Hankalista asioista sinkun elämässä ja niiden mahdollisista ratkaisumalleista.
Sunnuntaiaamun kurja ja nuhjuinen olo, alakulo.
--> lähden lenkille / uimaan / näyteikkunaostoksille / kaupoille silloin kun ne ovat auki, vaikka vain ruokaostoksille / asuntonäyttelyihin, kysyn kaveria seuraksi enkä masennu, vaikka joutuisinkin lähtemään liikkeelle yksin.
Viikonloppu ilman ohjelmaa, tylsää.
--> Teen suursiivon, kokkaan kerrankin ruokaa, rentoudun, luen kirjaa ja selaan hömppälehtiä, katalogeja ja katselen tv:tä, kirjoitan päiväkirjaa ja runoja, liimailen valokuvia ja käväisen tällä palstalla. Haaveilen.
Yksinäisyys, kokemus siitä, että on yksin tässä maailmassa vailla sitä tärkeintä, puolisoa, peiliä, tukea, omaa "osakeyhtiötä". Lohduttomuus.
--> ...?
Sunnuntaiaamun kurja ja nuhjuinen olo, alakulo.
--> lähden lenkille / uimaan / näyteikkunaostoksille / kaupoille silloin kun ne ovat auki, vaikka vain ruokaostoksille / asuntonäyttelyihin, kysyn kaveria seuraksi enkä masennu, vaikka joutuisinkin lähtemään liikkeelle yksin.
Viikonloppu ilman ohjelmaa, tylsää.
--> Teen suursiivon, kokkaan kerrankin ruokaa, rentoudun, luen kirjaa ja selaan hömppälehtiä, katalogeja ja katselen tv:tä, kirjoitan päiväkirjaa ja runoja, liimailen valokuvia ja käväisen tällä palstalla. Haaveilen.
Yksinäisyys, kokemus siitä, että on yksin tässä maailmassa vailla sitä tärkeintä, puolisoa, peiliä, tukea, omaa "osakeyhtiötä". Lohduttomuus.
--> ...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihmisten ilmoilla, kauppaankin menen heti aamusta tai vähän ennen sulkemisaikaa kun en kestä nähdä muita ihmisiä
Kävisikö tuohon 3. kohtaan ratkaisuksi usko? Silloin ei tuollaista yksinäisyyden ja lohduttomuuden tunnetta pääse tulemaan.
3# pysyvää ratkaisua ei varmaan ole. Muu kuin se että löytää sen kumppanin :/ jos sattuu olemaan erityisen eläinrakas niin jotkut siitä kai jotain korviketta saa.
Sitä tunnetta ei poista mikään se löytää aina uuden ajan hypätä mieleen kummittelemaan. Juuri silloin kun on liian rauhallista ja huomiota ei vie mikään muu. Usein sen vaan antaa olla ja jäytää. Sillä on kaksi puolta, toinen tuottaa kummaa mielihyvää, toinen ahdistusta.
juu lukeminen, kirjoittaminen, haaveilu. tuttua.
silloin kun oikein ahdistaa, niin ei voi jäädä paikalleen. On pakko lähteä jonnekin vaan katselemaan jotain. Pällistelemään ihmisiä, kun kaikki ovat matkalla jonnekin, harva on yksin, kukaan ei ole paikallaan.
En usko että uskolla on mitään syytä tuoda helpotusta tähän asiaan. En kaipaa lisää haamuja jolle kuiskutella, jotain ihan muuta.
Sinkkuuteen on vain yksi lääke mikä tepsii (jos ei lueta parisuhdetta tai irtopanoja). Alkoholi.
hankalista asioista:
Matti - tulee liian nopeasti
Jussi - kyyläävä vaimo kotona, ei pääse usein
Esko - lupsahtelee vanhuuttaan, hankkinut viagraa
Petri - tautinen
Jori - juo liikaa
Hankalia asioita tämän sinkun elämässä:
Raha ei tunnu riittävän kun perustarpeisiin.
Kukaan ei ulkoiluta koiraa jos itse on sairaana/hängooverissa
Kukaan ei elvytä/soita apua jos saat pähkinöistä allergisen kohtauksen tai kupsahdat jakkaralta lampunvaihdon yhteydessä takaraivollesi
Lakanoita hankala taitella siististi
Patterit aina lopussa intiimihierontalaitteista
Viikonloput ahistaa kun ei ketään jolle purkaa ajatuksiaan sanamuodossa. Aina ei voi äidillekään soittaa, ainoat ystävät perheellisiä ja "aina niin kiireisiä" puhumaan syvällisemmin..
Väkijoukot ahdistavat kun ei ole ketään johon "tukeutua" ruuhkassa, pahimmassa tapauksessa litistyt vieraan ihmisen kylkeen ja saat kärsiä epämiellyttävistä seksuaalisviritteisistä ehdotuksista.
Keikoille en enää tohdi uskaltaa lähteä, enkä jouluostoksille isoihin kauppoihin.
Sukulaisjuhliin ym partyihin ei ole avecia.
Nämä on mulle ihan oikeita ongelmia,
ei vain sinkkuuden huonoja puolia. Ratkaisuehdotuksia otetaan vastaan.
eipä se kumppani ole koskaan ollut tae loisteliaasta elämästä(oma havainto).keltään tuskin voi odottaa viihdyttämistä 24/7 .nuo listaamasi asiat ovat kuivaa rutiinia joka tapauksessa.elämän tylsyys tulee esiin ennemmin tai myöhemmin oli yksin tai ei.yksinoleminen on puhdas taitolaji,mielikuvitus rajana.tylsää on siltikin toisinaan,turhaa kumminkin jäädä tilanteeseen rypemään.
"loisteliasta elämää", vaan ihan tavallista arkea ja normaalin perhe-elämän pyörittämistä. En koe elämääni tylsäksi vaan joltain osin tyhjäksi. Ystäviä on juu, kavereitakin joo-o, työkaverit vielä päälle ja pari tuttua harrastusista. Heitä voi pyytää mihin tahansa menoihin ja yleensä aina seuraa löytyy. Mutta mutta - se elämänkumppani, "yhtiökumppani" :) se, jonka kanssa pohditaan niitä yhteisiä juttuja, yhteisiä etuja, yhteisiä iloja ja harmituksia.
En kaipaa viihdyttämistä, kaipaan sisältöä.
Makaa "paskassasi" niin kauan että kyllästyt.