..ymmärtämään, ei mun varmaan tarttekkaan..tajusin lähteä. Tai vielä on samassa ovessa nimet, mutta kuitenkin.
Se alkoi kun olin kuudennella kuulla raskaana. Mieheni heitti keittiön pöydälle, mikro hajosi, onneksi ei lapseni. itse lyöminen vasta lapsen synnyttä, samantien melkein.
Erosimme lapsen ollessa 2kk vanha, ja minua syyllistettiin miehen suvun puolelta, lyömiseen tarvitaan aina kaksi, ei meidän poika sellaiste tee, eipä joo, lopulta uskottelin itsellenikin vian olleen minussa... mutta minä hölmö otin kuukauden päästä miehen takasin, kun niin vannoi ja itki.
Elämäni virhe, ei lapsi vaan se etten tajunnut..
kuinka ihminen voi sokeasti rakastaa vaikka toinen kohtelee noin, kukaan ei ymmärrä ennenkuin itse kokee sen.
Rupesin yrittämään saada miehestäni absolutistia, ei onnannu.. alkuunhan ex rakkaani löikin vain humalassa, sitten alkoi homma riistäytymän käsistä, mies lähti yhdelle, en kuullut pariin päivään mitään..
hyvää hyvyyttäni ostan muutaman iltakaljan hänelle, ju lupaa ja vannoo ettei mihinkään lähde, en juo enempää, kun viimeinen kalja teki loppuaan lähi kapakka kutsui..
ensimmäisenä äitienpäivänä heräsin yksin, mies heräsi naapurin yh äidin luota.. ja se 15vuotias. okei, itsekkin kerran erehtynyt.
siinä piti perua omat menot ja yhteiset, monet kerrat piti mennä sukuloimaan, oli mummolassa ruuat valmiina ja puoli sukua odottamassa, mutta mihinkäs minä lähden, silmä mustana, kaksi päivää valvoneena ja itkineenä..
jossain vaiheessa en enää itse tajunnut mitään, siivosin, pyykkäsin, tiskasin, hoidin elukat, lapsen, kaiken.. mies oli joko juomassa tai laittamassa autoaan. välillä sain apua, mies tiskasi tms..minä samantien soittamaan ystävälle onnellisena, kuin se olisi maailman ihme, ystäväni rupesivat siinä vaiheessa palauttamaan maan tasalle takaisin, "neiti hyvä kun tuo on normaalia.."
muuten olisin mukisematta tehnyt kaiken mutta kun mies ei edes ollut säännöllisessä työssä,missään meidän suhteen ajan.
autot, autot sekä viina..
minä suunnittelin häitä, toista lasta, koskaan en mielipidettä mihinkään saanut ja jos rupesin tivaamaan tiukempaan ääneen että eikö näistä pitäisi puhua, kun kuitenkin ilmaisi haluavansa toisen lapsen ja naimisiin..
vai kuvittelinko vain välillä? tein nimikortit,
suunnittelin kutsukortteja, servetit ostin, ruokalistat valmiina, hyvä etten kirkkoa varannut, vaikka kaksi kertaa meinasin.
Mies kävi keskustelemassa ammatti ihmisen kanssa väkivallastaan, mutta mitä ne 4-5 käyntiä auttoivat, kun ei itse myönnä olevansa avun tarpeessa..
Sitten jätin, mies lähti ryyppäämän ja lupasi ettei tule kotiin vaan menee muualle.. Potki ja hakkasi minut, rikkoi oven, ikkunan, poltti paidan..ja poliisit paikalle..
En mahda minkään, rakastan ex miestäni, mutta en halua pelätä enkä tahdo lapseni kärsivän. Nyt on aikaa jo hieman kulunut eikä mies tahdo ottaa lastaan.. lapsella kamala ikävä.
Tahdon että tapaisivat, mutta kun ei niin ei. Tahdon hänet kokonaan pois elämästämme, JOS ei rupea tapaamaan säännöllisesti, oma isäni kuului kategoriaan viina ja kaikki muu ehkä sitten sen jälkeen 4krt vuodess lasta tapaamaan, ja toivon että ei olisi koskaan tullutkaan. tai en tiedä, kumpi parempi?
Kaikki väkivaltaisessa suhteessa olevat lähtekää, yhdestäkin iskusta voi kuolla!
Tiedän että se ei ole helppoa, ei ainankaan mulle, lähdin ja tulin takas monta kertaa..
Kertokaa ystäville, ne minunkin tilanteessa saivat silmät avautumaan.. jos ammattiauttajat ei auta tilannetta, ei sitten kukaan..
kannattaa kuitenkin kokeilla sitäkin mahdollisuutta.
