Tätä yksikertaista totuutta ei pikkusieluiset, kaavoihinsa kangistuneet moralistit voi mitenkään ymmärtää! Heille "rakkaus" merkitsee omistamista, toinen ihminen on hänen yksityisomaisuutta. Tiedoksi heille, rakkaus ei kysy lupaa eikä pyytele anteeksi! Se tulee elämään salaman lailla, yllätyksenä ja pyytämättä mutta yhtäkaikki, se on menoa. Tunteitaan vastaan voi yrittää turhaan taistella. Lopputulos on aina sama sillä rakkaus on niin väkevä voima ettei joku vihkisormus ole siinä esteenä.
Ihminen voi rakastaa kahta yhtäaikaa
Itse kokenut
151868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä ainakin rakastan kahta, jopa viittä yhtäaikaa.
Vaimoani, lapsiani ja tietenkin ITSEÄNI!
Ei tainnut tuo itse kokenut tarkoittaa sillä toisella isiä tai ihteään...
Mutta näinhän se on että kulttuurissamme (tavat, uskonto, lait ym) ei paljon ole tunteita lakiin kirjattu ja se mitä käytönnössä elämässään toteuttaa tai on valmis vastaanottamaan on jo ihan eri juttu.
Uskottomuutta paheksutaan yleisesti, koska se riitelee em. juttujen kanssa. Sotkua tuppa syntymään kun normeja rikotaan. Itse rakastan kahta miestä ja vain toinen on aviomieheni. Suhde toiseen on platoninen (kuulostanee äklöltä jonkun mielestä) ystävyyssuhde, mutta jos hän kysyisi rakastanko häntä sanoisin että kyllä.
Enämmittä puheitta voin eläytyä itse kokeneen kirjoitukseen ja uskon että kahta voi rakastaa...
...syntymään, kun loukkaa toista. Siinä ei sinun normeillasi ole mitään tekemistä.
Ei vaikka oltaisiin naimisissa tai avoliitossa. Hiljainen hyväksyntä on parasta, varsinkin jos on lapsia. Ei perhettä pidä rikkoa turhantakia.
Väkivaltaisuus, alkoholismi, mielenvikaisuus jne. siinä hyviä syitä että erotaan. Niistä kärsivät lapsetkin!
...mutta kunnioittaa pitäisi voida.
Tuo 'toista ei voi omistaa' on just niin tyypillinen itsekeskeisen pikkunilkin veruke.
Jos se ruoho siellä aidan takana kerran on niin vihreää, niin sanoo sitten nykyiselleen, että adios, miekä lähtee nyt. Eikä pidä spelejään selän takana.
eli sinä tietysti hyväksyt myös sen, että puolisosi rakastaa sinun lisäksesi jotakin toista?
Tärkeää on ajatella näitä asioita... Jos minä rakastan kumppaniani, niin ei se suinkaan tarkoita sitä, ettei kukaan muu voisi rakastaa. Ja jos joku muu rakastaa häntä, niin onko se paha asia? Onko rakkaus paha? Enkö ole paaaaljon itsekkäämpi, sanoessani "kukaan muu ei saa rakastaa sinua (etkä sinä ketään muuta kuin minua)" kuin jos sanon "jos joku muu rakastaa sinua, niin "good for you"?
silloin kun miehesi menee peiton alle jonkun tosen naisen kanssa,vielä silloin sanot "jos joku muu rakastaa sinua, niin "good for you"?
miksi mieheni menisi jonkun toisen kanssa peiton alle, ellei se olisi "good for him"? Näinhän se menee.
Olen samaa mieltä. Kyllä rakkautta riittää useammalle ihmiselle samaan aikaan! Eri asia on, millaista se rakkaus on (platonista, intohimoista, kumppanuutta jne.) ja miten sitä rakkauttaan näyttää.
Ei rakkaus ja rakastaminen ole sama asia kuin seksi niin kuin joskus tällä palstalla tuntuu olevan!
On kyse valinnoista. Jos on valinnut parisuhteen ja kumppanikseen rakkaan, olisi tätä rakkautta vaalittava ensisijaisesti,vaikka muitakin rakkauksia / ihastuksia voi tulla ja mennä.
Tärkeintä on toisten ihmisten ja itsensä kunnioittaminen niin rakkausasioissa kuin muissakin. Omaa puolisoa ei pitäisi pettää seksisuhteella toiseen rakkauteen, jos se vahingoittaa puolisoa.
