Itsenäisyyspäivä mokusuhteessa?

Minun tanskalainen mieheni arvostaa Suomen historiaa ja suomalaisuutta yleensä. Hän on vilpittömästi kiinnostunut ja ahminutkin kirjallisuutta jo siinä määrin että on asiaan paremmin perehtynyt kuin minä itse historian tunneilla..

Hän myös ymmärtää että haluan lapseni kasvavan Suomessa, sanoi olevansa valmis villin nuoruutemme jälkeen muuttamaan Suomeen ja kaasvattamaan lapset täällä.

Niin ja itsenäisyyspäivästä, minun mielestä oli niin suloista, viime vuonna hän oli merkinnyt Suomen itsenäisyyspäivän kalenteriin ja onnitteli itsenäisyyden johdosta. Minusta se tuntui vähän ehkä omituiseltakin ottaa itsenäisyyspäivän onnittelu vastaa... mutta hieno asiahan se meille suomalaisille on, ei kaikissa maissa vietetä itsenäisyyspäivää! Mutta kaiken kaikkiaan, ihana ele mieheltäni, hän halusi osoittaa että arvostaa minun kulttuuriani ja sen historiaa.

Meillä itsenäisyyspäivää vietetään hyvin perinteisesti, esimerkiksi tänä vuonna aiotaan aamulla ulkoilla, tehdä päivällä hyvää ruokaa koko perheen kanssa, illalla poltetaan kynttilöitä ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton seuranta on tv:stä on jonkin lainen "pakko" - ainakin sivusilmällä.

Venäläinen vaimoni, joka työskentelee markkinointipäällikkönä nauttii myös yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä ja ylimääräisestä ajasta poikiemme kanssa, aivan kuten minäkin.

Yksi lievä tabu meillä kuitenkin on, en nimittäin korosta itsenäisyyspäivänä maamme ja Venäjän käymiä sotia - vaimoni tietää historian tosiasiat, mutta aiheen nostaminen keskusteluun saa hänet aina hieman surulliseksi. Tässä mielessä pyrin siis olemaan hienotunteinen vaimoani kohtaan - myös pojillemme asia on arka, vaikka he eivät vielä täysin asiaa edes ymmärrä!

Hmm viime itsenäisyyspäivänä mies oli töissä, itselläni oli joku omituinen kurkku kipu ja menin äidin kanssa päivystykseen jonottamaan (äidillä taisi olla silloin joku oma syy tuskin se muuten olisi tullut) Katsoin odotus huoneen televisiosta Tuntemattoman sotilaan (Lainen ohjaus tietysti, se paras, mustavalkoinen). Pyrin välttämään linnanjuhlien katselua. Muuta en muista... pitää nyt tänä kertana ryhdistäytyä ja pistää, vaikka kynttilöitä työpöydälle kun töissä sitä kuitenkin täytyy olla. Mies varmasti ymmärtää itsenäisyyden päälle... Onhan Bangladeshissakin jouduttu taistelemaan itsenäisyyden vuoksi tosin eivät näytä juhlivan omaa itsenäisyys päiväänsä erityisemmin eikä näistä niin puhuta... paitsi joskus miehen kanssa .

Vietämme itsenäisyyspäivää samalla tavalla kuin aikoinani vanhempieni kanssa vielä kotona asuessani oli tapana. Eli ilman mitään sen kummempia traditioita. Tanssit pitää tietysti TV:stä katsoa, mutta muuten päivä on kuten mikä tahansa pyhäpäivä. Mies myös ymmärtää itsenäisyyspäivän merkityksen ja kunnioittaa sitä. Eli hiljaisella kunnioituksella ilman turhan äänekästä paatosta :)

Eihän Suomen historia ja itsenäisyys nyt mitenkään ainutkertainen maailmanhistoriassa ole.

Toki minä noin muuten arvostan itsenäisyyttä ja veteraaneja. Turha paatos on kuitenkin pahasta.

Itsenäisyyspäivänä katsellaan vaimon kanssa linnanjuhlia TV:stä ja yöksi pitää mennä töihin. Maailma kun ei pysähdy pyhäpäivänäkään.

itsenäisyyspäivää hiljaisuudella ja mieheni lukee mulle koraania.

kuin oman maansa itsenäisyyspäivään.

