Luin keskustelua erilaisista eroista, olen tällä hetkellä eroamassa ja asioita on jo hoidettu aika pitkälle eteenpäin. Muutin lähelle jotta asiat hoituisi mahdollisimman helposti lasten kannalta, molemmat meistä ajattelee tässä tilanteessa että asiat on tehtävä mahdollisimman helpoksi lapsille.
Olemme erittäin hyvissä keskusteluväleissä ja yhteistyössä hoitaneet asioita, hän on käynyt uudessa asunnossani lasten kanssa, joulun aiomme viettää lasten takia yhdessä jne. Olemme sopineet huoltajuudet niin että molemmat näkee lapsia paljon ja että lapset näkevät meidät joskus jopa yhdessä, haluamme tehdä kaikki lapsille helpoksi. Mutta sehän tässä ihmetyttää, minä haluaisin jatkaa avioliittoa ja tulemme tosi hyvin toimeen eikä ole kolmansia osapuolia. Miksi tässä vaiheessa sitten vaimo haluaa erota, hänelle lapset ovat tärkeät ja hän ei haluaisi olla heistä erossa, mutta silti hän haluaa erota, parisuhteemme on viime aikoina kuihtunut, mutta se kai on suht normaalia lasten tulon myötä, uutta suhdetta ei kumpikaan halua.
En ymmärrä, olen itse tosi maassa ja ahdistaa asua yksin, haluaisin jatkaa ja olen sen kertonut, mutta hänestä on nyt paras näin, en ymmärrä miksi???
Olemme erittäin hyvissä keskusteluväleissä ja yhteistyössä hoitaneet asioita, hän on käynyt uudessa asunnossani lasten kanssa, joulun aiomme viettää lasten takia yhdessä jne. Olemme sopineet huoltajuudet niin että molemmat näkee lapsia paljon ja että lapset näkevät meidät joskus jopa yhdessä, haluamme tehdä kaikki lapsille helpoksi. Mutta sehän tässä ihmetyttää, minä haluaisin jatkaa avioliittoa ja tulemme tosi hyvin toimeen eikä ole kolmansia osapuolia. Miksi tässä vaiheessa sitten vaimo haluaa erota, hänelle lapset ovat tärkeät ja hän ei haluaisi olla heistä erossa, mutta silti hän haluaa erota, parisuhteemme on viime aikoina kuihtunut, mutta se kai on suht normaalia lasten tulon myötä, uutta suhdetta ei kumpikaan halua.
En ymmärrä, olen itse tosi maassa ja ahdistaa asua yksin, haluaisin jatkaa ja olen sen kertonut, mutta hänestä on nyt paras näin, en ymmärrä miksi???
Vastaukset 7
Vanhimmat
puolestani voisin sanoa niin, että ehkä vaimosi tarvitsee tilaa ja hetken omaa aikaa.
Minulla olin nimittäin niin, että sanoin ex-miehelleni että anna mulle aikaa ja että saisin olla ihan itsekseni. Oli niin paljon kaikkea joka tuotti tuskaa sisällä ja se ei helpottanut sillä et ex vain jatko sitä haukkumista. Pariterapiassakin terapeutti sano, että olkaa yksi kuukausi riitelemättä ja keskitytte vain siihen arkeen. Olisin kaivannut vain juuri sitä arjen pyörittämistä. Sanoilla voi satuttaa niin paljon ......
Tuo teidän yhteinen linja kuulostaa hyvält, varmasti tuo myös lapsille paremman olon. Koittakaa pitää tuo sama yhteistyö erosta huolimatta. Meillä ei ex tällä hetkellä vastaa puhelimeen eikä viesteihin, joten kirjoitin hänelle sitten kirjeen...
Tsemppiä ...
Käytät sana 'sopuero' - mietin, onkohan yksikään ero varsinaisesti 'sopuisa', koska usein kärsitään kuitenkin, tai ainakin toinen kärsii.
Minusta voisit pyytää vaimoasi 'sopuisassa' hengessä kertomaan, miksi hän haluaa tarkalleen erota. Kerro hänelle, että olet valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan, ja haluaisit kuulla, miltä vaimostasi tuntuu ja miksi. Yritä säilyttää rauhallisuutesi tilanteessa, koska muuten et saa tarvitsemaasi vastausta. On tärkeää, että vaimo perustelee sinulle erohalunsa mahdollisimman tarkkaan.
Tsemppiä sinulle!
Itse aikoinaan olevinaan erosin sovussa, lapset eivät kärsineet! Mutta minä kärsin lähemmäs kymmenen vuotta.Ex-mies sotki ja vonkaili minua aina jos yritin jotain uutta suhdetta - hänellä itsellään oli jo uusi suhde. Sain tämän loppumaan vasta kun kirjoitin avokille kirjeen!
Välillä vaihdoin jo elatusmaksut kunnan maksettavaksi ettei tarvitse p------ä Antaa rahojen korvaukseksi!
Sopuero on aivan käsittämätön käsite erotilanteissa. Jos liitto ei ole ollut sopuisa, miten kukaan voi kuvitellakaan että erotilanne sitten olisi. Itsekin olen eronnut vasta, ja tarkoituksena oli sopuero, mutta ei siitä mitään tullut. Lasten kannalta se tietenkin olisi hyvä, että voisi olla tekemisissä/kavereina. Mutta väittäisimpä että niitä on vaan kourallinen, jotka siihen kykenee. Ja onhan siihen eroon aina jokin syy. Tuskin kukaan lähtee hyvästä parisuhteesta. Perusta itselles uus elämä ja hae virikkeitä ja mielenkiintoa. Onhan sinulla kuitenkin lapset, joiden kanssa sinulla on elämä, vaikka sitä vaimoa ei enää olekaan. Ja eihän sitä koskaan tiedä, milloin se uusi rakkaus eteen tulee. Mieli avoinna liikkeelle!
Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että erosimme sovussa eikä tähän päivään mennessä ole eroon liittyvistä asioista tarvinnut riitaa nostattaa. Se, että ennen eropäätöstä tapahtui kaikenlaista, joka sitten johti avioeroon, ei tarkoita sitä että kaikki eroaisivat riidellen. Tosiasiat vain on tunnustettava ja todettava, että yhteiselämän edellytykset ovat poissa. Se on kipeä kasvun paikka, mutta ainut mahdollisuus uuteen elämään. Sellaiseen, jossa ero on käsitelty ja mahdollisuus alkaa puhtaalta pöydältä.
Näin se meni meilläkin, ehkä kuulumme siihen kouralliseen.
että menetät erossa kotisi? MIksi?
Millä oikeudella nainen pitää kodin ja lapset???
Kysyn vain?