anopeista,

53 v on minun anoppini. Tänään mitätöi koko vanhemmuutemme (erityisesti minun) ja meinasi käydä mieheeni kiinni kun sanoi vastaan.

Minusta taas tuntuu, että anopin iällä ei ole mitään merkitystä siihen onko ikävä anoppi vaiko ei.
Luulen myös, että miniälläkin on osaa siihen onko anoppi ikävä vaiko ei. Ihmissuhteestahan siinä on kysymys ja siihen tarvitan aina vähintään kaksi, että ongelmia syntyy.
Itse olen mitä kmmottavin anoppi miniäni mielestä, hän ei voi sietää minua ollenkaan. Syytä siihen en ole vielä saanut selville, koska hän ei suostu asioista puhumaan kanssani.
Itse epäilen syyksi miniäni uskomatoman omistushaluisen ja mustasukkaisen luonteen, koska mitään tuollaista mitä sanotaan asioihn puuttumiseksi, en ole koskaan harrastanut.
Ovat saaneet elää niinkuin ovat parhaaksi katsoneet ja ohjeitaen ole mennyt antamaan.

Itselläni miniänä on erinomaiset suhteet anoppiin.

on yli 80 ja aivan ihana ihminen, ollut aina! Yhtä rakas minulle kuin oma äitini. En usko että se iästä kiinni on.

kun olet täyttänyt 70.
Minä sitä lähentelen, enkä tiedä mihin viimeiset 20 vuotta ovat hurahtaneet.
Eipä kannattaisi ylimielisesti syyllistää toisia. Minä esim. olen tuntenut miniäni vähän yli viisikymppisestä, eikä suhteemme siitä miksikään ole muuttunut. Normaalit välit meillä ovat aina olleet ja ovat edelleenkin.

Olen vapaaehtoisena työntekijänä vanhusten parissa, ja voin kyllä sanoa iällä ei ole mitään tekemistä LUONTEEN kanssa.

Ikä kuvastuu enemmän siihen, miten ihminen sijoittaa itsensä yhteiskuntaan. (Arvomaailma ja elämän kokemus)

Luonteina, iästä huolimatta, ihmiset ovat samankaltaisia. Psykologia ehkä voi jakaa ihmisluonteita joihinkin ryhmiin.

Itse tunsin vain yhden mummun ikävuosinaan 58 -75 vuotta. Mummu oli 75 v. kuollessaan, minä 1- 17 v. mummullinen. Mummu oli hyvä ja viisasihminen. Hänestä tuli ”Anoppi” 47vuotiaana.

Äitini tunsin ikävuosinani 1 -55 vuotta. Äiti oli 84 vuotta kuollessaan, aivan erilainen mummu. Äitini omisti kuolemaansa asti kaikki lapsensa. Hänestä tuli anoppi 44 vuotiaana. Erotti vanhemman sisareni ja vanhimman poikansa puolisoistaan.
Pyrki täysillä päättämään ja määräämään kaiken lastensa elämässä.

Mielipiteeni perustuu omiin tulkintoihini ja kanssa elämiseen, vielä nyt 58 vuotiaana olen äidistäni samaa mieltä.

Kyllä uskomus jonkun sukulaissuhteen tai ikäluokan olevan määrätynlainen osoittaa henkilöstä itsestään köyhyyttä ja suoranaista tyhmyyttä.

Ai niin uskotko tosissasi kaikkien tyttövauvojen olevan samanlaisia? Tietysti sitten, myös kaikki poikavauvat ovat samanlaisia.

Mihinkä ihan täsmällisesti uskosi perustat?
Onko olemassa joku anoppi kaste tai hautomo, ihmisten yhden mukaistamiseksi, sekö alkaa toimia jonkun iän saavutettua?
Anoppi 50- vuotiaasta.

anoppini tarkkaa ikää...50 ja 60 välissä. Lähempänä 60, veikkaisin...

Ensimmäiseen anoppiini tutustuessani olin 16v ja hän 52. Olimme tekemisissä koko avioliittoni ajan eli reilu 20 vuotta. Hän oli ihan alusta saakka hirveän vaikea ja ilkeä minua kohtaan.

Nykyinen anoppini on samaa ikäpolvea, mutta ihan erilainen.

Ensimmäisessä liitossani ajattelin anopin ilkeilyn johtuvan mustasukkaisuudesta koska hänellä oli vain tämä yksi poika. Tämä nykyinen mieheni on myös ainoa poika, mutta ei hänen äidilään ole tarvetta silti pistää kokoajan kapuloita rattaisiin tai keksiä ilkelyjä.

Ei se ikää varmaankaan katso, miten suhtautuu miniään. Ehkä siellä taustalla on omia henkilökohtaisia ongelmia, katkeruutta, kyvyttömyyttä kanssakäymiseen vähän kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa. Myös hoitamaton ja voimakkaasti oireileva menopaussi on sellainen, joka saattaa tehdä ihmisestä aika hirveän.
Miniä voi olla se "turvallinen" kohde, jota kiusata ja kun alkuun pääsee ei osaa lopettaa, oma vihan tunne ruokkii vain itseään.
Vävypoikia voi olla vaikeampi ruveta rassaamaan, koska miehet osaavat pitää paremmin puoliaan "ilkeitä akkoja vastaan", kiusaaminen saattaa lopahtaa jo alkuunsa.

Itsekin saatan olla anopin asemassa koska tahansa, minulla on yksi poika. Minulla ei tulisi mieleenkään tunkea poikani elämää hämmentämään tai hakemaan huomiota kiukkuamalla.
Fiksut ihmiset osaavat käyttäytyä ja minä ainakin olen sellainen.