Lähes toivottomien potilaiden hoito on varmasti raskasta, kuinka jaksatte? Riittääkö keskinäinen hurtti-huumori, entäs painaako työ kotonakin?
Raskas työ hoitajilla
miten kestät?
61076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä jokaisen potilaan sairaus ja poismeno koskettaa, työkaverit kyllä ymmärtää että joskus koskettaa vieläkin syvemmin. Kotona kun ei voi puhua työasioista, mutta kyllä mies ymmärtää että jotain koskettavaa on töissä sattunut jos olen apea ja surullinen. Joskus vaan tuntuu että ei kuolema ole aina surullista, se voi olla myös helpotus.
Lässytystä. Yhtä lailla sitä duuniin kuin duuniin liittyy stressiä.
Minulle ainakin potilaat ja heidän läheisensä ovat ihmisiä, olen tunteella mukana heidän ilossaan ja surussaan, en ole vielä niin paatunut ja kovasydäminen. Et taida olla hoitoalalla ja jos olet niin vaihda äkkiä alaa.
Sinunlaisia tarvitaan useampia, toimit aivan oikein, näin kaikki toivoo. Muista, että tällä palstalla on niitä pikkukoululaisia, jotka haukkuu kaikkia ja kaikki.
on potilaan ja läheisten tukeminen on tärkeää.Liikaa ei tietenkään voi mennä mukaan, siinä itse palaa pian loppuun, mutta ystävällisyys,lohduttaminen ja kannustaminen kun eivät maksa mitään. Ajattelen usein itseäni potilaan tai läheisen asemaan ja muutamakin ystävällinen sana tai kädestäpitäminen tuntuisi hyvältä.
kyllä. Lähes toivottoman potilaan hoito on raskasta, toivottoman huomattavasti kevyempää. Lähes toivottomien omaiset monasti yrittävät olla jopa Luojaakin viisaampia, ja ainakin hoitajia ja lääkäreitä. Lähes toivoton potilas joutuu usein kovaan rääkkiin sen mukaan, mitä omaiset saavat jostain kaivettua tietoa,uusista menetelmistä tai kokeilemattomista lääkkeistä. Lähes toivoton potilas saatetaan elvyttää elottomuudesta, koska omaiset ei uskalla sanoa, että annetaan hänen mennä. Omaiset harvoin edes tietävät mitä kaikkea sisältää heidän toivomuksensa että haluavat että vielä tehdään kaikki mahdollinen. Se ei todellakaan keskussairaalatasollakaan enää tarkoita vain lämpöisiä sukkia jalkaan ja puhtaita hiuksia, vaan lukuisia verinäytteitä, tippoja, katetreita, valvontalaitteita, joskus intubaatiota, hengityskonetta.
Vaikka hoitaja, joka valvoo ikääntyneen ihmisen peruselintoimintoja varallaan elvyttävät lääkkeet,ja elämää ylläpitävät välineet,tieto ja taito ajattelisikin mitä, hänen on velvollisuus toimia ja yrittää pidellä potilaan hengenrippeistä kiinni kaikin mahdollisin keinoin,vaikka kuolema vieressä hioisikin jo viikatettaan,jos muuta ei ole sovittu.
Monta kertaa vaan tietää päässään ja sydämessään, että ihminen on tullut tiensä päähän, eikä olisi enää muuta vailla kuin arvollista ja hyvää kuolemaa. Mutta kun omaiset, eikä välttämättä edes mitkään nuoret enää itsekään, eivät ole valmiita, että isä/äiti liki satavuotias vielä lähtee. Heistähän tulee silloin ORPOJA.
MIelummin hoidan toivottomia. Vaan kuka se sanoo, ken on toivoton, kenen toivo on vähissä. Kuolemaansa valmistautuva ihminen ei aina ole veltto ja masentunut. Joskus heillä on kova kiire tehdä vielä viimeiset tärkeät asiat niissä mitoissa mihin kykenevät.