Sydän särkyi, ja parani kai. Mutta tunteet katos tai jäätyi. Muhun olis ihastunut nytkin monta ihmistä, mutta en pysty itse tuntemaan niitä kohtaan, enkä ketään muitakaan kohtaa mitään enempää. Välinpitämättömyyttä tai vaan ystävällisyyttä, enkä vuosiin ole tuntenut mitään tavallista ystävällisyyttä lämpimämpää tunnetta ketään kohtaan, enkä edes kiinnostu uusista ihmisistä. Järki sanoo, et jos sitä ei olis sattunut, niin olisin aivan ihastukissani, mutten pysty. Pystyn kyllä älyllisellä tasolla kiinnostumaan muista, mutta tunteissa ei tunnu kukaan miltään. En edes tiedä pitäisikö tuntua, siihen ei pysty vaikka haluaisi. Sitä ei vain ole. Olen miettinyt ammattiauttajallekin menemistä, mut minkä nekään voi sille, et jos ei vaan tunnu kukaan miltään. Itseä tämä asia ei häiritse kovasti. Elän vain päivän kerrallaan, mutta muut on alkaneet jo ihmetellä sitä. Ehkä se jotenkin näkyy ulóspäin, että on aivan jäässä sisältä. Vai onko se vaan niin, että mitään tunteita ei edes ole olemassa, vaan kuvittelee vaan, että pitäisi tuntua joltakin..? Onko muilla samaa kokemusta ja mitä sille vois tehdä. En mielestäni ole edes kyyninen, olen vain jotenkin aivan off-tilassa.
Sisältä jäässä
11
1830
Vastaukset
- -ex jäävuori-
toipua särkymisestä. Kiinnostuksen tunne tulee sitten aikanaan, kunhan sydän on parantunut. Tee kaikkea muuta mielenkiintoista elämässäsi ja nauti pienistä asioista. Kerro sinuun ihastuneille että toipuilet edellisestä suhteesta ja et vielä ole valmis uuteen suhteeseen, et siten loukkaa heidän tunteitaan.
- mutta toisaalta
jos siitä pettymyksestä on kovinkin paljon aikaa, niin ehkä olisi syytä kääntyä ammattiavun piiriin. Usko tai älä, siitä voi olla apua, jos uskallat kohdata siellä sinusta ulos kaivettavat tunteet. Se eilmeisesti on syynä jäiseen sisimpääsi, että olet ne joskus tukahduttanut. Uusia ei voi tulla ennenkuin vanhat on koettu.
Haluatko olla jäinen koko loppuelämäsi?
Tunteiden kokeminen voi sattua, mutta itse olisin siihen valmis, jotta voisin taas tuntea uudestaan. Kai sinulla kuitenkin on muistoja niistä ihanista tunteista, joita joskus olet kokenut? Anna itsellesi lupa olla jotain muuta kuin jäinen.
Itselläni on tällä hetkellä suuria suruja kaltaisesi ihmisen vuoksi, mutta en niitä vaihtaisi pois, koska en olisi koskaan saanut olla myös niin onnellinen kuin hänen kanssaan olen ollut. - off-tila
Siitä vanhasta jutusta on toipunut jo. Kävi vain niin, että tunteet paloi loppuun tai jäätyi tai sen jälkeen niitä ei ole ollut. Olen tehnyt kaikkea mukavaa tietysti ja nauttinutkin, ja vastakin teen varmasti. Ihastusten kanssakin on joutunut selvittelemään välejä, enkä hötkyilemässä mitään. Mut niistä yks on sitä mieltä, et jos vain olis enemmän yhdessä, niin jotenkin sen pitäis vaikuttaa siihen, että tunteet syvenis. Mutta ei mulla ole mitään halua edes kokeilla.
Mutta mitä sulla kesti olla tunteellisesti takas oma itses kokonaan? Tuliko ne takaisin, ja kauanko kesti?
Kuukausia, vuosia?
Missä ajassa vois kohtuudella odottaa, et vois alkaa tuntea jotakin. Kun tässä ei se edellinen juttu, eikä se nyt varsinaisesti mikään suhde edes ollutkaan koskaan, vaikuta. Oikeastaan ei siinä mielessä tarkoita suhteesta toipumista.
Ja ajan puolesta siitä on niin kauan, ettei se ole enää mikä aikakysymys.
Tuntuu, et jos mulla oli vaan joku tietty määrä tunteita, ja kun ne loppui, niin sit niitä ei enää ole mun elämään enempää. Tai sit pitää odotella vuosikymmeniä, mutta ei se voi pahastakaan erosta ottaa ihmisillä niin kauan. - off-tila
mutta toisaalta kirjoitti:
jos siitä pettymyksestä on kovinkin paljon aikaa, niin ehkä olisi syytä kääntyä ammattiavun piiriin. Usko tai älä, siitä voi olla apua, jos uskallat kohdata siellä sinusta ulos kaivettavat tunteet. Se eilmeisesti on syynä jäiseen sisimpääsi, että olet ne joskus tukahduttanut. Uusia ei voi tulla ennenkuin vanhat on koettu.
