Ei ole meikäläinen vielä pitälle päässyt laiharissa. Mulla ottaa aina eniten aikaa se psyykkausvaihe ennen todellista liikkumisen ja ruokailun tarkistamista laihdutusmielessä. Tällä kertaa hankin Dr Phillin kirjan painonpudotushaaste. Onko muilla kokemusta tästä korkeakirjallisuudesta? Olen lueskellut kirjan alkuosaa... Tuntuu hurjalta luopua kaikesta mukavasta mässyttämisestä...
yli sadankilon...
kilokas
4692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tarvitse luopua mukavasta mässyttämisestä. Sitä tehdään vaan harvemmin ja keveämmillä herkuilla. Jos alottaisit pienillä muutoksilla. Lisäät herkkuhedelmiä, jätät pari ylimäärästä välipalaa pois. Olen kuullut tuosta kirjasta. Se voi olla ihan hyvä, olen ainakin ymmärtänyt että Phil ei syyttele tai piiskuroi. Hiljaa hyvää tulee ja ajan kanssa :) Tsemppiä!
Sama minulla, yritän ja yritän psyykata.
Me teemme sen vielä.
Paha olla näin pullea, mieli maassa.
Heips!
Aloittaminen on todella vaikeaa, sohvalta nousu ja ihanan suklaan mässääminen otta oikeasti koville.
Itse aloitin pienillä liikuntamäärillä, eka viikon vain vartin kävelyitä hiljaa (enempäää en jaksanutkaan, siinäkin tuli KUUMA, tokalla viikolla venytin aikaa 20 min ja nyt kahdeksannella viikolla kipitän reippaita tunnin- puolentoista rivakoita kävelylenkkejä askelmittari vyötäröllä.
Enkä kaksi kuukautta sitten olisi uskonut, että sanon näin, mutta joka päivä tekee mieli ulos.
Mieli on paljon iloisempi, olo parempi eikä sohvalla makoilu olekaan neää niin kivaa. Kaikki kahdenkolmen tunnin iltaunet on vaihtuneet puolen tunnin- tunnin iltakävelyyn.
Vyötäröltä on kävelyn myötä hävinnyt jo -16 cm ja noudatan kyllä Paikkareitten ohjelmaa kotona.
Kiloja tippuu noin kilon vikkovauhtia, en vain koskaan jaksa muistaa että kuukaustisten aikana paino pomppaa ylöspäin.
Älä psyykkaa vaan päätä että laihdut ja menet ulos, lähteminen on se vaikein osio.
Ei tarvitse olla hienoja kamppeita lähteäkseen kävelylle; kamojen ostaminen tulee siinä vaiheessa kun laihtuu niin paljon, ettei vanhoissa voi enää mennä ulos;-). Jos aiot kävelä, muista kuitenkin hyvät kengät, niinhin kannattaa vähän satsata, muuten kävelyinto loppuu.
Mieleni tekisi jo kokeilla juoksua, mutten uskalla vielä sillä tiedän olevani siihen homaan vielä liian painava. Juoksun/hölkän aika tulee sitten, kun painoa on hävinnyt -20kg (enkä ole juosuut varmaan viiteentoista vuoteen...;-)
Niin justiin, niin se menee, että liikkeellelähtö on se vaikein. Olen miettinyt päivä toisensa perään, että saisinpa itseni tuonne pimeään kävelylle edes puoleksi tunniksi per päivä. Siis sen normaalin lisäksi mitä muutenkin päivittäin liikkuu. On vaan ollu mukamas (ja joskus oikeastkin) aina jotain muuta mitä pitää tehdä. Ja sitten, tietysti heitin sen sopivan kokoisen sadeasun pois, mihin mahtuisin näissä mitoissa sisään...
No joo, tää on pelkkää nurinaa ja itsevoivotusta kun en ole saanut aikaiseksi. Nyt lupaan, että ensi viikolla irrotan itsestäni enemmän irti... Joo, niin teen! Eiks joo!!