onko tämä

ainakin meidän suhteessa on. tosin kun nyt ajattelen taitaa vaimo "tuntea" kaikki nais/mies kaverini kuitenkin....

mutta saan tavata heitä ilman "lupaakin"....

Mulla ei ole yhtään tuntematonta miesystävää vai lasketaanko työkaverit sellaisiksi? Mutta enpä usko, että mieheni olisi ajatuksesta kovin tyytyväinen, jos sanoisin, että "lähdenpä nyt leffaan erään Maken kanssa, jää kotiin, et häntä kuitenkaan tunne" tai sama toisinpäin.
Ehkä ne joissain parisuhteissa ovat ihan ok, mutta eivät meillä :)

luottamusta !
Olemme esitelleet toisillemme kaikki ystävämme ja tuttumme, istuneet ainakin kerran iltaa yhdessä, että kun toinen sanoo,
Maija tai Matti haluaa tavata minut/meidät, molemmat tietävät, kenestä on kysymys. Voimme mennä yksin tai yhdessä tapaamiseen. Jos Maija/Matti on toisen vanha frendi, ei toinen yleensä tunne edes tarveta "tuppautua" mukaan, mutta voi aivan hyvin lähteäkin, koska ystävämme ovat yhteisiä.
Ei vetele puolin eikä toisin, että nyt lähden tapaamaan Maijaa/Mattia, mutta "sä et tunne sitä"...etkä voi tulla mukaan.

että tuntematon ihminen voisi olla ystävä olipa se sitten nainen tai mies !

Miehelläni on ystäviä joita en ole tavannut, ovat ystäviä ajalta ennen suhdettamme eikä välimatkan vuoksi tms. ole tullut tavattua.

Samoin minulla on ystäviä joita mieheni on tavannut vain ohimennen tai ei lainkaan. En ole marssittanut ystäviäni rivissä esittäytymässä, ne hän on tavannut jotka ovat tulleet käymään tai joita on muuten yhdessä tavattu.

Kyllä meillä ihan omat elämät on, ja toiselle tuntemattoman ihmisen kanssa kaveeraaminen ei ole mitenkään "kiellettyä". Hassu ajatuskin :D luonnollisesti koska vapaa-aiakmme vietämme pääosin yhdessä, tulevat ne ystävät joita kovasti tavataan, hyvinkin tutuiksi kummallekin.

***

Itse ainakin tutustun kumpaankin sukupuoleen, jos ihminen vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Joku on saattanut joskus olla muussakin mielessä kiinnostava, mutta useimmiten ei, jos olen ollut sillä hetkellä parisuhteessa. Sitä kuitenkin loppujen lopuksi ajattelee, että oma on parempi, vaikka hiukan ihastunut jonhonkin uuteen tuttavuuteen olisikin. Ystäviä ja kavereita voi olla siitäkin huolimatta ja ihastuminen menee ohi aika nopeasti, jos puoliso on oikea ja suhde kunnossa.
Itselläni on enemmän miespuolisia kavereita kuin naisia, ehkä johtuen siitä, että ikäisistäni naisista suurin osa on perheellisiä ja viettävät paljon aikaa lastensa kanssa. Minulla ei lapsia ole, joten elmäni rakentuu toisenlaisista sisällöistä.
Kaverista/ystävästä, joka on vastakkaista sukupuolta, saattaa olla parisuhteeseen jopa apuakin, kun voi jutella aroistakin asioista nostamatta niitä parisuhteessa esille. Varsinkin, jos asia on sellainen, ettei siitä viitsisi tehdä numeroa, jos on itse mahdollisesti ymmärtänyt jotakin väärin. Itse olen törmännyt miestuttavieni kohdalla siihen, että kun vaimon kanssa tulee kotona riita, niin jo riennän hätiin, että äläpäs nyt ylireagoi tms se naisesi kanssa, niin sinulla on vielä huomennakin ihminen, jota rakastat.
Nämä suhteet ovat itsellenikin kullan arvoisia ja olen saanut vastaavanlaisia neuvoja heidän taholtaan. Kiitos niistä neuvoista ja ajatuksista heille!
Näin minä. En tiedä mitä muut ajattelevat, mutta jos minun pitäisi valita uuden parisuhteen ja vastakkaista sukupuolta olevien ystävien välillä, niin valitsisin ystävät ja odottaisin, josko jostakin löytyisi mies joka ymmärtää parisuhteessa tarvittavan myös ystäviä. Yhteisiä ja "omia". Tämä oma taas tarkoittaa sitä, että kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen ja se on vain hyväksyttävä. Ovatko ystävät tuntemattomia? Ainakin aluksi ehkäpä ja saattaa olla, että ne sellaisiksi jäävätkin juuri tuon edellä mainitsemani toimeen tulemisen takia.
-Nainen 36v.

olisi varmasti molemmille suotavaa että tutustuisitte molempien "tuntemattomiin" kavereihin. voisitte silloin varmasti luottaa toisiinne paremmin kun tiedät missä seurassa kumppanisi liikkuu