Minulla on täällä pieni kysymys ja tahtoisin kommentteja ja kokemuksia muilta, mahd vastaavassa tilanteessa olevilta/olleilta!
Nimittäin, meille tulee ensimmäinen vauva näillä näkymin elokuussa. Odotamme uutta tulokasta innolla, MUTTA: miehelläni on sellainen työ, jonka mukana joudumme muuttamaan heti loppusyksystä aivan toiselle paikkakunnalle (n.350km päähän). En tunne kyseisestä kaupungista ketään, eikä meistä kumpikaan ole siellä juuri edes vieraillut. Sukulaiset, ystävät, kaikki jäävät kotipaikkakunnallemme.
Ja vielä se perheen uusi tulokas... Hänen kanssaan kun on varmasti monenlaista uutta oppimista ja totuttelemista... Ja sitten uudet neuvolat, asunnot... Mutta haluan pitää perheen kasassa, en voi päästää miestä yksin reissuun.
Kertokaa kokemuksia? Onko helppoa sopeutua? Onko tilanne lapsen kannalta mielestänne hyvä vai huono? Riutuuko parisuhde, kun joutuu tukeutumaan ainoastaan toiseen uudella paikkakunnalla?
Nimittäin, meille tulee ensimmäinen vauva näillä näkymin elokuussa. Odotamme uutta tulokasta innolla, MUTTA: miehelläni on sellainen työ, jonka mukana joudumme muuttamaan heti loppusyksystä aivan toiselle paikkakunnalle (n.350km päähän). En tunne kyseisestä kaupungista ketään, eikä meistä kumpikaan ole siellä juuri edes vieraillut. Sukulaiset, ystävät, kaikki jäävät kotipaikkakunnallemme.
Ja vielä se perheen uusi tulokas... Hänen kanssaan kun on varmasti monenlaista uutta oppimista ja totuttelemista... Ja sitten uudet neuvolat, asunnot... Mutta haluan pitää perheen kasassa, en voi päästää miestä yksin reissuun.
Kertokaa kokemuksia? Onko helppoa sopeutua? Onko tilanne lapsen kannalta mielestänne hyvä vai huono? Riutuuko parisuhde, kun joutuu tukeutumaan ainoastaan toiseen uudella paikkakunnalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastasyntyneen kanssa on helppo muuttaa. Todennäköisesti tutustut uudella paikkakunnalla vauvaperheisiin ja saat nopeasti uusia ystäviä. Neuvolat on yhtä kivoja kaikkialla Suomessa ja siellä järjestetään ryhmätapaamisia perheille joille on syntynyt ensimmäinen vauva. Jos ei järjestetä voit toivoa sellaisia tapaamisia. Aluksi ei välttämättä kaipaakaan seuraa, uppoutuu vaan niin täysin vauvanhoitoon. 350 kilometriä ei ole matka eikä mikään ja yhden lapsen kanssa on helppo liikkua. Nettiyhteydet pelaavat ja kännykät on olemassa, niin että rohkeasti liikkeelle vaan!
Vauvan kanssa on myös helppo tutustua toisiin vauva/pikkulapsiperheisiin. Ja kun lapsi kasvaa, niin hiekkalaatikon reunalla saa uusia tuttavia joko kotipihalla tai leikkipuistossa. Seurakunnat kaikkialla järjestävät erilaisia äiti-lapsi -kerhoja. On myös muita monenlaisia kerhoa ja piirejä, joissa tutustuu ja saa ystäviä. Menet vain rohkeasti mukaan ja olet oma itsesi.
Synnyttämistä uudessa paikassa ei kannata pelätä, hoito on samantasoista kaikkialla.
Isomman lapsen, koululaisen, murkkuikäisen, kanssa on vaikeampi tutustua muihin lapsiperheisiin, kun ei samanlaista heikkalaatikko-elämää enää ole..
Onnea tulevaan iloiseen perhetapahtumaan! Kaikki sujuu varmasti hyvin kunhan avoimin silmin ja mielin otat kaiken vastaan mitä eteen tulee, sekä positiiviset että negatiiviset asiat! Itse muutimme uhmaikäisen ja pari viikkoisen vauvan kanssa paikkakuntaa. Vaikka itse olen enemmän hiljaisempi kuin suuna-päänä oleva, aina löytyi seuraa samanlaisessa tilanteessa olevista, leikkipuistossa, neuvolassa yms. Kunhan itse kulkee avoimin mielin, eikä hautaudu sinne kotioloihin! Ja muista että muutakin elämää on olemassa kuin mies, vauva ja koti! Itse olen huomannut miten tärkeää on "oman elämän" ylläpito perhe-elämän ohella, eikä se taatusti ole mitään pois muulta perheeltä! Päinvastoin. Onnea tulevaan!
Heippa!
Itse muutin 200km:n päähän toiseen kaupunkiin lapseni kanssa, kun hän oli hieman vajaa kolme kuukautinen. Uuden kaupungin alueella muutimme uudestaan hänen täytettyään vuoden. Molemmat muutot ovat sujuneet hyvin ja lapsi tottunut nopeasti. Kun äiti sopeutuu, lapsikin sopeutuu... Innolla vaan uuteen paikkaan! :)