Piinaavaa ikävää

Oikeessa olet.Alussa oli ihan pakko olla koko ajan yhteydessä,nyt 3kk jälkeen ei enää paljoakaan.Poikaystäväni on reissaamassa ja tulee takaisin toukokuun lopussa.Yhteensä 8kk.Huomaan eläväni yksin täysin.Ihankuin emme olisi enää yhdessä.Kaikki jutut on tehtävä yksin,eikä ole varsinaisesti ketään kenelle kertoa ne.En tiedä selviänkö tästä,en niinkään halusta muita kohtaan vaan yksinäisyydstä.Hän on luottavainen ja siksi tyyni asiasta eikä ota vakavissaan tunteitteni kylmenemisestä.
Tiedän että voin odottaa,muttatiedän myös että asiat eivät tule olemaan ennallaan.Siksi olenkin vaikean valinnan edessä.
Toinen vaihtoehto tietenkin on se,että menen häntä vastaan ja vietämme viimeisen kk yhdessä
,mutta miksi tekisin niin jossei hän tekisi välttämättä niin.Niinpä niin..

Hei,

minulla on etäsuhde. Mies töissä kaukana sotaisassa maassa ,yhteys pelaa netin ja skypen välityksellä.Olemme olleet erossa n. 5kk siis ei nähty toisiamme koko aikana. Alkusyksy oli iloa ja onnea välillämme.........sotatilanne kovettaa miehen ja väsymys painaa häntä. Yhteys toimii,mutta epävarmuus koittelee luottamusta .
Itse keikun tunteen molemmin puolin ,jaksan ja en jaksa.Ikävä on kova ,tuskaa välillä.

Mies nyt muuttunut etäisemmäksi,eikä oikein usko suhteen kestoon.

Nyt Jouluna lomalla.....oli kiva nähdä,mutta viileys tullut väliimme......pitäisi vielä jaksaa puolivuotta.
Jaksammeko????
Kuka tietää,toivoa vain sopii.

Hei! Minun mieheni asuu Saksassa ja olemme olleet yhdessä jo 9kk enkä olisi ikinä arvannut että suhde toimii vieläkin.Alku oli vaikeaa ja pisin ero kun emme nähneet oli 4kk.Hän kävi täällä 1,5 vkoa sitten ja tulee takaisin parin viikon päästä takaisin ja minä muutan hänen kanssaan Saksaan.Meillä suhde vain paranee päivä päivältä ja toivon että saatte asiat selvitettyä kun näette.