seksiä vasta

odottaa avioliitton asti jos se olis ELÄMÄNI naiselle se tärkeä juttu.

odottaakkin, itselläni ei kyllä ole sellaista periaatetta, mutta jos nainen niin haluaisi niin ei olisi varmasti ongelma. Eipä ne lisävuodet tässä enää mitään haittaa, sen verran on jo ilman oltu..

En ole koskaan voinut kuvitella nussivani ketään naista ilman sen suurempia sitoumuksia. Niinpä olen pidättäytynyt seksistä. Noh, nythän on niin, että se on "kostautunut" salakavalasti. Tänä päivänä en usko, että tulen koskaan nussimaankaan ketään, vaan väliäkö hällä. Itsepähän valitsin, en vain silloin aikoja sitten osannut kuvitella kuinka kauaskantoiset seuraukset sillä on. Kukin tyylillään, sanoo 30-vuotias poika :)

seksiä vielä, ja ikää löytyy 20(niin, mies), joten pystyisin kyllä jatkossakin odottamaan avioliittoon, jos toinenkin odottaisi. Ei mitään periaatteellista syytä kyllä, mutta ei kiinnosta ihan kenen kanssa tahansa ..

No jos miehen periaatteisiin kerran kuuluu harrastaa seksiä
vasta avioliitossa, niin eiköhän hän silloin ole valmis
odottamaan.

Minä sen sijaan en olisi valmis odottamaan.

En ole sitä tyyppiä joka pystyisi menemään naimisiin jo
lyhyen tuttavuuden jälkeen, joten naimisiin menoa edeltäisi
pitkä seurustelu. Joku vuosikin ilman seksiä pistäisi
kyllä vituttamaan melkoisesti.

Samalla varmasti miettisi, että entä jos nainen ei edes
pidä seksistä? Sitten kun vihdoin pääsisi naimisiin asti,
niin hääyön jälkeen saisi taas olla viikko- tai kuukausikaupalla
ilman kun vaimo ei halua, tai hän harrastaisi sänkyhommia
pelkästä velvollisuudesta.

Itse en kyllä edes ymmärrä, että mikä siinä seksissä on
niin kamalaa, että sitä ei saisi ennen avioliittoa harrastaa.
Itse en ole edes uskonnollinen, joten ei se papin aamen
muuttaisi tilannetta mitenkään verrattuna vakavaan
seurustelusuhteeseen.

Jos se miehen ja naisen välinen suhde ei tunnu oikein kehittyvän, niin ei ensimmäinen vaihtoehto ole välttämättä vieraissa käyminen. Jos sitä tottuu olemaan ilman, niin miksipä sitä seksiä sitten enää kaipaisikaan avioliitossa? Tai sitten miehen ja naisen välinen suhde muodostuu enemmänkin kaveruuspohjaiseksi jutuksi ja jää myös sille tasolle. Jos vastapuoli ei syty, niin mitäpä sille voi?

Kun ajatellaan vielä noita määritelmiä, niin eikö yhteen muuttaminen ilman papin amenta eli avoliittokin ole jo aika iso askel. Pakanana (eli en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön) minun pitäisi sitten varmaankin käydä mahdollisen tulevan vaimoni kanssa maistraatissa, kun ei nuo kirkkohäät innosta. Toisaalta minusta tuntuisi vähän oudolta, että menisin lyhyen seurustelun perusteella naimisiin päästäkseni harrastamaan seksiä. Joskushan uskovaisia pariskuntia on vähän epäilty tuon kaltaisesta toiminnasta.