Haluatko vähemmistömiehen?

Mun syynä pitkään jatkuneeseen sinkkuuteen on omasta mielestäni poikkeukselliset edellytykset naiselle: haluan naisen, joka keskittyy muhun yhtä täydellisesti, kuin minäkin häneen. Haluan hänen huomioivan minut niin, että tunnen olevani haluttu ja rakastettu. Lyhyesti sanottuna minulla on kumppanin suhteen samat vaatimukset, kuin naisilla yleensä on miehistä. Tällaisia vaatimuksia harvat naiset ovat valmiita täyttämään. En vaadi naiselta muuta, kuin että hän palvoo ja rakastaa minua. Samoin minä palvon ja rakastan häntä. Minulle ei riitä suhde, jossa minä palvon naista ja nainen antaa kaiken vain puoliksi takaisin.

Kävin armeijan pelkästään sosiaalisen paineen vuoksi. Vihasin koko paikkaa ja vihaan yleensäkin kaikkea armeijaan, tappamiseen ja väkivallalla puolustamiseen liittyvää. Armeijan koko idea on vastenmielinen. Minulla ei ole minkäänlaista halua puolustaa Suomea asein, enkä missään nimessä halua vaarantaa terveyttäni tai uhrata henkeäni kotimaani vuoksi. Onneksi ei ole enää olemassa realistista uhkakuvaa Suomeen tehtävästä laajasta maahyökkäyksestä. Jos sota kuitenkin syttyisi, hakisin turvapaikkaa jostakin valtiosta, joka suostuisi minut ottamaan. Kanada voisi olla yksi vaihtoehto. Arkielämässä kävelen uhkaavista tilanteista aina pois tai jos se ei onnistu, yritän puhua itseni ulos tilanteesta. Tappelijaa minusta ei saa millään, enkä edes osaa tapella, miksi pitäisi?

Onko naisia, jotka hakevat vain ja ainoastaan kaltaistani miestä? Todennäköisesti teillä on myös samanlaiset arvotkin mun kanssa, mutta kuinka paljon teitä on? Tulihan se todistettua muutaman vuoden takaisessa kyselyssäkin, että ylivoimainen enemmistö suomalaisnaisista odottaa miesten tarttuvan aseeseen sodan syttyessä, mutta vain pieni osa oli itse valmis samaan. Tämän voi siis kääntää toisinkinpäin, eli enemmistö naisista ei hyväksy väkivallasta kieltäytyvää miestä.