kysely

Kiusaamistilanteessa kiusatulta ei voi kysyä, että miten kiusaaminen ilmenee, koska siinä on kaksi osapuolta, kiusattu ja kiusaaja. Ainoa keino ratkaista kiusaaminen on saada kiusaaja kertomaan itse ne tavat, joilla hän yrittää kiusata toisia, ja sitten selittää että miksi hän tekee sellaista. Muuten kiusaaminen jää pelkästään uhrin vastuulle, eikä se koskaan lopu. Kiusaaminen on tulkintakysymys, ja jos kysytte uhrilta, jää kiusaajan tulkinta kiusatun tulkinnan jalkoihin, ja jos kysytte kiusaajalta, tapahtuu sama juttu kiusatulle. Lisäksi kysymällä kiusatulta kiusaamisesta leimaatte hänestä kiusatun ja teette vaaralliset taustaoletukset, että häntä kiusataan, että kiusaamisen syy on hänessä ja että kiusaajan käyttäytyminen ei kerro mitään kiusaajan omasta todellisuudesta. Kiusaamiseen ei voi puuttua pitämällä sitä kiusaamisena vaan häiriökäyttäytymisenä, jonka takana piilee vaikea problematiikka, joka pitää ratkaista ensin. Ette voi edes sanoa sanaa kiusaaminen, koska silloin te leimaatte kummankin osapuolen. Kiusaamisen ratkaiseminen on vaikea diplomaattinen välitysongelma eikä mikään sosiaalityöntekijän kuunteluasia. Siten IH-opiskelijoiden koko kysymyksenasettelu menee ohi kiusaamisen luonteesta ja sen ratkaisusta.

1.Teollisuudessa
2.Ei olisi saanut tulla heille töihin, eli ennakkoluuloja siitä asti kun kuulivat mistä olen tulossa
3.Lähinnä ammattitaidollista alistamista
4.Samassa asemassa oleva 30 vuotta vanhempi henkilö
4.Loppuun asti
5.Yksi työkaveri puhui pomolle ja pomo käski toista pomoa puuttumaan asiaan. No kaveri työskenteli 2 viikkoa yli 20 metrin päässä minusta.
6.Uudessa työpaikassa kyllä mietti joka sanan ja teon kahteen kertaan. Lähinnä, että saanko osata vai enkö saa, ettei astu työkaverien varpaille.