arvatkaa mikä

Elämä imee paremmin ku hooveri...

Sydämesi tuntuu siltä, kuin se olisi rikki pohjia myöten, mutta sydämillä on mitä ihmeellisin kyky tervehtyä, jopa vasten tahtoamme.

Olet haaveeton? Et ole, sinä haluat vain talloa ja polkea haaveitasi, koska olet nyt vereslihalle revitty ja rikki. Pelkäät haaveilla, koska pelkäät sen johtavan vain pettymykseen ja tuskaan. Et usko siihen, että haaveesi voisivat koskaan toteutua ja mikä olisikaan katkerampaa kuin kaivata kaivata ja kaivata, koskaan saamatta?

Vihaat itseäsi? Sinä, joka olet niin suuren rakkauden arvoinen? Juuri siksihän vihoissasi itketkin: kuinka voisitkaan olla itkemättä, kun itsetuhosi keskellä jokin osa sinusta haluaisi vain rakkautta ja hyväksyntää, tietäen olevansa sen arvoinen.

Miksi elät? Koska olet itse niin valinnut, koska olet mitä ainutlaatuisin ja kaunein olento, jota ei maailmassa toista ole: elät, koska ilman sinua maailma olisi puutteellinen ja sinä monia elämän kauniita kokemuksia köyhempi. Sillä, sitähän elämä on: kaunista, huolimatta ajoittaisesta tuskaisuudestaan.

Raskaina aikoina elämälle hymyily on vaikeaa, sen tiedän. Mutta, jos aloittaisit vain siitä, että antaisit elämän hymyillä ensin sinulle, etkä tulkitsisi virnettä sen suupielissä halveksunnaksi tai juonitteluksi.

Elämä haluaa antaa meille kaiken, ei ottaa pois. Mitä me emme toisinaan vain tajua on, että joskus asiat tulevat eri aikaan kuin tahtoisimme, koska niin on lopulta kuitenkin parempi: elämä haluaa antaa meille kaikkein parhaimman, ei vain jotakin surkean ja hyvän välimaastosta.

Luota elämään, sinä olet virheetön helmi ja kaiken rakkauden arvoinen - SIKSI sinä olet olemassa.

Suudelma sinulle.