Se alkoi kun olin kuudennella kuulla raskaana. Mieheni heitti keittiön pöydälle, mikro hajosi, onneksi ei lapseni. itse lyöminen vasta lapsen synnyttä, samantien melkein.
Erosimme lapsen ollessa 2kk vanha, ja minua syyllistettiin miehen suvun puolelta, lyömiseen tarvitaan aina kaksi, ei meidän poika sellaiste tee, eipä joo, lopulta uskottelin itsellenikin vian olleen minussa... mutta minä hölmö otin kuukauden päästä miehen takasin, kun niin vannoi ja itki.
Elämäni virhe, ei lapsi vaan se etten tajunnut..
kuinka ihminen voi sokeasti rakastaa vaikka toinen kohtelee noin, kukaan ei ymmärrä ennenkuin itse kokee sen.
Rupesin yrittämään saada miehestäni absolutistia, ei onnannu.. alkuunhan ex rakkaani löikin vain humalassa, sitten alkoi homma riistäytymän käsistä, mies lähti yhdelle, en kuullut pariin päivään mitään..
hyvää hyvyyttäni ostan muutaman iltakaljan hänelle, ju lupaa ja vannoo ettei mihinkään lähde, en juo enempää, kun viimeinen kalja teki loppuaan lähi kapakka kutsui..
ensimmäisenä äitienpäivänä heräsin yksin, mies heräsi naapurin yh äidin luota.. ja se 15vuotias. okei, itsekkin kerran erehtynyt.
siinä piti perua omat menot ja yhteiset, monet kerrat piti mennä sukuloimaan, oli mummolassa ruuat valmiina ja puoli sukua odottamassa, mutta mihinkäs minä lähden, silmä mustana, kaksi päivää valvoneena ja itkineenä..
jossain vaiheessa en enää itse tajunnut mitään, siivosin, pyykkäsin, tiskasin, hoidin elukat, lapsen, kaiken.. mies oli joko juomassa tai laittamassa autoaan. välillä sain apua, mies tiskasi tms..minä samantien soittamaan ystävälle onnellisena, kuin se olisi maailman ihme, ystäväni rupesivat siinä vaiheessa palauttamaan maan tasalle takaisin, "neiti hyvä kun tuo on normaalia.."
muuten olisin mukisematta tehnyt kaiken mutta kun mies ei edes ollut säännöllisessä työssä,missään meidän suhteen ajan.
autot, autot sekä viina..
minä suunnittelin häitä, toista lasta, koskaan en mielipidettä mihinkään saanut ja jos rupesin tivaamaan tiukempaan ääneen että eikö näistä pitäisi puhua, kun kuitenkin ilmaisi haluavansa toisen lapsen ja naimisiin..
vai kuvittelinko vain välillä? tein nimikortit,
suunnittelin kutsukortteja, servetit ostin, ruokalistat valmiina, hyvä etten kirkkoa varannut, vaikka kaksi kertaa meinasin.
Mies kävi keskustelemassa ammatti ihmisen kanssa väkivallastaan, mutta mitä ne 4-5 käyntiä auttoivat, kun ei itse myönnä olevansa avun tarpeessa..
Sitten jätin, mies lähti ryyppäämän ja lupasi ettei tule kotiin vaan menee muualle.. Potki ja hakkasi minut, rikkoi oven, ikkunan, poltti paidan..ja poliisit paikalle..
En mahda minkään, rakastan ex miestäni, mutta en halua pelätä enkä tahdo lapseni kärsivän. Nyt on aikaa jo hieman kulunut eikä mies tahdo ottaa lastaan.. lapsella kamala ikävä.
Tahdon että tapaisivat, mutta kun ei niin ei. Tahdon hänet kokonaan pois elämästämme, JOS ei rupea tapaamaan säännöllisesti, oma isäni kuului kategoriaan viina ja kaikki muu ehkä sitten sen jälkeen 4krt vuodess lasta tapaamaan, ja toivon että ei olisi koskaan tullutkaan. tai en tiedä, kumpi parempi?
Kaikki väkivaltaisessa suhteessa olevat lähtekää, yhdestäkin iskusta voi kuolla!
Tiedän että se ei ole helppoa, ei ainankaan mulle, lähdin ja tulin takas monta kertaa..
