Raskas työ hoitajilla

kyllä jokaisen potilaan sairaus ja poismeno koskettaa, työkaverit kyllä ymmärtää että joskus koskettaa vieläkin syvemmin. Kotona kun ei voi puhua työasioista, mutta kyllä mies ymmärtää että jotain koskettavaa on töissä sattunut jos olen apea ja surullinen. Joskus vaan tuntuu että ei kuolema ole aina surullista, se voi olla myös helpotus.

Lässytystä. Yhtä lailla sitä duuniin kuin duuniin liittyy stressiä.

kyllä. Lähes toivottoman potilaan hoito on raskasta, toivottoman huomattavasti kevyempää. Lähes toivottomien omaiset monasti yrittävät olla jopa Luojaakin viisaampia, ja ainakin hoitajia ja lääkäreitä. Lähes toivoton potilas joutuu usein kovaan rääkkiin sen mukaan, mitä omaiset saavat jostain kaivettua tietoa,uusista menetelmistä tai kokeilemattomista lääkkeistä. Lähes toivoton potilas saatetaan elvyttää elottomuudesta, koska omaiset ei uskalla sanoa, että annetaan hänen mennä. Omaiset harvoin edes tietävät mitä kaikkea sisältää heidän toivomuksensa että haluavat että vielä tehdään kaikki mahdollinen. Se ei todellakaan keskussairaalatasollakaan enää tarkoita vain lämpöisiä sukkia jalkaan ja puhtaita hiuksia, vaan lukuisia verinäytteitä, tippoja, katetreita, valvontalaitteita, joskus intubaatiota, hengityskonetta.

Vaikka hoitaja, joka valvoo ikääntyneen ihmisen peruselintoimintoja varallaan elvyttävät lääkkeet,ja elämää ylläpitävät välineet,tieto ja taito ajattelisikin mitä, hänen on velvollisuus toimia ja yrittää pidellä potilaan hengenrippeistä kiinni kaikin mahdollisin keinoin,vaikka kuolema vieressä hioisikin jo viikatettaan,jos muuta ei ole sovittu.
Monta kertaa vaan tietää päässään ja sydämessään, että ihminen on tullut tiensä päähän, eikä olisi enää muuta vailla kuin arvollista ja hyvää kuolemaa. Mutta kun omaiset, eikä välttämättä edes mitkään nuoret enää itsekään, eivät ole valmiita, että isä/äiti liki satavuotias vielä lähtee. Heistähän tulee silloin ORPOJA.

MIelummin hoidan toivottomia. Vaan kuka se sanoo, ken on toivoton, kenen toivo on vähissä. Kuolemaansa valmistautuva ihminen ei aina ole veltto ja masentunut. Joskus heillä on kova kiire tehdä vielä viimeiset tärkeät asiat niissä mitoissa mihin kykenevät.