Haluatko olla jäinen koko loppuelämäsi?
Tunteiden kokeminen voi sattua, mutta itse olisin siihen valmis, jotta voisin taas tuntea uudestaan. Kai sinulla kuitenkin on muistoja niistä ihanista tunteista, joita joskus olet kokenut? Anna itsellesi lupa olla jotain muuta kuin jäinen.
Itselläni on tällä hetkellä suuria suruja kaltaisesi ihmisen vuoksi, mutta en niitä vaihtaisi pois, koska en olisi koskaan saanut olla myös niin onnellinen kuin hänen kanssaan olen ollut.Ei tunnu, että on mitään uloskaivettavaa. Eikä enää mitään tukahdutettuakaan. Ykspuolinen juttu, josta kuvittelin vähän liikoja vaan, kunnes selvis, et se oli täysvedätys. Ei pitäis olla mikään kovin uus asia tässä maailmassa, sattuuhan niitä. Ja kyllä sen pitäis olla aivan loppuun asti kaluttu. Sen vuoksi kysynkin, kun haluais kokea jotakin tunteitakin vielä ja niidenkin puolesta tavallaan harmittaa, jotka haluis olla mun kanssa ja tiedän, että teen siinä niille vaan pettymyksen, vaikken halua. Enkä halua olla mikään jääkimpale, mutta kun ei vaan tule sitä oloa.
Tietysti mulla on muistoja ihanista tunteista, mut toisaalta ne oli vain mun omaa kuvitelmaa, enkä tiedä että mitä olis kokea aivan aidosti, ja niitä tavallaan kokoajan haluais, tai odottais et tulis tai olis, mut ei haluaminen auta siihen. Pettymys tavallaan taas oli aivan oikea tunne ja se on ainut aito tunne, mistä olen aivan täysin varma ollut. Enkä mä ikään ole kieltänyt olla olematta lämpimämpikin, olishan se mahtavaa kokea niin tietysti. - kestänyt
off-tila kirjoitti:
Siitä vanhasta jutusta on toipunut jo. Kävi vain niin, että tunteet paloi loppuun tai jäätyi tai sen jälkeen niitä ei ole ollut. Olen tehnyt kaikkea mukavaa tietysti ja nauttinutkin, ja vastakin teen varmasti. Ihastusten kanssakin on joutunut selvittelemään välejä, enkä hötkyilemässä mitään. Mut niistä yks on sitä mieltä, et jos vain olis enemmän yhdessä, niin jotenkin sen pitäis vaikuttaa siihen, että tunteet syvenis. Mutta ei mulla ole mitään halua edes kokeilla.
Mutta mitä sulla kesti olla tunteellisesti takas oma itses kokonaan? Tuliko ne takaisin, ja kauanko kesti?
Kuukausia, vuosia?
Missä ajassa vois kohtuudella odottaa, et vois alkaa tuntea jotakin. Kun tässä ei se edellinen juttu, eikä se nyt varsinaisesti mikään suhde edes ollutkaan koskaan, vaikuta. Oikeastaan ei siinä mielessä tarkoita suhteesta toipumista.
Ja ajan puolesta siitä on niin kauan, ettei se ole enää mikä aikakysymys.
Tuntuu, et jos mulla oli vaan joku tietty määrä tunteita, ja kun ne loppui, niin sit niitä ei enää ole mun elämään enempää. Tai sit pitää odotella vuosikymmeniä, mutta ei se voi pahastakaan erosta ottaa ihmisillä niin kauan.neljä vuotta ja oikeastaan vain pahentunut
- on mennyt ja
off-tila kirjoitti:
Siitä vanhasta jutusta on toipunut jo. Kävi vain niin, että tunteet paloi loppuun tai jäätyi tai sen jälkeen niitä ei ole ollut. Olen tehnyt kaikkea mukavaa tietysti ja nauttinutkin, ja vastakin teen varmasti. Ihastusten kanssakin on joutunut selvittelemään välejä, enkä hötkyilemässä mitään. Mut niistä yks on sitä mieltä, et jos vain olis enemmän yhdessä, niin jotenkin sen pitäis vaikuttaa siihen, että tunteet syvenis. Mutta ei mulla ole mitään halua edes kokeilla.
Mutta mitä sulla kesti olla tunteellisesti takas oma itses kokonaan? Tuliko ne takaisin, ja kauanko kesti?
Kuukausia, vuosia?
Missä ajassa vois kohtuudella odottaa, et vois alkaa tuntea jotakin. Kun tässä ei se edellinen juttu, eikä se nyt varsinaisesti mikään suhde edes ollutkaan koskaan, vaikuta. Oikeastaan ei siinä mielessä tarkoita suhteesta toipumista.