Sytyttämällä ikkunoille kaksi kynttilää, katsomalla linnanjuhlia ja käymällä juhlapäivällisellä vanhempieni luona. Pukeudumme myös vähän arkea juhlallisemmin, että juhla tosiaan erottuu arjesta. :o) Ja suhtaudun kunnioituksella, kiitollisuudella ja ylpeydellä Suomen itsenäisyyteen.

Illalla laitetaan ikkunalle kynttilät ja myöskin pihalle tulet palamaan.Katsotaan historia aiheisia dokumentteja ja kuunnellaan isänmaallista musiikkia.Samalla vaimoni oppii lisää historiastamme.Hän on oppinut sanat moneen marssiin,kuten Sillanpään marssi,Jääkärimarssi mikä on minun mieli marssini.Oi kallis kotimaa Suomi sulo pohjola ei löydy maata sen rakkaanpaa.Tuota hän joskus hyräilee.Sellaista meillä.

ja maailman tilannetta seuraavana yksilönä arvostaa Suomea ja sen veteraaneja. Hän kunnioittaa saavutuksiamme suuresti. Meillä pukeudutaan hyvin, tehdään ruokaa ja poltetaan sinivalkoisia kynttilöitä.

... on minut ja vaimoni kutsuttu. Emme asu Suomessa, mutta aina itsenäisyyspaivänä paikalinen Suomen pääkonsuli järjestää vastaanoton suomalaisyhteisölle ja heidän puolisoilleen ja muille Suomen ystäville.

Kunnioittaen ja arvostuksella suhtautuu Venäjällä syntynyt vaimoni itsenäisyyspäivään. Arvostaa asiaa yhtäpaljon kuin minäkin. Arvostaa myös suomalaisia veteraaneja siinä missä minäkin. Onhan hän Suomalainenkin (Suomen kansalaisuus, suomen kieli ja suomalaiset geenit).

Turkkilaisen ukon kera. Pannaan paisti uuniin eli syödään hyvin. Käydään saunassa koko perhe. Illalla otetaan pienet irish coffeet, poltellaan kynttilöitä ja rentoudutaan.

itsenäisyydellä?Ei ole omaa rahhaa ei päätösvaltaa.Itsenäisyys on menetetty joten surujuhlaa vois viettää.

Meillä vietettiin varmaan aika samalla tavalla kuin täysin suomalaisissakin perheissä.

Kokkasimmen vähän tavalista parempaa sapuskaa, sytytimme kynttilät ikkunalle ja kävimme viemässä isoisäni (sodat käynyt) haudalle kukkia ja kynttilän.

Katsoin telkkarista myös sotilas paraatin, jota vaimonikin tuli katsomaan silloin, kun siellä oli panssareita. Jostakin kumman syystä hänellä on suurena haaveena päästä joskus ajamaan tankilla :-) Jotenkin minä sen vielä toteutan...

Illalla katselimme yhdessä syrjäsilmällä linnan juhlia.

Arvostamme molemmat Suomen itsenäisyyttä ja esi-isieni uhrauksia. Vaimoni kotimaa on ollut itsenäinen vasta vuodesta 1946, joten sielläkin asiaa osataan arvostaa, eikä sitä pidetä itsestään selvänä asiana.

Meni niin että Tuntematon Sotilas kuului toki vakiohjelmistoon (sattuu olemaan lempielokuvani) ja syötiin yhdessä vähän "fiinimpi" illallinen, ja televisiosta tulleita ohjelmia katseltiin ja kerroin sitten hieman Suomen historiasta miehelle. Pöydässä oli sinivalkoiset kynttilät jotka on kuuluneet minun itsenäisyyspäivääni pienestä pitäen, eli aika samalla lailla päivä meni miten meillä lapsuudessakin mennyt.

Tänä vuonna olin itse sairaalassa ja mies kotimaassaan matkalla joten sen kummemmin sitä ei juhlittu. Paitsi tokihan mä sen Tuntemattoman katsoin, ilman sitä ei ole itsenäisyyspäivää minulle :)

Seuraavana vuonna yritän kutsua isäni ja veljeni illalliselle kun tänä vuonna se ei ollut mahdollinen.