Mitä tekisit tilanteessa?

Ainakin lopettakaa puhuminen hänen äitinsä kautta.

Kannattaa varmaan puida näitä asiantuntijan, perheneuvolan tms. pakeilla yhdessä.

Jotenkin tuntuu että muuten ette ainakaan tule yhteisymmärrystä löytämään.

Nähtävästi olet kliseinen nainen mikä rakastuu silmittömästi täysin kusipää mieheen. No älä välitä niin tekee poikkeuksetta joka ikinen nainen.

Jos olisin mukava niin sanoisin että et voi muuttaa miestäsi ja anna hänelle kenkää, mutta kun en ole niin ehdotan että sopeudut hänen välinpitämättömyyteensä niinkuin olet tähänkin mennessä tehnyt.

Tutulta tuntuu.

Mies on liittoutunut äitinsä kanssa tavallaan sinua vastaan. Tuntuu muutenkin syyttävän sua ongelmistaan. Teet mitä vaan ja vaikka miten varoisitkin morkkaamasta ja syyttämästä, hän voi tulkita vaikka minkä kasvonilmeesi syytökseksi =saa oikeutuksen lähteä taas reissuilleen.

Sinä et voi voittaa. Olet sitten kauniisti kotona odottamassa, yrität puhua järkeä tai haukut maanrakoon kotiinpalaavan hampparin, kaiken hän voi kääntää sinun viaksesi ja hän on itse "uhri". Teidän suhteenne ei missään nimessä ole tasa-arvoinen kahden aikuisen suhde, vaan vanhempi-lapsi -suhde.

Äidille sinun ei kannata kertoa suhdeongelmista, hän ei ole ulkopuolinen vaan liian lähellä tilannetta.

Sanon että mies ei järkiinny ennekuin käy pohjalla (oletan että viina on mukana kuvioissa) eikä osaa arvostaa sinua ennekuin menettää.
Sinä et voi voittaa mitenkään tuossa tilanteessa, enkä voi uskoa että minkäänlainen suhdeterapia saa häntä avaamaan silmänsä. Sen pitää lähteä hänestä itsestään, mutta vielä ei taida olla kypsä siihen.

sun tapauksessa ainoa neuvo on,,,hanki oma elämä.
Ei tuollaista äiti/poika-suhdetta vastaan voi muuta kuin hävitä.
Jos ukkos kerran tekee ohareita yms....pistä se pihalle elämästäs ja ala nauttimaan !!!!

Selvittäkää asiat keskenänne, mutta tuosta äidille puhumisesta sanoisin muutaman sanan. Tässä on muutamassa viestisssä sanottu että äiti/poikasuhde on tielläsi, heivaa se mies jne...tuo ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin kenellä tahansa mies tai nainen, on oikeus puhua perheen jäsenilleen mieltä painavista asioista. Ei sitä voi kukaan kieltaa. Toiseksi, vaikka miehelläsi olisi paljon kavereita, hänellä saattaa olla vaikeuksia puhua ikävistä asioista heille ja hänelle tuki tässä tilanteessa on läheinen perheenjäsen. Mitä pahaa siinä on?

En minä ainakaan suuttuisi jos toisella osapuolella olisi pakottava tarve puhua äidille,isälle,siskolle,papalle ongelmista..

Hei hou...siis jos on ongelmia suhteessa..tai muutenkin niin ensinnäkin se on oma puoliso/kumppani kenen kanssa asia ratkaistaan..siinä ei äidin eikä isän eikä kenenkään muunkaan ulkopuolisen nokka vaan väliin tulla.."Ihminen välissä" sanotaan Vintiöissäkin:D..
***
Itse olen kokenut seläntakana morkkausta omalta kumppaniltani äidilleen..isälleen..ja vielä kuullut sen..suoraansanottuna tehty jo leima heidän silmissään otsaan "Tuo akka on hullu ja puhuu mitä sattuu ja sanoo mulle näin ja näin ja näin ja teistä näin ja näin.."...hä?...
***
Monen avioliitto on mennyt apen tai anopin liiallisesta määräämishalusta lapsensa elämään..selkäranka pitää aikuisella olla ja se että pitää puolisoaan ykkösenä..ero se on tulossa muuten jää puoliso tossun alle loppuelämäksensä..
itse len ollut villatossu..nyt itsenäinen ihminen..ja sehän pakkaa raivostuttaa vanhempien talutushihnassa kulkevia miekkosia..:)..eli sinkkuna edelleen:D..ja paree näin:D
***
Neuvoja voi kuunnella vanhemmilta jos joku suhteessa mättää...mutta älkää etsikö vanhemmillenne unelmaminiää koska se ehkä voi estää hyvän parisuhteen jatkumisen..jokainen olkoon oma itsensä..ja ei kaikkia tarvitse miellyttää..neuvoista vaari mutta jokainen on oman onnensa seppä.

Ehkä mies on oikeessa tässä tapauksessa että jankutat ja valitat liikaa. Itse olen mies mutta kuitenkin olen nähnyt kavereista käyttäytyä samallalailla kun sinun mies jos jotain on vialla suhteessa ennemin kun puhua asiasta. se on merkki että ei mies ole tyytyväinen suhteessa. Ehkä on pelkurimaista mutta kuitenkin se on faktaa että se käyttäytyy niin kun se tekee.

Katso sit vähän äitinsä puolesta niin kuin miten sinä reagoisit jos sinule tulisi valittamaan että sinun oma poika ei osaa käyttäytyä. Tietenkin puolustat omaa lapsea kun sinähän olet kasvattanut sen ja opetellut miten käyttäytyä.

Meille muille se on vähän vaikea ratkaista sun ongelmaa kun ollaan vain kuullut sinun puoli tarinasta ja se äitihän on vain kuullut oma pojan puoli tarinasta...

Itse miehenä tai naisena jos on varaa niin pitäisin taukoa suhteesta ja muuttaisin pois. Sen tauon aika yrittäisin puhua kun tauot ihmellisesti avaa silmät muille näkökulmille kun ne mitä näki sillon kun on ongelmia..