun verraten. Hyvässä valheessa on aina puoleksi totta. Niin tuossakin, kun todetaan, että ilmassa oleva typpi on samaa, otti sen sieltä apila tai Voikoski. Totta on se, että ilman typpi on aina kuollutta typpeä. Siihen se totuus sitten loppuikin. Kun apila kalkin ja juurinystyröiden avulla ottaa typpeä maahan, typpi elävöityy. En ole vielä kuullut kenenkään väittävän, että Voikoski elävöittäisi typen, sehän vain mineralisoi typen. Maassa typen pitää olla aina elävää typpeä, silloin se hoitaa maan muutakin aineellisuutta.

Aivan erikoisen arvokasta on typpi, kun se on kulkenut eläimen elimistön kautta kompostiin. Silloin siihen on liittyneenä jotain, jota Voikosken koneet eivät kykene siihen lisäämään. Siinä on voimia. Kannattaa verrata sitä siihen kun ihminen syö ruokaa. Ihminen ei suinkaan ota ruoan kaikkia aineita, vaan melkein kaiken ruoan aineellisuuden ihminen hylkää, pääasiassa vain voimat otetaan talteen. Voi olla isokin mies, jossa on paljon ainetta, mutta voimaa voi puuttua niin, ettei jaksa ylös nousta. Voi asiaan kysyä selitystä kemisteiltä, mutta vastausta on turha odottaa. Näin se vaan on.

Lannoituksen tarkoituksena pitäisikin olla maan elävöittäminen kompostin avulla eikä ”ravinteiden lisääminen” loppuun ajettuun maahan. Elävässä maassa kasvien on paljon helpompi toteuttaa loppuun asti omat kasvutavoitteensa ja ennen kaikkea välittää ihmiselle ruoan muodossa niitä voimia, joita ihminen elintarvikkeistaan odottaa. Vesiliukoinen tehdastyppi kykenee maassa elävöittämään vain vedenomaista, mutta ei maan mineraalista. Siksi keinolannoitettujen tuotteiden rakenne on löyhä ja maku vetinen.

maan typpi kirjoitti:

Tuota sanontaa – typpi kuin typpi – on toisteltu niin kauan, että siihen on alettu uskoa. Kuitenkaan ei itse ajatella sitä mitä omin silmin nähdään ja omalla suulla maistetaan ja omalla nenällä haistetaan. Tuossa edellä oli jo Nilsson luetellut muutamia keinotypen vaikutuksen eroja luonnolliseen typen kulkuun verraten. Hyvässä valheessa on aina puoleksi totta. Niin tuossakin, kun todetaan, että ilmassa oleva typpi on samaa, otti sen sieltä apila tai Voikoski. Totta on se, että ilman typpi on aina kuollutta typpeä. Siihen se totuus sitten loppuikin. Kun apila kalkin ja juurinystyröiden avulla ottaa typpeä maahan, typpi elävöityy. En ole vielä kuullut kenenkään väittävän, että Voikoski elävöittäisi typen, sehän vain mineralisoi typen. Maassa typen pitää olla aina elävää typpeä, silloin se hoitaa maan muutakin aineellisuutta.

Aivan erikoisen arvokasta on typpi, kun se on kulkenut eläimen elimistön kautta kompostiin. Silloin siihen on liittyneenä jotain, jota Voikosken koneet eivät kykene siihen lisäämään. Siinä on voimia. Kannattaa verrata sitä siihen kun ihminen syö ruokaa. Ihminen ei suinkaan ota ruoan kaikkia aineita, vaan melkein kaiken ruoan aineellisuuden ihminen hylkää, pääasiassa vain voimat otetaan talteen. Voi olla isokin mies, jossa on paljon ainetta, mutta voimaa voi puuttua niin, ettei jaksa ylös nousta. Voi asiaan kysyä selitystä kemisteiltä, mutta vastausta on turha odottaa. Näin se vaan on.

Lannoituksen tarkoituksena pitäisikin olla maan elävöittäminen kompostin avulla eikä ”ravinteiden lisääminen” loppuun ajettuun maahan. Elävässä maassa kasvien on paljon helpompi toteuttaa loppuun asti omat kasvutavoitteensa ja ennen kaikkea välittää ihmiselle ruoan muodossa niitä voimia, joita ihminen elintarvikkeistaan odottaa. Vesiliukoinen tehdastyppi kykenee maassa elävöittämään vain vedenomaista, mutta ei maan mineraalista. Siksi keinolannoitettujen tuotteiden rakenne on löyhä ja maku vetinen.

Lue lisää

Viljely ja uskonto pitäisi kuitenkin pitää erillään. Noitakonstit varsinkin (ne preparaatit, joita vatkatataan mystisin menoin)

hjjjjjjjjjjjj kirjoitti:

Viljely ja uskonto pitäisi kuitenkin pitää erillään. Noitakonstit varsinkin (ne preparaatit, joita vatkatataan mystisin menoin)

Koska saatat olla uskonnollisesti suuntautunut ihminen, yritän virittää tämän vastauksen sen mukaan. Hyvä asiahan kestää tarkastelun joka taholta, joka tavalla.

