ollaan mieheni kanssa kihloissa, ja meillä alle vuoden ikäinen lapsi. joten mieheni vanhempien luona kun käydään, niin aina saa kuulla sitä samaa, et voisitte käydä joka viikko, niin näkisi lasta enemmän. meillä ei ole mikään pitkä välimatka. heilläkin on oma auto, ja silti käyvät vaan pakolliset kyläilyt meillä. eli synttärit yms. tyttö kun täytti puoli vuotta, niin leivoin kakun, niin nämä tulevat käymään OVELLA. muutenkaan eivät koskaan käy, niin olisivat tulleet sisään. meillä oli silloin minun äitini kylässä. nämä "pelkäävät" niin paljon muita ihmisiä, että heille pitäisi järjestää oma kyläily aika esim. synttäreillä. ja minähän en kaikkea rupea uusiksi laittamaan, jos ei edes minun vanhempiani voi nähdä, tai hetkeä olla samassa huoneessa. aikuiset ihmiset. ollan oltu muutama vuosi yhdessä, eivätkä tiedä kun toistensa nimet. ristiäisissä tapasivat ja sanoivat moit.
olen laihiksella, ja aina kun mennään heille kylään, niin mieheni sanoo ettei laiteta mitään herkkuja pöytään, niin aina on, ja oikeen tuputetaan ja ihmetellään/pahastutaan kun ei maistu, vaikka kerron etten voi syödä.
kun olin raskaana mieheni äiti kertoi joka ikinen kerta kun siellä kävimme vähintään yhden kauhutarinan. rotta kiivennyt vauvan vaunuihin, tai raskaana ollut kuollut omaan sänkyynsä verenvuodon takia. arvatkaa tuliko paha mieli joka ikinen kerta!
mieheneni äiti on lastenhoitaja, ja he ostelevat aika paljon kaikkea näille hoitolapsille. meidän lapselle ostetaan pakolliset lahjat (joulu ja synttäri). oma äitini tuo melkein harvase kerta lapsellemme jotain kun käy (joka viikko). tämä ei muuten ärsyttäisi, mutta miksi he ostavat sitten hoitolapsille tavaraa..
näitä ärsykkeitä nyt on vaikka miten paljon. joka kerta löydän jotain uutta joka ärsyttää, ja sitten mietin sitä kotona, ja kuvitelmissani sanon anopilleni suorat sanat.
nämä ihmiset ovat todella ihania ja sydämmellisiä, mutta joku minua varsinkin tulevassa anopissani ärsyttää. en ole aina ajatellut näin. en tiedä miksi se on muuttunut. haluaisin olla ajattelematta heistä pahaa.
olen laihiksella, ja aina kun mennään heille kylään, niin mieheni sanoo ettei laiteta mitään herkkuja pöytään, niin aina on, ja oikeen tuputetaan ja ihmetellään/pahastutaan kun ei maistu, vaikka kerron etten voi syödä.
kun olin raskaana mieheni äiti kertoi joka ikinen kerta kun siellä kävimme vähintään yhden kauhutarinan. rotta kiivennyt vauvan vaunuihin, tai raskaana ollut kuollut omaan sänkyynsä verenvuodon takia. arvatkaa tuliko paha mieli joka ikinen kerta!
mieheneni äiti on lastenhoitaja, ja he ostelevat aika paljon kaikkea näille hoitolapsille. meidän lapselle ostetaan pakolliset lahjat (joulu ja synttäri). oma äitini tuo melkein harvase kerta lapsellemme jotain kun käy (joka viikko). tämä ei muuten ärsyttäisi, mutta miksi he ostavat sitten hoitolapsille tavaraa..
näitä ärsykkeitä nyt on vaikka miten paljon. joka kerta löydän jotain uutta joka ärsyttää, ja sitten mietin sitä kotona, ja kuvitelmissani sanon anopilleni suorat sanat.
nämä ihmiset ovat todella ihania ja sydämmellisiä, mutta joku minua varsinkin tulevassa anopissani ärsyttää. en ole aina ajatellut näin. en tiedä miksi se on muuttunut. haluaisin olla ajattelematta heistä pahaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä anoppi tulee sisään vaikka lukitusta ikkunasta...ei jätä rauhaan, en ole vuosiin käynyt heillä kylässä, miksi olisinkaan kun joka viikonloppu ja myös arkipäivisin anoppi istuu minun sohvallani... mulla on palanut NIIN monta kertaa käämit tämän ihmisen kanssa, sanonut kauniisti (ja rumasti) etten joka päivä halua vieraita ihmisiä kotiini...mutta EI...ei ei..tämä ei tule loppumaan koskaan, lukitsen siis ovet, käsken lasten olla hiljaa ja laitan puhelin vastaajaan viestin "olemme matkoilla" =) Mukava ihminen on anoppi...ei siinä mitään...mutta voisi olla joskus ilmankin häntä...