minä ja rakkauteni

Kerrompas tarinaani tänne, olisi kiva saada muitten näkemyksiä asiasta..

Eli siis 9 vuotta sitten kaikki alkoi, olin tuolloin 14 ja mies ( tuolloin poika) 16. Seurusteltiin reilut kaks vuotta. kaikki päätyi minun tyhmyyteeni, virheeseen jota kadun vieläkin. kokemattomuuteen, halusin siis kokeilla toista. Petin kerran, ja omatunto kolkutti niin järisyttävästi, pakko oli kertoa, mies murtui. siihen loppui seurustelu. Kumminki kaveerattiin samassa porukassa ja oltiin kun pari. Kerran kokeiltiin vajaa puol vuotta yhessä oloa, mutta sekin päätty, vuorostaan miehen tahdosta, ei kestänyt ajatusta menneestä.
Oltiin siis kummatkin toisillemme ensimmäiset. :)
Tämän jälkeen loppu kaveeraus ja alkoi ns seksi suhde jota kesti reippaat kaksi vuotta. Elin toivossa että jonakin päivänä saamme toisemme kokonaan ja lopullisesti..
Rakastuin kumminkin toiseen mieheen 2003. Silloin loppui tää ns seksi suhde siihen mieheen. Ja pian exäkin löysi naikkosen itselleen.
Kumminkin tämän suhteen myötä kun oli paljon vaikeuksia (minulla ja sen hetkisellä ainakin)ajauduttiin ajoittain viettämään yhteisiä hellyyden hetkiä ja menneiden muistelemisia, osittain seksiäkin. Eli siis kumpikin petimme sen hetkisiä kumppaneita..
Kaikki loppui minun tahdosta kun kuulin että miehen nainen odottaa lasta hänelle. Silloin lopulta sisimmässä tajusin että peli on pelattu. tiedon sain keväällä 2004. Ja se oli isku päin kasvoja, en onnitellut, en voinut. Tuntu kun kaikki olisi menetetty.
mutta vieläkin, vieläkin kaipaan suunnattomasti häntä. Toissa päiväni pitkästä aikaan otin yhteyttä synttärionnittelu viestin laitoin. -tahdoin että hän tietää olevan ajatuksissani vieläkin.

Näämme harvakseltaan vieläkin yhteisten tuttujen johdosta. Ja aina viiltää niin syvältä nähdä hänet uuden naisensa kanssa. vaikka olen tietenkin onnellinen hänen puolestaan että hänellä menee hyvin. :)

Voimia kaikille tunteiden kanssa tappeleville. ja hauskaa Joulun odotusta