Kertokaa ystäville, ne minunkin tilanteessa saivat silmät avautumaan.. jos ammattiauttajat ei auta tilannetta, ei sitten kukaan..
kannattaa kuitenkin kokeilla sitäkin mahdollisuutta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaan päinvastoin eli kannattaa ottaa yhteys turvakotiin tai kriisikeskukseen.
sääliäkö kerjäät? Mitä itse tuli tehtyä?
en. oman tarinan kertominenhan on väärin.. täällähän ei kukaan muu sitä tee!!!
kyllä sinä saat kertoa SINUN tarinasi ja liioitellakin, mutta lapset ja muut jätät ulkopuolelle.
elvistelet! Hintitkin on parempia miehiä kun tollaset väkivallan puolustajat!
Aurinko lämmittää maapallon ! No Ei...hehee
mies on varmasti selvä!
En sinänsä ymmärrä jos miehen juominen on niin karannut aisoista, miksi pitisi lasta sinne tunkea.
Eikö parempi olisi esimerkiksi että mies tapaisi lapsen esimerkiksi omien vanhempiensa luona, jolloin se ainakin tulisi hoidetuksi.
Kirjoituksestasi aistii, että vieläkin jollakin tasolla haikailet takaisin, ehkäpä pienet sukupiirit siihen jotenkin painostavat.
Älkää menkö takaisin! Olen itse elänyt suht.koht. samantyyppisessä tilanteessa, tiedän miten vaikea siitä on lopullisesti irtautua, vaikka kuinka kurjaa ja älytöntä on ollut.
puhu mikä on SUN ongelma!! Lapset, muut ihmiset ja exät elää OMAA elämäänsä, HORISE vain OMISTA ONGELMISTASI. Ymmärrätkö?
sinun ongelmasi?
Tuliko ero. Vaimo viimein ymmärsi jättää väkivaltaisen miehensä. Ymmärsi, että lapsen etukin vaati sitä. Perusturvallisuus ja oikeus elää on nyt äidin ja lapsen johtotähtenä, hyvä niin.
Olet nyt yksin, pahalta tuntuu. Mihin purkaa nyt viha, joka raastaa ja syö sinut sisältä tuhoten kaiken inhimillisen. Sinua hallitsee pelko, et voi edes hallita itseäsi, saati sitten muita.
Tiedät, että olet tiesi päässä. Vielä yrität kieltää osuutesi vaimosi lähtöön. Vielä kitiset, kun et saa tavata lastasi muutoin kuin valvotusti. Miten sinua nöyryyttääkään, kun sinun pitäisi alistua menemään turvakotiin jos mielesi ylipäätään tekee tavata lastasi.
Olet käynyt pitkän matkan, vuosia eron jälkeen käytit siihen, että saisit manipuloitua ihmiset puolellesi, uskomaan että vaimosi valehteli, eikä lapsesi oikeasti pelkää sinua, valetta valheen perään.
Toisinaan onnistuit ja valheesi uskottiin, niinkuin vaimosi aikoinaan luotti sanaasi.
Nyt on kulissit kaatuneet ja vuodet vierineet, enää ei ole tarvettakaan vaimosi ja lastesi todistella kokemaansa. Enää ei yksikään viranomainen suostu edes kuuntelemaankaan psykomaisia valheitasi.
Niin, nyt on nyt. Ainut kanava, jossa voit edes yrittää manipuloida ihmisiä " hyväksymään " väkivaltainen käytös, on tämä foorumi.
Tiedät, että olet hävinnyt taistelun, kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisit, yhtä turhaan.
Tunnusta ongelmasi, huuda vaikka apuua Luojaa, joka rakastaa sinuakin. Älä suostu jäämään vihaasi, joka tekee elämästäsi helvetillisen. Pelko, joka raastaa ja ajaa sinut tekemään sitä, mitä et loppujen lopuksi itsekkään haluaisi.
Rauhan minä soisin sinunkin löytävän, älä jää tuleen makaamaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi tapa elää elämää.
Älä jää tuleen makaamaan. Tartu hetkeen.
Ja sehän ei ole sinun päätettävissäsi. Piste.
On vaikeaa, kun ei ole käden ulottuvilla se, jota määräillä! Haluat määrätä mitä toinen saa sanoa, kirjoittaa ja ajatella! Kyllä maailmaan sanoja mahtuu, eikä niiden tarvitse olla sinua miellyttäviä! Mutta kun pitäisi päästä päsmäröimään, alistamaan, määräämään, olemaan oikeassa. Vaikea on elämä sinun kaltaisellesi alistajalle. Maailma ei tanssi sinun pillisi mukaan ja tällä palstalla saa kukin kirjoittaa miten haluaa. Perheväkivaltaan eli siihen että mies on raaka halveksittava raukka, kuuluvat myös lapset ja muut sukulaiset.
Jos ei ole mitään järkevämpää sanottavaa, voisit pitää sen turpasi kiinni.