löytyykö

Itselläni ei kuitenkaan sitä _henkilökohtaista_ kokemusta kosovolaisista ole, koska oma mieheni on Albanian albaani (yhdessä 9 vuotta, 1 lapsi). Kosovon albaanien kanssa kuitenkin olemme täällä paljon tekemisissä, koska Albanian albaaneja on Suomessa todella vähän...
Mutta eipä minulla elämänkokemukseni pohjalta ole juuri mitään kerrottavaa mitä voisin yleistää puolesta tai vastaan. Tunnen paljon aivan ihania ihmisiä, jotka ovat hienosti sopeutuneet yhteiskuntaamme, mutta tunnen myös heitä, jotka ovat asuneet täällä pian vuosikymmenen eivätkä puhu edes auttavasti suomea. :o(
Monikulttuurisia pareja tunnen suunnilleen 60 onnellisia ja 40% onnettomia/eronneita. Yhden pariskunnan tunnen läheisesti joiden suhteessa oli kyse oleskeluluvan hankinnasta (nainen ei tätä tiennyt) ja kun pysyvä oleskelulupa tuli, lensi nainen pihalle suhteesta kuin leppäkeihäs ja uusi tuotiin Kosovosta tilalle ja ryhdyttiin heti perheenperustamispuuhiin... Surullista, mutta onneksi ainakin meidän lähipiirissä yksittäistapaus. Sitten on toki tapauksia, joissa ero on tullut muista syistä, yhdessä esimerkiksi miehen uhkapeliaddiktio oli syynä eroon. Mutta sitten on tosiaan myös meitä, jotka vuodesta toiseen elävät hyvillä mielin yhdessä vailla mitään selkeitä kulttuurieroja tai vaikeuksia. :o)

naapurin tytön miehen toimesta. Itseäni 10 v nuorempi poika, väitti asuvansa muualla Hgissä (aloin juttelemaan kanssaan bussipysäkillä kesällä). En voinut olla kertomatta vaimolleen asiasta...tällainen siis yhden suomalais-naapurin kokemus!

jos haluat vaihtaa ajatuksia olen naimisissa kosovolaisen kanssa ja on pitkä kokemus

Oon seurustellu puolisen vuotta Kosovon Albaanin kanssa ja onhan se tietty vähä erilaista ku suomi-pojan kans heilastelu... Mutta toisaalta ne on ihan yhtälailla samanlaisia urpoja miehiä ku oman maan edustajatki.
Tän mun miehen monet kaverit on naimisissa oman maan naisen kanssa mutta kuitenki ne käy tuol kapakois, mutta ei todellakaan vaimot mukana ja meno on kyllä välillä sellasta... Toivon vaan että mun mieheni ei käyttäydy niin kun mä oon pois. Mutta me käydäänki aina oikeestaan yhes ulkona ja monesti on sen kavereita mukana.
Tämä mun mies on todella huomaavainen ja ihana. Antelias ja hyvä mulle. Tunnen itseni tosiaan naiseksi hänen seurassaan :)
Mutta välillä pelottaa että olenko joku hetken huvi ja naimisiin mennään sit oman maan naisen kans.. mutta kaikki epävarmuus toisen tunteista on kait ihan normaalia, seurusteli sit kenenkä kans vaan.pitäs puhua, mutta ku ei tää mies oo suomalaista kummosempi puhumaan tunteistaan. (vai onko vaan suomalaistunu niin hyvin, hahaa)
No ei, siis aivan ihanahan se on kaikin puolin, omine hyvine ja huonoine puolineen. Yks asia minkä huomasin itsessäni, ku oltiin tos joku aika sit ulkona ku yks nainen kovaa selitti mun miehen ystävälle että ku te ulkomaalaset ootte niin erilaisia ja rennompia ja läpätiläp ku suomalaiset ku teillä on erilaisia tapoja sun muuta.. niin mä en oo ikinä ajatellu asiaa sillä lailla! ja luulen että se varmasti on miellyttäny mun miestä, ku oon ottanu sen sellasena ku se on, omana yksilönään. Ja se on aivan helmi tapaus, oli muut sitte mitä mieltä tahansa. ihmiset on vaan niin epäluulosia, ja sit jos sattuis käymään niin että se mies pettää niin sit ollaan viisaina että joo ne on tollasia noi ulkomaalaset. Ku aivan hyvin niin voi käydä valkosenki pojan kans. Että eipä olla niin jyrkkiä heitä kohtaan.
Kompromisseja varmasti joutuu tekemään jos aivan pitkää suhdetta meinaa ja perhettä perustaa vaikka kosovon pojan kans, tottakai, koska kuitenki ollaan erilaisista kulttuureista. Ainahan niitä joutuu tekemään, mutta nämä luultavasti vähän (tai paljon) erilaisia. Mutta mä viihdyn mieheni kanssa vaikka ei niin kauheen vakavasti vielä ollakkaan, ollaan edetty hitaasti. ja se sopii mulle hyvin. Ja ollaanhan me joskus vähä tulevaisuuttaki suunniteltu että yhdes mennään eteenpäin. En osais tällä hetkellä edes ajatella olevani rakastunu keneenkään muuhun.