Ja ajan puolesta siitä on niin kauan, ettei se ole enää mikä aikakysymys.
Tuntuu, et jos mulla oli vaan joku tietty määrä tunteita, ja kun ne loppui, niin sit niitä ei enää ole mun elämään enempää. Tai sit pitää odotella vuosikymmeniä, mutta ei se voi pahastakaan erosta ottaa ihmisillä niin kauan.nyt alan olemaan melkein valmis tuntemaan aitoa kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Tähän kolmeen vuoteen on mahtunut lähes kaikkea mahdollista, masennusta, vihaa, inhoa, surua, epätoivoa, itkua, riitaa, vanhojen asioiden läpikäymistä uudelleen ja uudelleen... yhtenä päivänä päätin, että nämä ajatukset on saatava loppumaan, hankin korvalappustrereot ja kuuntelin niin lujaa musiikkia kaikkialla, että en kuullut/tuntenut omia ajatuksiani, paranemiseni lähti tästä... tuli uusia ajatuksia, harrastuksia, ihastuminen, pettymys, masennus, uusia ystäviä, ystävän menetys, toivoa, iloa, onnea, pettymys, masennus, itkua, surua, iloa, onnentunteita, ihastuminen, pettymys... Onnekseni ystäväni ovat jaksaneet aina tukea ja kuunnella toistuvia vuodatuksiani ja nujertaneet kanssani masennukseni ja saaneet ilon elämääni. Mutta kaiken kokemani jälkeen koen olevani vahvempi kuin koskaan ja valmiimpi rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan, kunhan rakastamisen kohde vain löytyy.
Jaksamista sinulle, tunteet tulevat kunhan aika on sinulle kypsä.
- elämä rampauttaa
Toivon ja luotan, että tunteeni nukkuvat elämäni loppuun asti. En halua tuntea yhtään mitään. En iloa enkä surua enkä mitään siitä väliltä, huumaa kaikkein vähiten. Elämä on kokolailla helpompaa. Kun yritän kaivella tähän johtaneita asioita, tunnen kovaa lamauttavaa kipua.
Elän päivän kerrallaan, koska pysyn järjissäni ja toimintakykyisenä. Vaihtoehdot ovat pelottavia. Olen tunne-holisti. - JJ.
No voi jessus. Yks tyyppi vähän pissitti sua, ja nyt sä esität jotain kylmää jääpuikkoa jonka kaikki tunteet hävisi muka sen yhden takia. Pettymysten kanssa täytyy vaan oppia elämään.
- sinä..
..voit tietää,mitä kauheuksia joku on kokenut,oikeasti.
- KittyLee
sinä.. kirjoitti:
..voit tietää,mitä kauheuksia joku on kokenut,oikeasti.
JJ:n kanssa samaa mieltä. Itsekeskeistä elämän asennetta ei pidä ruokkia. Aina löytyy joku toinen, jolla asiat on vielä huonommin. Leuka pystyyn ja kohti auringonlaskua =)
- ...
tunteitaan, ne vaan on. Ei rakkautta voi tilata. Se tulee sitten kun sen aika on. Jotkut täällä, kuten minä, kärvistelee onnettoman rakkautensa kanssa, ja toivoo ettei tuntisi niin, mutta sitäkin on tahdonvoimalla aika vaikea muuttaa. Minäkin elin vuosia ilman erityisiä tuntemuksia ja mielenliikahduksia. Ajattelin kai, että se on ihan normaalia, tai en ajatellut sitä kai lainkaan. Sitten meni jalat alta ja maailma pois radaltaan. Mun ei ollut tarkoitus rakastua. Tunne vain tuli, odottamatta, ja kaappasi pauloihinsa hyökyaallon lailla. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta heti kun tunne yhtään hellitti, sovimme ettei mennä yhtään pidemmälle. Olemme molemmat naimisissa. Nyt yritän unohtaa ja palata normaaliin mielentilaan, mutta täällä sitä on surffailtu jo kuukausia.
Älä siis suotta stressaa tunteistasi, kun et kuitenkaan voi vaikuttaa niihin. Tekoihin sen sijaan pystyy vaikuttamaan. Kannattaa antaa itselleen aikaa ja miettiä mistä asioista pitää ja mihin haluaa tässä maailmassa panostaa. Itselleen pitää olla hellä ja ymmärtäväinen, tehdä välillä jotain ihan vaan itseään varten. Ole rehellinen itsellesi ja omille tuntemuksillesi. Kukaan muukaan ei tee sitä puolestasi. Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta myös suvantovaiheita. Se on siis ihan normaalia :-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 996023
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804782Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv963035Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p282833Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262095Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191506Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3351067Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?851028Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚125970- 48774