Lainaan tähän pienen palan Kirjaa: Luuk. 6:43-46 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?

Tuo kirjan neuvo on aivan talonpoikaisjärkinen, jota voi soveltaa kaikkeen, viljelyynkin. Kaikki oikea kokeellinen tutkimus pyrkii löytämään tuon hyvän puun hedelmiä tutkien, vaikka usein se löpsähtää hyvän ymmärtämiseksi pelkäksi massaksi ilman laatua. Silloin hyvä puu jää löytymättä.

Tuolla rinnakkaispalstalla - Yleistä maataloudesta - nimimerkki certo on tainnut lukea Rihu ry:n julkaisemaa Kylvö- ja Korjuukalenteria 2007, jossa tuodaan esiin epätavallisen hyvät tuhannenjyvän painot biodynaamisesti viljellyille viljoille. Siinä on hyvä esimerkki siitä, että määrä ja laatu voivat olla peräisin samasta viljelystä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000047&posting=22000000021288381
Viittaus siellä käydyssä keskustelussa kukkaruukkuviljelyyn on hieman erikoinen, kun ottaa huomioon, että ensimmäinen biodynaamisen viljelyn kurssi pidettiin tilalla, jonka koko oli runsaasti 12 000 ha eli 121 km2.

Mitä pitäisi ajatella ihmisestä, joka sunnuntaina käy kirkossa huutamassa Herra, Herra, ja ottaa ehkä suuhunsa ehtoollisleivänkin? Arkena taas hän jatkaa kemiallista sodankäyntiään luontoa vastaan, viljellen näin aineksia ehtoollisleipäänkin. Voiko olla niin, että joku on syöttänyt hänen mieleensä käsityksen, että henkinen olento, Jumala, on jostain syystä tullut luoneeksi maailman, jossa ei ole henkeä eikä voimia, vain materiaa ja luonnonlakeja? Näin ihminen käy viikon kuluessa äärimmäisyydestä toiseen kuin Jojo. Ja kuitenkin hyvä on aina kahden ääripään välissä. Kirjan antama kuva siitä on kuva kolmesta rististä. Keskitiehen elämän pitäisi rakentua.

Ja vielä hieman Kirjasta. Sieltä voi ymmärtää, että ihminenkin on Puutarhurimme viinipuun oksa. Jos se kuivettuu, se joutaa hävitettäväksi. Eilisen päivän HS kirjoittaa sarjassa Lapseton Suomi, että hedelmättömyys lisääntyy. Syitä yritetään löytää useampiakin. Siellä voisi aivan hyvin olla myös havainto, että sodan jälkeen typpitehtaille piti löytää rauhanomaista käyttöä. Alettiin markkinoida keinolannoitteita. Vuosikymmenien kuluessa niiden myynti kasvoi kasvamistaan. Samalla sodanjälkeiset aluksi suuret ikäluokat muuttuivat vuosi vuodelta pienemmiksi; hedelmällisyysluvut alkoivat pienetä kuin pyy maailmanlopun edellä. Muistelen, että aikoinaan yli 50-vuotiaat naiset synnyttivät enemmän kuin nykyään hedelmöitystä yrittävä nuorempi polvi. Tylysti voi elämän realiteeteista todeta, että jos ihminen ei ymmärrä luontoa, sen voimia eikä ihmisen elämän edellytyksiä yhdessä eläinten kanssa, hän joutaa hävitä. Eläinten lanta ei saa muodostua ympäristön kuormaksi vaan kompostoituna antamaan elinvoimaa maalle, kasveille ja ihmisille. Voidaan tietysti väittää; ruokamme olisi silloin kalliimpaa suuremman työmäärän vuoksi. Niinpä. Ruokamme onkin liian halpaa. Oikeasti ruokamme maksuvalikossa on vain kaksi vaihtoehtoa: Maksa tai sairastu ja maksa. Nyt halvan ruoan nimissä on valittu tuo jälkimmäinen vaihtoehto – sairastu ja maksa. Maksu siirtyy vain yhä enemmän sairaskassan puolelle.

hjjjjjjjjjjjj kirjoitti:

Viljely ja uskonto pitäisi kuitenkin pitää erillään. Noitakonstit varsinkin (ne preparaatit, joita vatkatataan mystisin menoin)

Biodynaaminen viljely (Demeter-merkki) oli ainoa luomutuotantosuunta 1800-luvulla ja aikaisemmin, kunnes uskonnoista, preparaateista ja kuunkierrosta riippumaton orgaanis-biologinen luomu tuli Suomeen sekä kotipuutarhojen että ammattitilojen käytettäväksi. Suomessa on reilut 20 biodynaamista maatilaa, katso os. http://www.biodyn.fi/

Myös orgaanis-biologisessa luomussa (aurinko-logo) puhutaan maaperän ja ilman typestä: mm. tyrni ottaa tarvitsemansa typen ilmakehästä lehtiensä kautta, useimmat kasvit maaperästä ammonium-muodossa.