Kertokaa naiset kokemuksia näistä suhteista ulkomaalasten kans. Olis kiva kuulla! hyviä ja vaikka huonojaki kokemuksia, mutta niistä huonoista ehkä puhutaan aina niin paljo, että hyvät ja ihanat jutut olis virkistäviä :)

Olen asunut yhdessa Kosovolaisen pojan kans nelisen vuotta.Emme asu suomessa tal hetkel.Me molemmat puhutaan hyvaa englantia ja kommunikoimme siis englanniks.Taytyy myontaa et erilaistahan tama on kun suomalaisen kans mut en tarkota et mitenkaan vaikeella tavalla.Me ajatellaa asioista samal taval.Eri uskontohan meil on mut niistakin asioista meil on samanlainen kasitys.Mieheni arvostaa kaikkia uskontoja ja pitaa kaikkeintarkeimpana et uskoo.Oli uskonto sit mika tahansa.Taytyyhan toki ottaa huomioon taysin erilaiset lahtokohdat.Miehellani on selvastikkin kotoa opittu malli miten tulee olla.Kotitoita han ei juuri tee vaan odottaa yleensa et ma teen.Mut itse tekee pitkaa paivaa toissa.Kaverit on tarkeita ja niitten kans kahviloissa oleskelu.Kaikinpuolin voin sanoa olevani aivan tyytyvainen olooni hanen kanssaan.Mitaan suuria ongelmia ei oo ollu.Ketaan Kosovolais suomalaisparia en tunne.Useemmilla taalla Belgiassakin on oman maalainen vaimo tai paikallinen

hei,olemme suomi-kosovopari,aviossa kaksi vuotta.kaikki on mennyt hyvin.elämme tavallista perhe-elämää.mieheni osallistuu kotitöihin (enemmän kuin minä toisinaan ehdin kiireiltäni)ja huolehtii ja tuntee vasttuuta lapsistani.mieheni ei käy baareissa yms.,minä kylläkin joskus.kosovolaisen kanssa pärjäilee aivan samoin kuin esim.savolaisen miehen kanssa (vai paremmin?)todellisuudessa aina on eroavaisuuksia,luojan kiitos-se pitää mielenkiintoa ja keskustelua yllä :)miehet ovat miehiä ja sehän on aina vaikeinta,ymmärtää miestä /naista.kai nämä ovat yksilöjuttuja.meitä on moneksi,hyviä ja pahoja..

On kokemuksia. Huonoja lähinnä. Suhde sillä, että saat tarkistella mikä on totta ja mikä valhetta. Eivät pysty soittamaan normaaliin päiväsaikaan. Elämä on lähinnä juhlimista ja naisia on joka sormelle. Viimeistään lopullinen niitti tulee, kun luet kokemukset täältä Suomi 24:sta ja tutkit Albanian tilanteen. Rohkea ja pikkasen hullu täytyy olla, että tollaiseen suhteeseen alkaa ja lähteminen saattaa olla vielä vaikeampaa.

Luithan sen itsekin. Mikä netissä on siellä se pysyy, vaikka seuraavat 200 vuotta.