rahat jakoon...

En voi minäkään käsittää tappeluita raha-asioista. Tai no voihan sitä riidellä, mutta ei ongelmaksi asti. :)

Meillä minä oon työtön tällä hetkellä, ei kertakaikkiaan mitään tuloja. Ei edes työttömyysrahoja. Elän siis miehen siivellä. Mutta eipä tässä ongelmaa, hyvin pärjätään miehen tuloilla kun ei lapsiakaan vielä ole. Minä saan rahaa silloin kun tarvin, ei tarvitse kuin kysyä että oisko sulla rahaa ku itellä käteinen loppu. Yhteistä tiliä ei ole, toimii systeemit ainakin vielä ilmankin. :)

Yhteinen liitto, perhe, koti, yhteiset on rahatkin. Molemmat käyttää rahaa niinkuin järkeväksi näkee. Itsensä tienaamia tai toisen tienaamia, onko sillä nyt hirveästi väliä kenen palkasta ne on?

Hyvähän kyllä minun on puhua, kun siivellä elelen, mutta tiedän, että mieheni ajattelee samanlailla. Hän sanookin joskus kun tunnen syyllisyyttä siivellä elämisestä, että hänen velvollisuutensahan on elättää, ja että ei se ole minun vika ettei töitä ole löytyny.

Jos kumpikin on töissä, niin kumpikin tuo rahaa yhteiseen hyvään. Miksi pitäisi omia kaikki? Miksi pihdata rahaa? Yleensähän avioliitossa halutaan toiselle hyvää, ja siihen ajatukseen ei kyllä oikein sovi "nämä on minun rahoja, hommaa ite omasi ja maksa itse kaikki kulusi".

Asiat voi kyllä olla paljon huonomminkin. Ainakin minulla on ollut.

Itse, kun nuorena aloitin ensimmäisen parisuhteen, olin niin sinisilmäinen ja uskoin, että asia todella menee niin, että se joka tienaa enemmän myös vastaa suurimmasta osasta menoja.

Ei oltu mitään koskaan oikein asiasta keskusteltu ja annoin asian olla. Olihan minulla muutakin mietittävää. Opiskelin vielä, kun muutin yhteen miehen kanssa, ja kävin itse iltaisin sekä viikonloppuisin töissä ja mies kokopäivätöissä. Kustansin siis hyvin pitkälle omat menoni. joitain laskuja annoin miehelle maksettavaksi, kun itsellä ei ollut juuri silloin rahaa maksaa. Mies lupasi maksaa heti ne laskut pois.

Miehen piti maksaa vuokra ja osa ruokakuluista.

Silmät aukesi, kun yksi lauantai tuli ulosottomies käymään työpaikalla hakemassa nimeä ulosottolappuihin. Olin kuin puulla päähän lyöty. Itse en ollut jättänyt koskaan yhtä ainoaa laskua maksamatta ajoissa eli kyse oli niistä miehelle antamistani laskuista.

Kun aikansa asiaa selvitin niin maksamatta oli kaikki ne laskut ja vuokrat yms, jotka miehen piti hoitaa.

Siinä meni minun luottamus miesten raha-asioiden hoitokykyyn loppuelämäksi.

Onneksi en ole koskaan vielä yhteistä tiliä miehen kanssa erehtynyt laittamaan, koska sen perusteella mitä kokemusta minulla nyt on miesten raha-asioiden käsittelystä, niin tili olisi aina tyhjä eikä siellä olisi koskaan tarvittaessa rahaa.

Siinä sitä sitten makseltiin vaikka mitä laskuja ulosottoon monta vuotta.

Sen voin kyllä sanoa, että vuosien mittaan, kun on pitänyt tulla todella vähällä rahalla toimeen, on oppinut venyttämään senttiä todella hyvin.

Lähdin kyllä aikoinaan kävelemään siitä suhteesta, kun oltiin naimisiin asti ehditty, mutta mukaani en ottanut kuin omat vaatteeni.

Minun pointtini tässä kirjoituksessa oli, ettei kaikki ihmiset opi rahankäyttöä koskaan ja siksi se on ongelma monessa parisuhteessa. Varsinkin silloin, jos eletään aivan toimeentulon rajamailla.

Kaikki kun ei ole niin onnekkaita, että rahaa olisi tilillä aina niin paljon, että voisi ostaa edes sitä mitä tarvitsee. Itse elämäni aikana elänyt monta kuukautta, ettei ruokaan ole ollut kuukaudessa käytettävissä kuin korkeintaan 40 euroa pakollisten laskujen kuten vuokra, sähkö, vesi, puhelin yms jälkeen.

Kaikki minun rahavaikeuteni ovat johtuneet siitä, että miehen sanaan ei ole voinut luottaa raha-asioissa.

Minulla oli myös yksi mies, joka tienasi paremmin kuin minä ja silti minun piti omista paljon pienemmistä tuloista maksaa puolet kaikista yhteisistä menoista (vuokra, lehdet yms) ja todellisuudessa ostin myös suurimman osan ruuista. Oltiin kolme vuotta yhdessä ja mies osti aina kaikki vaatteensa jostain merkkiliikkeestä ja viimeisintä muotia olevia. Minä puolestani ostin vaatteeni joko kirpputorilta tai alennusmyynnistä, koska kalliimpiin ei minulla ollut varaa. Kun avoero siitä sitten lopulta tuli olin kuulemma elänyt herroiksi siinä siivellä ja olen rahanahne paska eli tälläista kiitosta saa sitten mieheltä, kun ei jaksa enää olla toimimattomassa suhteessa.

En ole miehille vihainen, mutta varovaiseksi olen tullut ja erityisen varovaiseksi raha-asioissa.

..koska itse seurustelen ja vaikka emme asu yhdessä virallisesti, miesystäväni on aina luonani, joskus käy omallakämpällään. tilanne on alkanut ärsyttää koska rahaa kuluu ruokaan ja asumiseen mm. vesi ja sähkö. olen vihjaillut mutta hän ei ota kantaa, on hiukan hyväksikäytetyn fiilikset tässä. älykkäänä ihmisenä hän varmasti tajuaa mistä on kysymys.sanottakoon ettei hän ostata itselleen mitään yms. haluaisin vaan oikeutta hieman!!