miten olette

paljon!
lue mun aamulla kirjoittama pahanolon ilmaus allaolevasta keskutelusta (muistaakseni paska suku tms)

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen kokenut samaa kuin sinä. On henkistä, taloudellista ja jopa fyysistä väkivaltaa koettu niin äidin kuin sisarenikin taholta. Mutta nyt tosiaan tälle tylölle riitti. Pistin välit poikki perheeseeni pahanolon takia. Kaikkia ei tarvii kärsiä loputtomiin.

Pahanolon tunteita ja ahdistusta kesti aina 30-ikävuoteen asti. Yritin jopa 12-13 vuotiaana riistää itseltäni hengen ja vielä toisen kerran myöhemmässä elämän vaiheessani, kun pelkäsin joutuvani takaisin äidin luo muutettuani ensin 18 vuotiaana sieltä pois. Huomaa kuinka paljon todellakin pelkäsin ja inhosin omaa äitiäni.

Koko lapsuuteni yritin olla aiheuttamatta tai haluamatta mitään kotiväeltä. Ajatuksena oli se, että kun en vaadi mitään niin kukaan ei voi syyttää minua taloudellisista menetyksistä. Raha oli kai tiukilla, koska siitä huudettiin paljon.

opiskelu aikoinani. En ollut äitini mielestä tuen arvoinen. Pitihän siskoni kouluttaa vaikkakin kalliilla pääsykoevalmenukkisilla ja muilla. minulle sanottiin vain ettei ole rahaa. en myöskään ollut golf-kursiien, perintöverojen, lakimiespalkkion tai muidenkaan arvoinen. Pitihän siskolleni ne maksaa. Minähän kyllä pärjäisin. Kuulostaa varmaan kateelliselta, mutta tosiasiassa minua ei nämä häiritse. Olisin vaan halunut joskus kuulla oman äitini suusta, että ostetaan ensin minulle jotain ja katsotaan myöhemmin toiselle.

Kiitosta,kehua saatikka rakakuden tunnustusta en koskaan kuullut. Huutamista, väheksyntää kylläkin paljon. Meillä huudettiin jouluna ja muina pyhinä paljon. Inhoan niitä, joten vietänkin nyt aikuisiällä mieluummin töissä kuin kotona. Poikaystävänä ei ymmärrä tätä.

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen kun olen päässyt irti perhejäsenteni helvetistä. Tätä täytyy juhlia!