Mutta kumpi loukkaa enemmän: romanttisen rakkauden tunteet kolmatta kohtaan vai pettäminen eli seksin harrastaminen kolmannen kanssa? Pahin on varmaankin näiden yhdistelmä.
Mutta vaikeaa se välillä on nykymaailmassa, kun ihmisiä on niin paljon ja valinnan mahdollisuuksia niin paljon. helposti miettii, millaista olisi uuden kumppanin kanssa, muttei halua jättää entistäkään. Mutta: Kaikkea ei voi saada. Sen joutuu kantapään kautta viimeistään oppimaan.
Onhan toki kulttuureja, joissa moniaviollisuus on yleistä, mutta en tiedä, miten osapuolet silloin kokevat kumppanuuden ja uskollisuuden.
tuo on, muttei niin yksinkertainen. Ihminen voi todellakin rakastaa useita, kaikkia tavallaan. Rinnakkaissuhteeltaan hän saa yleensä juuri sitä mitä vakisuhteesta puuttuu. Vakisuhteeseen ei saa puhumalla eikä pyytämällä läheskään kaikkea mitä haluaisi. Ja vaikka saisikin, niin ei käskytetty teko TUNNU miltään. Tehotonta.
Otetaanpa esimerkiksi kädestä pitäminen. Se voi merkitä joillekin todella paljon, mutta kumppani ei pidä kädestä pitelemisestä "ei sovi tyyliin" tms. Sitten löytyy ystävä, joka ottaa kädestä; häneen on erittäin altis rakastumaan - ellei jopa hullaantumaan. Häntä haluaa ottaa yhä useammin ja lujemmin kädestä. Noh, onko kädestä pitäminen sitten väärin vai ei--- en ota enempää kantaa. Mutta tätä samaa "kaavaa" voi soveltaa ihan mihin vaan. Erityisen tärkeää on huomata, että niin omat kuin kumppanin tarpeet muuttuvat kokoajan. Se mikä tänään on tärkeää, ei ole sitä huomenna. Sen takia on myös tyhmää erota; kukaan ei ole täydellinen.
Näitä kun lukee tulee tunne että ihmiset ovat melkoisen itsekeskeisiä, minä haluan ja muista ei väliä? Onko se liian vaikeaa sitoutua yhteen ihmiseen kerralla? minkä takia pitää lähteä ihastuksien ja rakastuksien perään jos on jo olemassa parisuhde, ja jos olemassa oleva suhe ei ole kunnossa niin sen voisi koittaa korjata tai jos ei halua/voi/jaksa nykyistä suhdetta niin lopettaa sen ennen kuin lähtee ihastuksiensa perään.
Suhteet ovat hankalia ja ihmiset muuttuvat ja tunteilleen ei mitään voi mutta itse voi kyllä päättää mitä tekee/jättää tekemättä tunteet viilenevät jokaisessa suhteessa parin vuoden jälkeen, tämä on totta, mutta niiden alku aikoijone huummannuttavien intohimon liekkien tilalle astuu kumppanuus jota ei voi muulla tavalla saavuttaa, se kumpi on tärkeämpää on jokaisen asia mutta toivoisin että ihmiset ajattelisivat kumpaaniaan, ei pidetä "sitä" varalla jos ei ihastuksen kanssa natsaakkaan!
Paljon on matkaa kuljettu, jos tajuaa, ettei parisuhde voi olla ainoa ihmissuhde. Ja sen, että vakisuhde on juuri mitä se on. Ei siinä välttämättä mitään kummempaa korjattavaa ole ja vaikka olisikin, niin se vaatisi toisen muuttamista/muokkaamista. Ei onnistu. Harvat ne ihastuksen perään edes hinkuavat; tietävät, ettei se kestä ja jokaisella on niin hyvät kuin huonot puolensa.
sanoa, että tuo "itsekeskeinen" on tässä aika hauska sana. Nimittäin eikö ihminen, joka odottaa/vaatii kumppaniltaan uskollisuutta ole myös itsekeskeinen???
Eilö se ole itsekeskeisyyttä että tekee jatkuvasti oman mielen mukaan ja itseään ajatellen välittämätt siitä miten se sitä kumppania satuttaa, ja eiköhän se ole jokaikisen suhteen perus ajatus että ollaan uskollisia ja yhdessä eikä vilkuilla muiden perään tai sitten pidetään nykyistä varalla niin kauan ennen kuin se uusi löytyy. Se että odottaa puolisoltaan uskollisuutta ei ole itsekeskeisyyttä.