yli sadankilon...

Ei tarvitse luopua mukavasta mässyttämisestä. Sitä tehdään vaan harvemmin ja keveämmillä herkuilla. Jos alottaisit pienillä muutoksilla. Lisäät herkkuhedelmiä, jätät pari ylimäärästä välipalaa pois. Olen kuullut tuosta kirjasta. Se voi olla ihan hyvä, olen ainakin ymmärtänyt että Phil ei syyttele tai piiskuroi. Hiljaa hyvää tulee ja ajan kanssa :) Tsemppiä!

Sama minulla, yritän ja yritän psyykata.
Me teemme sen vielä.
Paha olla näin pullea, mieli maassa.

Heips!

Aloittaminen on todella vaikeaa, sohvalta nousu ja ihanan suklaan mässääminen otta oikeasti koville.
Itse aloitin pienillä liikuntamäärillä, eka viikon vain vartin kävelyitä hiljaa (enempäää en jaksanutkaan, siinäkin tuli KUUMA, tokalla viikolla venytin aikaa 20 min ja nyt kahdeksannella viikolla kipitän reippaita tunnin- puolentoista rivakoita kävelylenkkejä askelmittari vyötäröllä.

Enkä kaksi kuukautta sitten olisi uskonut, että sanon näin, mutta joka päivä tekee mieli ulos.
Mieli on paljon iloisempi, olo parempi eikä sohvalla makoilu olekaan neää niin kivaa. Kaikki kahdenkolmen tunnin iltaunet on vaihtuneet puolen tunnin- tunnin iltakävelyyn.

Vyötäröltä on kävelyn myötä hävinnyt jo -16 cm ja noudatan kyllä Paikkareitten ohjelmaa kotona.
Kiloja tippuu noin kilon vikkovauhtia, en vain koskaan jaksa muistaa että kuukaustisten aikana paino pomppaa ylöspäin.

Älä psyykkaa vaan päätä että laihdut ja menet ulos, lähteminen on se vaikein osio.

Ei tarvitse olla hienoja kamppeita lähteäkseen kävelylle; kamojen ostaminen tulee siinä vaiheessa kun laihtuu niin paljon, ettei vanhoissa voi enää mennä ulos;-). Jos aiot kävelä, muista kuitenkin hyvät kengät, niinhin kannattaa vähän satsata, muuten kävelyinto loppuu.

Mieleni tekisi jo kokeilla juoksua, mutten uskalla vielä sillä tiedän olevani siihen homaan vielä liian painava. Juoksun/hölkän aika tulee sitten, kun painoa on hävinnyt -20kg (enkä ole juosuut varmaan viiteentoista vuoteen...;-)